Uskotteko te oikeasti, että vauvan voi " opettaa" nukahtamaan itsekseen?

Hei, nyt keksin! En saanut tätä toista lasta imemään rinnasta heti salissa. Ensimmäinen imi silloin heti hanakasti, mutta tää toinen ei. Siinä se taika varmaan oli - ei kannata imettää synnytyssalissa...

Hyvä tämäkin tietää nyt sitten ;-))

Jos todella tietäisitte minkälainen haaste on saada huonosti nukahtava (ja nukkuva) lapsi nukahtamaan YKSIN ette todellakaan enää kerskuisi omilla kokemuksillanne hyvin nukahtavien lastenne " opettamisesta" . Minun lapseni ei ole nukahtanut omin avuin kuin auton hurinaan ja kerran kovassa kuumeessa lattialle videoiden ääreen. Edes vastasyntyneenä. Unikoulua on yritetty. Tuloksena aina vain paheneva tilanne ja joka kerta oksennettu sänky. Ja se itku ei ole pientä protestointia vaan aivan hysteeristä hätää. Olen myös itse erittäin huono nukahtamaan. Mielikuvitukseni lähtee lentoon aina pään painuessa tyynyyn. Usein pyydän nukahtamisapua mieheltäni. Silitys auttaa myös aikuista nukahtamaan nopeammin, miksei siis lasta... Lapselle kyllä usein riittää yövalo ja vanhemman läsnäolo. Turvallisen aikuisen (äidin, isän, mummon...) vieressä on turvallinen olo ja hyvä nukahtaa.

Toisaalta tämä huonosti nukahtava taapero on oppinut (ei ole tarvinnut opettaa) monet taidot hyvin nuorena: 1. sanansa seitsenkuisena, kuivaksi 1,5-vuotiaana (samoin sujuvan puheen) ja syömään siististi lähes heti kun sai lusikan käteensä ;) Joissakin asioissa olemme päässeet helpolla.

että " ei saa opettaa liian hyvälle" , vaan sopiva määrä kurjuutta tarvitaan...ihan selvästi nämäkin vauvat turmeltiin sillä, että " oppivat liian hyvälle" ja pääsivät äidin makuun ihan liian helpolla. Olisi tässäkin tarvittu pedagogista kurjuutta ja odottelua. Nih.

Ensi alkuun tuoreen vauvan kanssa (etenkin ensimmäisen) vanhemmat saattavat nukuttaa aina syliin tms. muuta huonoa ja vauva tottuu tähän,ja jos he sitten yrittävät vain laittaa sänkyyn itsekseen nukahtamaan, ei vauva osaakaan nukahtaa.



Johdonmukaisuus on valttia ihan pienenkin vauvan kanssa. Jos on itse vauvan huonoille tavoille totuttanut, monet kokeilevat huudatusunikoulua. Järkyttävää mielestäni.



Toki on eri tempperamenttisia vauvoja, mutta jos ajatellaan, että vaikeita vauvoja on max. 20%, niin loput ovat vanhempiensa totuttamia tiettyihin tapoihin. Jos kaikkia vauvoja hoidettaisiin ihan alusta menetelmällä " omaan sänkyyn nukkumaan" , niin luulenpa, että ainakin enemmistö nukkuisi siellä ihan kiltisti.

Vierailija:

Minun lapseni ei ole nukahtanut omin avuin kuin auton hurinaan ja kerran kovassa kuumeessa lattialle videoiden ääreen. Edes vastasyntyneenä.

Ikinä en ollut moista kokenut. No, nykyään meilläkin nukahtaa autoon, mutta ensin puoleen vuoteen ei sinnekään.

Vauvamme ei nukkunut yli kahden tuntia putkeen ensimmäiseen kahdeksaan kuukauteen. Päiväunia poika veti kahdet puolen tunnin tirsat ja nukkumaanmenon (noin klo 20) jälkeen heräili säännöllisesti 2h välein.



Elin toivossa, että vauva nukkuisi 7kuukauden ikäisenä jopa kolme tuntia putkeen. Lopetin imetyksenkin, jotta saisin nukkua. Niin ei käynyt. Poika alkoi heräillä tunnin välein, vaati maitopulloa ja karjui senkin jälkeen suoraa huutoa noin vartin. Asumme pienessä asunnossa, joten nyt miehenikin joutui valvomaan (kun vielä imetin, vauva nukkui vieressä tissi suussa...) Järjetön univelka teki meistä ihmisen irvikuvia ja päivät alkoivat pian kulua riidellessä. Lopulta mieheni alkoi vakavasti pohtia eroa.



