Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko te oikeasti, että vauvan voi " opettaa" nukahtamaan itsekseen?
10.10.2006 |
Tai siis uskotteko lähinnä olevanne hyviä ja johdonmukaisia vanhempia, jotka nimenomaan " opettavat" lapsensa vauvasta lähtien nukahtamaan itsekseen? Tuli tuosta 82 kertaa ketjusta mieleen. Tottakai osa lapsien nukahtamisongelmista on ihan vanhemmistakin lähtöisin, mutta tosiasia on, että ei pieniä vauvoja niin vain " opeteta" vaan kyse on siitä, että vauvat ovat jo pienestä pitäen yksilöitä ja ihmisiä, joilla on erilaiset taipumukset. Jotkut lapset nukahtavat ja rauhoittuvat aika helposti ja aikaisin itsekseen, toiset eivät niin millään, ja siihen auttaa aika vähän se, mitä vanhemmat tekevät. (Nyt EI siis puhuta vanhemmista, jotka yrittävä nukuttaa lasta stereoiden pauhatessa villien leikkien päätteeksi ilman mitään päivärutiineja. Te, jotka olette mielestänne " opettaneet" lapsen jo pienestä pitäen nukahtamaan itsekseen, myönnättekö siis suorilla, että olette huudattaneet pientä turvaa ja läheisyyttä itkevää vauvaa tuntikausia iltaisin, viikko toisensa jälkeen? Sillä sitähän se on, jos vauvaa " opetetaan." Muussa tapauksessa on vain kyse vauvan omien taipumusten tukemisesta, ei mistään vanhempien oikeasta kasvatuksesta.
Kommentit (56)
Jos heti ryntäisin lohduttelemaan, niin vauva ei nukahtaisi ennen puoltayötä. Kun en tee mitään, niin vauva nukahtaa ajoissa n. 1min jälkeen ja vuorokausirytmi pysyy turvallisen säännöllisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on NIIN paljon helpompaa, kun voi nukkua kokonaisia öitä.
Tuollaisia ohjeita saa jenkkikirjoista, eikä niiden oppeja suositella käytettäväksi Suomessa, ainakaan jos henkilö on yhtään perehtynyt lapsipsykologiaan ja siihen mitä tällä hetkellä tiedetään lapsen kehityksestä. Kaikkia neuvolatätejä tämä tieto ei ole varmaan saavuttanut, ovathan hekin yksilöitä ja oma kiinnostus ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen vaihtelee.
Onhan illassa ihan omaa taikaa, jota lapsen ei pitäisi tarvita kohdata yksin, jos ei halua. " Hämärähän saa sitä ajattelemaan, mitä muuten ei muistaisi lainkaan..."
Onhan sellaisiakin lapsia, joita ahdistaa, että joku istuu vieressä ja odottaa, että nukahtavat. Kannattaa tarkkailla sitä omaa lasta, eikä niin paljon välittää toisten neuvoista.
Useimmiten se nukahtaa ennenkuin se 10 min on kulunut. Ja tunnistaahan se sitten itkun sävystä, jos on joku isompi paniikki ja silloin tietysti mennään vauvan luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Meinaan, joillekin vauvoille on vaikeaa tottua pinnasänkyyn perhepedin jälkeen ja seurauksena kamalat iltahuudot. Meillä on vauva aina nukkunut omassa pinnasängyssä ja nukahtaa sinne itsekseen suhteellisen helposti - yksinkertaisin selitys taitaa kuitenkin olla se, että tyyppi on helposti nukahtavaa sorttia.
Ei nukkunut yksin, mutta ei kyllä istunut sitterissäkään, ei ollut sekuntiakaan lattialla, heräsi jatkuvasti vaunuissa, jne. Vauva ei siis kerta kaikkiaan ollut missään muualla kuin sylissä, joten perhepeti oli ainoa keino saada edes pikkuisen unta. Jos siitä sitten seurasikin jotain pinnasänkyvaikeuksia, niin eipä sitä mitenkään voinut estääkään.
tarvinnut nousta sängystä imettääkseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On eri asia, jos joku olosuhteiden pakosta (esim. tosiaan 8 lasta) ei voi käyttää edes puolta tuntia tähän " paheeseen" , mutta yhden tai kahden lapsen kohdalla tulee kyllä mieleen, sori vaan, että onpa laiska vanhempi. Iltahan on yksi parhaista hetkistä, oikeastaan! Musta on ihanaa joko istua tai loikoilla vieressä, lukea, laulaa ja jutella hiljaksiin lapsen kanssa ja saatella toinen turvallisesti unten maille.
