Mikä on mielestäsi suurin syy naisten syrjimiseen työmarkkinoilla?

ja vähempää tyytyväisiä. Jos tyytymättömiä niin ei ole munaa tehdä asialle mitään vaan valitetaan asiasta kaikille muille paitsi pomolle.

Semmosta järjestelmää ei saada aikaiseksi, että jo muutaman kuukauden ikäisselle olisi joka kylässä, kunnassa ja kaupungissa hoitaja tarjolla niiksi tunneiksi ja päiviksi.

Kyllä se fakta on niin. Jos nyt ajattelee vaikkapa sellaista, että miksi nainen ei etene uralla tms. niin onhan se hitonmoinen jarru jos on vaikka 6 vuotta putkeen " kahvilla" työmarkkinoilta. Tai 3 vuotta pois, 2 vuotta töissä ja taas 3 vuotta pois. Ja sen jälkeen kerran kahdessa viikossa pari päivää poissa hoitamassa korvatulehduskierteessa olevia lapsia.



Jos tuo ei ole jarru työelämässä niin mikä sitten?



Tämä ei ole mielipide, tämä on kylmä fakta.

Hah, niistä voisi jopa lopulta tulla se etu ja osoitus vastuunkatokyvystä, johtamis ja organisointikyvystä ja ihmissuhdetaidoista mitä naiset nykyään yrittävät silloin tällöin ehdottaa. Mutta kun kulttuuri on se, että mieeh ntyö on aina tärkeämpää ja vain mies osaa sen hoitaa niin näinhän siinä käy.

Sillä joustavampi työ yms. Mutta meillä " vain" yksi lapsi ja sekin todella harvoin sairaana joten ei tää paljon taida auttaa ;)



Mutta monessa perheessä tuntuu " perheenpää" olevan sen verran " miestä" että ei todellakaan jää neiteilemään sairaan lapsen kanssa kotiin.

Liian monet äidit kantavat täyden vastuun sairastelevista lapsista ja hankkiutuvat raskaaksi epäsopivaan aikaan (työpaikan kannalta).

Mikseivät äidit kaada puolet vastuustaan isälle? Jos lapset sairastavat, mikseivät vanhemmat ole töistä pois vuorotellen???? Minä en rekrytoidessani todellakaan suosi pienten lasten äitejä/lapsettomia, jotka ovat potentiaalisessa lapsen teko iässä...Tosi harmillista, mutta äideistä/tulevista äideistä on aika paljon riesaa ja ylimääräistä päänvaivaa kun työyhteisö on pieni. Sinänsä kyseiset naiset tekevät työnsä hyvin, mutta työpäiviä ei tarvittaessa venytetä, mieluisimmat loma-ajat nyysitään joka vuosi itselle jne....Tosi kurjaa.

Noin se vaan menee.

Suurimpana syynä kuitenkin kulttuuriset uskomukset miesten paremuudesta työelämässä. Tämä tietysti vaikuttaa hyvin paljon myös siihen, kuin pienten lasten vanhempia työelämässä kohdellaan: perhe ei ole este miehen työuralla, mutta naisen työuralla se on este. Kukaan ei kysy mieheltä, kuinka hän aikoo yhdistää perheen ja työelämän. Näin ei myöskään oleteta, että mies yhdistäisi työn ja perhe-elämän samalla tavalla kuin nainen, esim. jäämällä hoitovapaalle, hoitamalla sairasta lasta jne.

Miehet ovat kautta aikain olleet työelämässä ja naiset hellan ääressä. Vielä tätä perusoletusta ei ole täysin karistettu, koska naisen työhistoria ei ole lopulta kovinkaan pitkä. Asenteet istuvat tiukassa, mutta ehkä meidän lapsemme tai lapsiemme lapset ovat todella tasa-arvoisia.

Mihet tukevat ja nostavat toisiaan eteen päin. Naiset eivät.



A.) Naiset ovat toisilleen " susia" (valitettavan usein)

B.) Naisia on vaan vähemmän johtavissa asemissa, muita naisia tukemassa ja auttamssa.



Lisäksi olen samaa mieltä edellisten kirjoitusten kanssa. Etenkin naisten kiltteys, sopeutuvuus on huono asia etenemisen kannalta. Kasvatus lähtee jo sieltä lapsuudesta....

a) naisvaltaisille aloille HAKEUTUNEITA miehiä pidetään positiivisina poikkeuksina: tällaisen miehen täytyy olla jotenkin erityisen kiinnostunut ja motivoitunut alasta, siis erityisen pätevä. Tällaisissa tapauksissa muistetaan myös aina " ottaa huomioon miesnäkökulma" , ja näin naisvaltaisten alojen miehet pääsevät helpommin mukaan erilaisiin työryhmiin, koulutuksiin jne. joista sitten poikii uusia mahdollisuuksia.



b) miesvaltaisille aloille EKSYNEITÄ naisia pidetään negatiivisina poikkeuksina: tällaisten naisten täytyy olla jotenkin omituisia, itsestään liikoja kuvittelevia, ehkä lesboja. Näille naisille muistetaan aina näyttää kaapin paikka ja osoittaa, kuinka " kaikkien" pitää aloittaa pohjalta, nainen otetaan mukaan kokouksiin ehkä sihteeriksi tai kahvinkeittäjäksi.



c) naisten ja miesten töiden ja roolien iskostaminen aloitetaan jo varhain, piiloviestintänä. Tyttövauvoille leppäkerttuja, kukkia ja nalleja, pojille traktoreita, koneita ja hirviöitä. Koulukirjoissa naiset ovat sairaanhoitajia, opettajia, kerhotätejä, miehet johtajia, insinöörejä ja lääkäreitä. Todellisuudessa vanhemmat, koulu ja ympäröivä yhteiskunta eivät rohkaise miehiä naisten aloille tai toisin päin. Sanojen tasolla näin tapahtuu, mutta asenteet ovat kuitenkin toiset.