Lopulta kävin lääkärillä, koska arvelin pojalla olevan allergioita. Mitään ei löydetty. Lääkäri sanoi pojan olevan normaalia älykkäämpi lapsi, joka tokenee vain unikoulun avulla.



Aluksi testasimme tassuttelua. Se ei auttanut, sillä nyt vauvaa piti taputella ja hellitellä tunnin välein koko yön. Eli lopputulos oli ojasta allikkoon. Mieheni päätti, aivan viimeisenä vaihtoehtona, että poikaa kylmästi huudatetaan. Ajatus tuntui karmealta meistä molemmista, mutta univelka oli jo niin suuri, että olin jatkuvasti kipeänä (vastustuskyky nollilla), en pystynyt ajamaan autoa, en kyennyt muistamaan millä lauseella olin aloittanut keskustelun.



Ensimmäiseksi yöksi menin toiseen huoneeseen kuulosuojaimet korvilla ja otin kyytipojaksi unilääkettä. (Koko unirytmini oli mennyt sekaisin, enkä enää kyennyt nukkumaan ilman unilääkettä. Kävin " ylikierroksilla)

Mies nukkui pojan kanssa toisessa huoneessa ja antoi laittoi huudon alkaessa ainoastaan tutin suuhun. Muita palveluja ei koko yönä annettu.

Pahimmillaan poika oli huutanut puoli tuntia putkeen.



Seuraavana yönä siirsimme pojan sängyn toiseen huoneeseen. Kun laitoimme pojan kahdeksalta nukkumaan saimme tuta ihmeen: Poika nukkui inahtamatta aamuseitsemään asti!!!!!!!!!!!!!!!!



Yhden huudatusyön jälkeen poika on nukkunut täysiä öitä aivan kiltisti.



Itse olen sitä mieltä, että ihmiset, jotka vastustava unikoulua eivät tiedä mitä valvominen on. Jos univelka aiheuttaa vanhempien eron ja terveysongelmia, on yhden yön huudatus se pienempi paha.

unikoulu päällä. Tunnin välein vauva alkoi itkemään, menin silittelemään, nukahti minuutissa, taas tunnin päästä itki, nukahti, itki... Sitten otimme perhepetiin ja NUKUIMME!!! Heräilee kyllä edelleen noin kolme kertaa yössä, mutta kun huomaa, että olemme vieressä niin nukahtaa heti ilman itkuja. Varmasti tulee ongelmia siirryttäessä omaan sänkyyn, mutta ei voi mitään. Olin jo niin väsymyksestä sekaisin (kuten 51), että kuulin harhoja, kävin ylikierroksilla, en saanut unta enää vaikka olisi ollut mahdollisuus, olin jatkuvasti vihainen... Tuossa unettomuudessakin on joku raja... kun sen ylittää niin ei tahdo millään saada unta ilman nukahtamislääkettä, sydän vaan jyskyttää, itkettää ja hokee itselleen " nuku nuku nuku kun voit" !

Vierailija:

Meillä lapsi nukkui AINA huonosti, siis ihan aina. Minä olin vakaasti päättänyt, että vanhempien sänky on vain vanhempia varten, ja lapsi nukkukoon omassaan. 8kk ikään asti yritettiin sitkeästi sitä, että lapsi nukahtaisi ja nukkuisi omassa sängyssään. 8 kk iässä niin isä kuin äitikin olivat aivan zombieita 4-8 yöheräämiseen joka ainoa yö. Lapsi huusi ja heräili sängyssään yö toisensa jälkeen, siis ihan poikkeuksettta. Jossain vaiheessa olin niin poikki, että heitin nämä kirkasotsaiset " lapset omassa sängyssään" -periaatteet romukoppaan ja otin lapsen viereen nukkumaan. Oli kuin taivas olisi auennut, samantien aloimme kaikki nukkumaan kokonaisia öitä, ehkä yhden kerran tarvitsi seuraavan parin kuukauden aikana havahtua laittamaan tutti suuhun.

Vierailija:

Meinaan, joillekin vauvoille on vaikeaa tottua pinnasänkyyn perhepedin jälkeen ja seurauksena kamalat iltahuudot. Meillä on vauva aina nukkunut omassa pinnasängyssä ja nukahtaa sinne itsekseen suhteellisen helposti - yksinkertaisin selitys taitaa kuitenkin olla se, että tyyppi on helposti nukahtavaa sorttia.