Tätä asiaa väännettiin niin neuvolan kuin lastenlääkärinkin kanssa, mutta eipä se siitä muuttunut. Perhepeti oli tosiaan ainoa vaihtoehto meilläkin. Ehkä jonkun on vaikea tajuta se, jos ei ole itse joutunut kuuntelemaan sitä hätääntynyttä panikkii-itkua ilta illan jälkeen.
Vierailija:
Ei nukkunut yksin, mutta ei kyllä istunut sitterissäkään, ei ollut sekuntiakaan lattialla, heräsi jatkuvasti vaunuissa, jne. Vauva ei siis kerta kaikkiaan ollut missään muualla kuin sylissä, joten perhepeti oli ainoa keino saada edes pikkuisen unta. Jos siitä sitten seurasikin jotain pinnasänkyvaikeuksia, niin eipä sitä mitenkään voinut estääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan eipä esikoinen tottunut juniin - heräsi niihin vielä puolitoistavuotiaana. Joten sinun lapsesi eivät osaa nukkua siksi, että olisit heidät opettanut ääniin, vaan he ovat hyviä nukkujia. Minun lapseni on herkkäuninen ja herää, vaikka ne junan äänet ovat aina olleet tuossa. Ei ole tottumiskysymys tuo.
Vierailija:
, nukkumaan mennään milloin kotona, milloin kylässä, milloin liikenteessä, milloin isin viemänä ja milloin äidin. iltakylvyt joko otetaan tai ei, ja aina nukkumaan mennessä on tv päällä ja keskustelua kuuluu. ellei sitten nukahda koppaansa häädiskon jytkeeseen tai ravintolassa kun vanhemmat on illallisella. näihinkin on lapsi totutettu pienestä pitäen (häissä yms. juhlissa on ollut mukana viiden päivän ikäisestä lähtien, ensimmäiset ulkomaanmatkat kun vauva oli 4vkoa ja 8 vkoa), ja hymyileväisempää, aktiivisempaa tai vähemmän itkevää lasta en ole nähnyt!
Kuinka voi olla niin vaikea käsittää, että jotkut ovat herkkäunisempia? Sitäpaitsi, kuten joku lasten unieksperttikin sanoi, tässä " meluun opettamisessa" on menty vauvojen kanssa jo aivan liiallisuuksiin tässä nykyajan itsekeskeisessä elämässä, jossa vanhempien on pakko olla menossa koko ajan ja edes vauva-aikaa ei voi rauhoittaa. Kuka suostuisi itsekään nukkumaan vaikka asemahallissa, ellei olisi aivan pakko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten tuo on muka olevinaan hienoa ja edistyksellistä ja sitten voidaan keulia, kuinka lapsi ei muuta elämää mitenkään. Peace...
Vierailija:
No joo, mä en oikein jaksais keskustella näiden piripäiden kanssa, joilla alkaa disco ja matkustelu suoraan synnytyslaistokselta. Heille ei ole oikeastaan muuta sanottavaa kuin
peace!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta 6 kk vanhana muuttui meillä rytmi - vauva päättää milloin nukutaan
Vierailija:
on alusta lähtien tottunut (=oppinut) nukahtamaan itse omaan sänkyynsä juuri sen takia, että häntä ei ole viereen tai rinnalle nukuteltu. kun masu on täynnä ja vaippa kuiva sekä lapsi väsynyt, on laitettu omaan sänkyyn ja sammutettu valo. kun näin on tehty laitokselta asti ja pitäydytty siinä johdonmukaisesti, ei missään vaiheessa ole tullut hommasta mitään ongelmaa.
.
Mun vauva ei suostunut nukahtamaan omaan sänkyynsä edes laitoksella. Joten kuinka alusta asti sitä sitten olisi pitänyt opettaa? Vai joko mä ehdin siinä synnytyssalissa pilaamaan vauvan nukahtamistottumukset? Olisinpa sen tiennyt, ettei kannata synnytyssalissa antaa vauvan nukahtaa syliin, tai sitten joutuu nukuttamaan sitä myöhemmin, kun olen opettanut vauvan pahoille tavoille. En mä tuota tiennyt, ja oon nyt sitten pari vuotta jo joutunut nukuttamaan lasta!
