Työvoimatoimistosta

keskitytään tosi tarkasti asiakkaan huoliin.



Olen saanut pelkkää hyvää palvelua, vaikka omallakin kohdalla oli valmistumisen jälkeen ongelmia nimenomaan oikean alan löytämisessä.



Ensimmäisellä tapaamisella (kannattaa varata aika) käydään läpi opiskelu- ja työhistoriaa sekä omia toiveita tulevan suhteen ja tehdään työnhakusuunnitelma, johon kaikki nämä kirjataan.

Saat sanoa ihan itse, mitkä alat kiinnostavat, eli mitkä työt/ammatit kirjataan kohdallesi tietokantaan.

Mielestäni työkkärissä suhtautuvat tosi myönteisesti ammatinvaihtajiin, ainakin omalla kohdallani ollut näin. Minulla myös pitkä työkokemus alalta jolla työllistyminen tosi hankalaa, ja painiskelen myös alanvaihdoksen parissa. Mulla tilannetta hankaloittaa se että en vielä itsekään oikein tiedä mitä tahtoisin tehdä.

Olen ollut nyt työtön. Tällä hetkellä olen toisessa työvoimakoulutuksesa. Kyllä vain he tuijottavat vanhaan koulutukseen liiankin tarkkaan. Se ärsyttää. Tähän koulutukseen en olisi päässyt, jos hakijoita olisi ollut paljon. Onnekseni koulutukseen haki vähän ihmisiä, joten pääsin sisään. Olen iloinen, koska tämä on askel työuran muuttamisessa toiseksi.



Mutta mitä mahdollisuuksia sinulla on? On ainakin se, että haet itse vaikka yliopistoon tai jonnekin muualle opiskelemaan. Kun olet ollut työtön kolme kuukautta, saat työvoimatoimistosta puollon, että saat opiskella työttömyyspäivärahan turvin. Nyt en tosin ole varma, saako myös ansiosidonnaisella opiskella samalla tavalla kuin peruspäivärahalla. Työkokemusta yleensä ottaen (ei siis välttämättä omalta alalta) tarvitsee olla vähintään 10 vuotta.



Tämän koulutusputken lisäksi haen itse koko ajan aktiivisesti töitä. Kyllä ne työnantajatkin vanhaan uraputkeen tuijottavat liiankin kanssa, joten ilman lisäkoulutusta uran vaihtaminen on lähes mahdotonta.

Olen tosi pihalla kaikkien näiden eri mahdollisuuksien kanssa - tuotakaan en tiennyt, että työttömyyspäivärahaa voi saada opiskelun aikana.



Itselläni on alun perin kahtiajakoinen tutkinto (pääaina toisesta ja sivuaine toisesta tiedekunnasta, hyvin kirjavasti erilaisia täydennysaineita), ja kummankin aineen töitä olen tehnyt.



Luontevinta todennäköisesti olisi yrittää täydentää ja päivittää sitä sivuaineen osaamista, koska sillä saralla on laajempi valikoima erilaisia mahdollisia töitä.



Mutta sitten minulla on vielä kaksi nuoruuden toiveuraa, joille jos joskus haluan lähteä, niin nyt olisi se sauma! Ne sivuavat toisiaan (toinen olisi yliopisto-opiskelua, mutta niitä voisi käyttää hyödyksi siinä toisessa käytännön työssä), mutta vähän pelottaa sellainen totaalinen alanvaihto, kun lapsetkin kuitenkin ovat ihan pieniä.



Ihana kuulla, etten ole ainoa näiden pulmien kanssa painiva...