Mutta en usko, että pieni, vastasyntynyt vauva vielä ymmärtää mikään unikoulun päälle, enkä todellakaan usko, että unikoulua pitäisi pitää alle puolivuotiaalle. Enkä usko huudatusunikouluun. Näin omien kokemuksieni pohjalta.

Ystäväni on loistoesimerkki. Hän ei kestä pienintäkään inahdusta, vaan rientää heti paikalle. Lapsethan ynisevät unissaan ilman, että olisivat varsinaisesti hereillä, mutta arvaa vaan, kun äiti menee vierellä höösäämaan ja nostelemaan, niin varmasti on vauva hereillä.



Koska ystävälläni on ollut täysi pehmo ja selitellyt selittämistään, miksi milloinkin on huono hetki opettaa omaan sänkyyn nukkumista, niin vielä 5-vuotiaanakin lapsi nukkuu vanhempiensa sängyssä ja äitinsä nukahtaa klo 8 hänen viereen. Se siitä " aikuisen" elämästä, kun lapsi määrää tahdin.

Mutta sillä erotuksella, että kyse ei TODELLAKAAN ollut yhden yön huudatuksesta, koska yksi yö ei auttanut mitään. Meillä yritettiin ihan vihonviimeisenä keinona ihan silkkaa huudatusta, koska, kuten itsekin kuvailet, pahaksi mennyt univelka on niin karmea, että siitä on jo leikki ja mielenterveys kaukana. (Unen kieltäminen on vanha klassinen kidutuskeino, samalla viivalla kaikenmaailman peukaloruuvien ja sähköiskujen ja kynsien alle tungettavien bambutikkujen kanssa. 9 vuorokautta yritettiin siis vihonviimeisenä keinona rankemman linjan unikoulua, kun AIVAN kaikki keinot oli kokeiltu, ja voin kertoa että yhdeksän_vuorokautta_on_tarpeeksi. (Seuraava vaihtoehto olisi ollut lastenlääkärin suosittelema viikon verran annettava kuurimuotoinen, rauhoittava Atarax tms., jolla oltaisiin kokeiltu oppiiko lapsi unirytmin lääkkeen avulla. Tällä linjalle emme todellakaan halunneet lähteä.) Silloin siis annoin periksi näille omaan sänkyyn nukuttamisille, ja otin samaan sänkyyn toiseen laitaan nukkumaan. Ja siitä lähtien aloimme nukkumaan koko perhe kokonaisia öitä.

t.24

Vierailija:

Ensimmäiseksi yöksi menin toiseen huoneeseen kuulosuojaimet korvilla ja otin kyytipojaksi unilääkettä. (Koko unirytmini oli mennyt sekaisin, enkä enää kyennyt nukkumaan ilman unilääkettä. Kävin " ylikierroksilla)

Mies nukkui pojan kanssa toisessa huoneessa ja antoi laittoi huudon alkaessa ainoastaan tutin suuhun. Muita palveluja ei koko yönä annettu.

Pahimmillaan poika oli huutanut puoli tuntia putkeen.

Seuraavana yönä siirsimme pojan sängyn toiseen huoneeseen. Kun laitoimme pojan kahdeksalta nukkumaan saimme tuta ihmeen: Poika nukkui inahtamatta aamuseitsemään asti!!!!!!!!!!!!!!!!

Yhden huudatusyön jälkeen poika on nukkunut täysiä öitä aivan kiltisti.

Itse olen sitä mieltä, että ihmiset, jotka vastustava unikoulua eivät tiedä mitä valvominen on. Jos univelka aiheuttaa vanhempien eron ja terveysongelmia, on yhden yön huudatus se pienempi paha.

Vierailija:

Ystäväni on loistoesimerkki. Hän ei kestä pienintäkään inahdusta, vaan rientää heti paikalle. Lapsethan ynisevät unissaan ilman, että olisivat varsinaisesti hereillä, mutta arvaa vaan, kun äiti menee vierellä höösäämaan ja nostelemaan, niin varmasti on vauva hereillä.

Koska ystävälläni on ollut täysi pehmo ja selitellyt selittämistään, miksi milloinkin on huono hetki opettaa omaan sänkyyn nukkumista, niin vielä 5-vuotiaanakin lapsi nukkuu vanhempiensa sängyssä ja äitinsä nukahtaa klo 8 hänen viereen. Se siitä " aikuisen" elämästä, kun lapsi määrää tahdin.