Meidänkin lapsi eli ensimmäiset kuukaudet omassa maailmassaan, nukahti kun vain laittoi sänkyyn. Kun pääsi ulos pikkuvauvamaailmasta, ei ole sen jälkeen meinannut millään nukahtaa. Kun pääsee liikkumaan, on paljon helpompi taistella unta vastaan.
Nukahtamisen vaikeus on uskoakseni paljon perinnöllistä. Tiedän nimittäin perheitä joissa ei nukuta ja perheitä joissa nukutaan. Juuri tämän seikan takia on niin helppoa kutsua itseään hyväksi kasvattajaksi, jos on sattunut antamaan lapsilleen hyväunisuuden geenit. Itsellänikin on selkeä sukutausta: isäni äiti on huonouninen, samoin isäni ja minä. Niin on myös vanhempi lapseni. Pienemmästä en vielä oikein voi olla varma, on kyllä kova heräilemään.
Siitä lähtien, kun lapsemme oppi seisomaan tukea vasten, on nukuttaminen ollut hankalinta. Vaikeaa pitää unikouluakaan, kun toinen nukahtaa sitten seisaalleen ja herää kun kaatuu... Tästä syystä on nukutettu tähän asti. Nyt sitten uusi yritys, kun ei enää jaksaisi nukuttaa vieressä istuen.
t: 82 kertaa -ketjun ap
Enpä olekaan törmännyt vielä kehenkään muuhun jo laitoksella lapsensa turmelleeseen äitiin :-)) Minä olin neljä vuorokautta sairaalassa, joista ensimmäiseen kolmeen en nukkunut lainkaan (=osannette kuvitella olotilan) koska vastasyntynyt huusi siinä muovisängyssään mun sängyn vieressä yö ja päivä toisensa jälkeen, ja huuto alkoi välittömästi kun laitoin siihen sänkyyn. Oli kuivat vaipat, oli masu täynnä, oli lämmin ja hyvä ja oli just ollut tuntikausia sylissä. Kerran joku hoitsu sai sitä muovisänkyä heijaamalla nukahtamaan vauvan vartiksi. Viimeisenä yönä nukahdin väsymyksestä sekopäisenä vauva viereeni, ja niin sitä sitten nukuttiin 4,5h putkeen. Ja sama jatkui kotona.
Vierailija:
Mun vauva ei suostunut nukahtamaan omaan sänkyynsä edes laitoksella. Joten kuinka alusta asti sitä sitten olisi pitänyt opettaa? Vai joko mä ehdin siinä synnytyssalissa pilaamaan vauvan nukahtamistottumukset? Olisinpa sen tiennyt, ettei kannata synnytyssalissa antaa vauvan nukahtaa syliin, tai sitten joutuu nukuttamaan sitä myöhemmin, kun olen opettanut vauvan pahoille tavoille. En mä tuota tiennyt, ja oon nyt sitten pari vuotta jo joutunut nukuttamaan lasta!
Toisen lapsen synnyttyä näin osastolla äidin, jolla oli samanlainen vauva kuin esikoiseni oli. Tämä äiti söi aamiaisenkin seisaaltaan, kun vauva vain rääkyi vieressä. Säälin sitä äitiä, kun tilanne näytti ihan samalta kuin oma kokemukseni esikoisesta. Mutta samalla olin salaa vahingoniloinen, kun minulla oli nyt normaali vauva, joka nukkui niin, että sain syödä rauhassa. Vihdoin minäkin sain nauttia vauvastani. Yhtään en kaivannut takaisin sitä ikiparkua, mitä esikoisen kanssa oli.
Osaan kuvitella, että varmaan aika merkillinen tunne kun seuraava lapsi on ns. normaali vauva, joka ehkä nukkuu joskus ja on ehkä 2 min huutamatta äidin syödessä? Kerro hei mullekin tulevaisuuden varalle mitä teit erilailla siellä synnytyssalissa, ettet " pilannut" tätäkin lasta ja opettanut huonoja unitottumuksia? :-))
Kuulostaa aika oudolta.