En tiedä, miten tästä selviäisin. Auttaisitteko?

se, että opit terveen itsekkääksi ja pudotat niitä tehtäviesi määrää.

Mitäpä jos kertoisit tilanteesi toivottomuuden oman kunnan psykologille? Itse ainakin pääsin nopeasti juttusille, kun tuntui, että kaikki kaatui päälle. Itse asuin silloin kyllä pienessä kunnassa.

Miten voin pudottaa mitään tehtäviä? Työssä on käytävä, lapset on ruokittava, pyykit pestävä. Nytkin jo menen niin rimaa hipoen kotitöissä, että ei tässä paljon enempää voi enää löysätä.



Ajatukseni ja tunteeni on solmussa ja se vie energiaa. Tuntuu, että en jaksaisi mitään. En arkea, en viikonloppua, en miestä, en lapsia. Haluaisin vaan nukkua ja maata ja olla hiljaa yksin.





ap

tai joku muu vaihtoehtohoitokin voi auttaa.

No sepä se, kun en toisaalta halua mennä asioistani puhumaan, kun pelkään todellista romahdusta. Kuka sitten hoitaa lapset ja kodin? Meneekö työpaikkakin? En voi ottaa sitä riskiä, vielä.





ap

kertovat suoraan, että olet masentunut. Valitettavasti Suomessa resurssit niin pieniä nykyisin, että hitusen masentunut äiti ei ole ensisijainen hoidettava. Suosittelen hitusen pullistelemaan juttuasi ja sitten ottamaan yhteyttä omalääkäriisi. Eli voit sanoa vaikka, että ellet pääse hoitoon, ettet tiedä mitä itsellesi teet. Noh. tämähä ei ole edes valehtelua, mutta kenties saat tarvitsemaasi terapiaa.

Mutta sun oma elämä voi mennä. Hakeudu hoitoon, mitä aiemmin, sitä helpompi hoitaa.

Suurimman osan ajasta elämä tuntuu pakkopullalta ja rasittavalta. Minulle masennuksen syy ei ole mikään mystinen. Tiedän, miksi tunnen näin. Lapsuuteni ja perhekuvioni ovat hyvin ongelmalliset. Stressaava tilanne on jatkunut lapsuudesta tähän päivään asti.



En voi hakeutua hoitoon vielä. Koetan etsiä keinoja selvitä tässä näin vielä muutama vuosi.



ap

Kyllä se työpaikka minun tapauksessani voisi masennuksen vuoksi mennäkin. En halua enempää sitä selittää, mutta niin se on. Tulevaisuuden kannalta olisi parempi, jos jaksaisin vielä pari vuotta olla käyttämättä mitään stressilomia.



En oikein usko, että minun masennukseni tästä enää mihinkään pahenee. Olen ollut samassa kuopassa jo hyvin kauan. Hoidettavuuden kannalta en usko parin vuoden viiveellä olevan merkitystä.



Joskus haaveilen sellaisesta, että minut vietäisiin pakolla sairaalaan makaamaan. Olisi ihanaa olla ja nukkua vaan. Olla rauhassa arjen vaatimuksilta.



ap

Olen mestarivalehtelija. Vaikka kuinka on mustaa sisällä, se ei näy naamasta.



Jos jäisin masennuksen vuoksi sairaslomalle minut haukuttaisiin laiskaksi ja huomionhakuiseksi ihan takuulla (niin kuin täälläkin monet masentuneita syyttävät)! Ei niin, että sillä olisi mitään väliä, mutta tarkoitukseni oli vain esittää huomio, että masennusta ei ympäristö välttämättä huomaa!





ap