Mulla on yks 6 v. jonka kanssa ei oo liiemmin ollut ongelmia, mutta mä pitäydyinkin kaukana muista mammoista vauva-aikana. Mua ahdisti silloin ja ahdistaa vähän vieläkin äitien tarve vertailla lapsiaan ja omia tekemisiään ja sitten potea sekaisin ylemmyyden ja alemmuuden tunteita, ja koko elämä menee ihan ihmeelliseksi kilpailuksi kenen lapsi nukkuu parhaiten ja kuka on paras ja kuka surkein äiti.



Voi kai sitä vinkkejä kysellä ja antaa, mutta onko pakko tapella?

TOTTAKAI totuttamisella on merkitystä, suurikin sellainen, ja kaikkien vanhempien pitäisi tietenkin ilman muuta pyrkiä alusta asti totuttamaan lapsensa hyviin unitottumuksiin, koska on tosiasia, että univaje ja lapsen univaikeudet ovat seikka, joka usein ajaa koko perheen " hulluuden partaalle" kuten tästäkin ketjusta monen viestistä käy ilmi.

Mutta on myös tosiasia, että lapset ovat yksilöitä. Se, että jonkun vauva ei nuku eikä nukahda, ei välttämättä tarkoita sitä, etteivätkö vanhemmat olisi " heti pienestä pitäen totuttaneet nukkumaan yksin" ja olleet yliherkkiä ja hysteerisiä äitejä, jotka menevät paikalle pienestäkin inahduksesta. Ja nimenomaan tämä oli tämän aloituksen pointti. Valtaosa lapsista - onneksi - nukahtaa ja nukkuu suhteellisen helpolla, jos vanhemmat tukevat näitä itsekseen nukahtamisen taipumuksia ja tarpeen vaatiessa kokeilevat vaikka lempeää unikoulua. MUTTA kaikki lapset (tuo mainitsemasi 20% kuullostaa aika todenmukaiselta) eivät kuulu tähän ryhmään, joka nukahtaa helpolla, vaan aiheuttavat enemmän kuin harmaita hiuksia vanhemmilleen ja koko perheelle, koska mikään muu kuin aika ja kasvaminen eivät auta. Sen takia on jotenkin tietämätöntä ja tosi epäreiluakin, että tällaisten suht helpolla nukkuvien lasten vanhemmat tulevat kuittailemaan huonounisten lasten vanhemmille tyyliin " mikset ole opettanut pienestä pitäen, niin meilläkin tehtiin."

AP

Vierailija:

Ap, väitätkö ettei totuttamisella ole mitään merkitystä?

Ensi alkuun tuoreen vauvan kanssa (etenkin ensimmäisen) vanhemmat saattavat nukuttaa aina syliin tms. muuta huonoa ja vauva tottuu tähän,ja jos he sitten yrittävät vain laittaa sänkyyn itsekseen nukahtamaan, ei vauva osaakaan nukahtaa.

Johdonmukaisuus on valttia ihan pienenkin vauvan kanssa. Jos on itse vauvan huonoille tavoille totuttanut, monet kokeilevat huudatusunikoulua. Järkyttävää mielestäni.

Toki on eri tempperamenttisia vauvoja, mutta jos ajatellaan, että vaikeita vauvoja on max. 20%, niin loput ovat vanhempiensa totuttamia tiettyihin tapoihin. Jos kaikkia vauvoja hoidettaisiin ihan alusta menetelmällä " omaan sänkyyn nukkumaan" , niin luulenpa, että ainakin enemmistö nukkuisi siellä ihan kiltisti.

että eivät tajua, että lapset ovat yksilöitä, omia persoonoitaan jo ihan vauvasta lähtien. Ihan kuin kaikki lapset olisivat jotain nimetöntä massaa, joka käyttäytyy samalla tavoin, riippuen mistä napista painaa tai mitä narua vetää. Joku nukkuu, syö, kasvaa, puhuu helpommin ja nopeammin, joku hitaammin ja vaikeammin. Kuinka se voi olla niin vaikeata tajuta?

Esikoisen kanssa juoksin joka ikisen äänen kuultua vauvan luo, ja nukutin vauvan syliin. Mutta toisten lasten kohdalla en enää niin tehnyt. Ja lapset todellakin oppivat nukahtamaan itsekseen. Joka mun mielestä ei taas todellakaan ainakaan monilapsisissa perheissä ole mitenkään huonoasia. Kyllä meillä lapsille annetaan läheisyyttä ja rakkautta paljon, sitä ei vaan tehdä juuri siinä nukutustilanteessa. Enkä koe olevani huono äiti, koska olen viisi hyväntuulista ja hyvin nukkuvaa lasta saanut kasvatettua.