Huvittaa ja samalla raivostuttaa tulevat äidit, jotka...

no kuule,eiköhän jokainen äiti tarvitse joskus sitä omaa aikaa että jaksaa taas lasten kanssa olla!!!???ja onhan se jo hyvä raskausaikana/ennen sitä miettiä tollasiakin asioita...

Koska joku on hyvin tietonen siitä että oma aika on myös tärkeää??



Siinä missä miehen kanssa kahdestaan vietettävä aika tai esikoisen kanssa kahdestaan vietettävä aika tai toisen lapsen kanssa kaksin vietettävä aika?



Musta on tärkeetä että on sekä äiti lapsilleen, nainen miehelleen, työkaveri työkavereille ja kaveri kavereille. Mää oon ainakin kaikkien kanssa erillainen ja kaikkien kanssa vietän aikaa ja se on tärkeetä.

En oo äiti 247 ja jauha lapsistani jatkuvasti. Oma latautuminen on tärkeää siinä missä viettää aikaa toisten kanssa.

KOSKA:



" Mulla on täysi oikeus katsoa sinnkuelämä eikä mitään maitoja jaella"



Nyt en ole kysynyt mikä tuli tilalle kun sinkkuelämä loppui.

Montakohan kertaa mulla on csi:t,todistettavasti syylliset sun muut ohjelmat jääneet kattomatta,kun olen imettänyt vauvaani tai muutoin vaihatnut vaatetta,vaippaa tms.

Joillain on asiat tärkeysjärjestyksessään....

Vierailija:

KOSKA:

" Mulla on täysi oikeus katsoa sinnkuelämä eikä mitään maitoja jaella"

Nyt en ole kysynyt mikä tuli tilalle kun sinkkuelämä loppui.

Miettimisen asteelle se jää muuten lasten synnyttyäkin. Mun omaa aikaa on se kun tiskaan, vien roskat, laitan ruokaa, siivoan, ripustan pyykkiä jne...

Oma aika? Käsittääkseni se on aika ennen vanhemmuutta. Itselläni ei ole tuota omaa aikaa enää ollut, mutta nyt esikoisen ollessa vähän yli 2, sovittiin vaimon kanssa, että käytän 2h/kk ihan itsekseni, ei töitä, ei perheeseen liittyvää.



En kyllä kaipaa sen enempää. Tosin olen huomannut, että kaikki ihmiset eivät ole perhekeskeisiä.

lapsi on sitten MEIDÄN YHTEINEN, ei pelkästään minun huolehdittava. Eli molemmat kantavat vastuunsa ja kun alkaa pipoa kiristämään silloin on hankittava sitä omaa aikaa, jos kokee sitä tarvitsevansa.

Mua taas ärsyttää ne äidit, jotka luulevat saavansa jonkun kultaisen marttyyriäidin palkinnon huolehtimalla yksin vauvasta 24/7 ( koska isästähän ei tietty ole mihinkään.. )ja sitten valittamalla kuinka on raskasta tai nielemällä vain osansa, et iteppä olen lapseni tehnyt niin ne myös hoidan.

Ja siis ei, en ole sitä mieltä että äidin täytyy luopua omasta identiteetistään, kaikista harrastuksistaan, ystävistää jne. äitiyden myötä. Totta kai myös äiti tarvitsee jotain ihan omaa, ihan vain itselleen. Mutta se tapa, miten tästä jotkut meuhkaa. Siis siihen tyyliin, että: " Vauvahan ei tule muuttamaan mitään, en aio herätä yöllä, laitan korvatulpat korviin ja nukun, jos vauva häiritsee miestä niin hoitakoon hän sitten yöt." Tai: " Opetan vauvan heti pullolle, olisi todella kahlitsevaa jos vauvan ruokailu olisi minusta riippuvainen." Tai sitten: " En todellakaan luovu mistään harrastuksistani, mummot on sitä varten että ne hoitaa vauvaa kun mun pitää päästä salille 5 kertaa viikossa."



Ja nämä on ihan oikeiden, tulevien äitien lauseita!!! Mistään ei haluta tinkiä, oma itse on niin paljon tärkeämpi kuin se vauva. Miksi sitten hankkia lasta ollenkaan? En ymmärrä.



Ei kaikesta tarvitse luopua, mutta vauva pitää laittaa kuitenkin etusijalle. AINA (myös yöllä ja sinkkuelämän aikana...).

Paljon viisaampaa on tajuta se etukäteen ja miettiä, mitä mahdollisuuksia voi olla jatkaa omia harrastuksia tms, kuin että elää ruusunpunaisissa unelmissa kunnes kohtaa todellisuuden. Joo joo ja varmasti on ääripäitä tässäkin asiassa, mutta uskallan väittää että suurin osa omaa aikaa haluavista haluavat sitä kuitenkin lapsen ehdoilla. On nimittäin ihan mahdollista ja tervettäkin järjestää itselleenkin aikaa, jos tukiverkot ovat kunnossa.

Vierailija:

kannattaako niitä lapsia tehdä, jos mielessä on jo nyt OMA AIKA?

Vierailija:

jo ennen lapsen syntymää (pahimmassa tapauksessa jo ennen raskautta) puhuvat OMASTA AJASTA ja kuinka tärkeää sitten on saada sitä OMAA AIKAA.... kannattaako niitä lapsia tehdä, jos mielessä on jo nyt OMA AIKA?

ihmetyttää nykyajan asenne.

ajatuksistaan varsinkin suurten elämänmuutosten aikana. Minä RAKASTAN omaa aikaani vaikka olen ÄITI ja TYÖNTEKIJÄ ja RAKASTAJA ja...

että tuossa vaiheessa pitäisi tulevan äidin miettiä lähinnä sitä, miten tule pärjäämään sen asian kanssa, että se oma aika katoaa aluksi täysin. Ja sen kuuluukin kadota. Mulla ainakin meni aika pitkään sopeutua siihen ajatukseen, että maailmassa on nyt ihminen, joka tarvitsee minua mitä epämiellyttävimpinä aikoinakin ja vähän väliä. Ja sama pätee tietysti mieheeni.



Tottakai sitä saa suunnitella kaikenlaista, ja itsekin on varmasti raskausaikana jutellut vaikka mitä tosi vakavissaan, mutta pitää olla valmis myös joustamaan kaikessa enemmän kuin ikinä uskoisi mahdolliseksi. Lapsia ei todellakaan kannata tehdä, jos ajatus vauvan takertuvaisuudesta ahdistaa niin kovasti, tai jos suhde on niin epävakaa, että pitää jo ennen lapsen syntymää ruoskia miestään hoitamaan vauvaa...