vl-äiti vastaa niin moneen kysymykseen kuin ehtii!

kun olen asunut avoliitossa enkä usko minkäänlaiseen jumalaan, vai voitko pitää minua hyvänä ihmisenä vaikka elämäntapamme ja uskomme eroavat toisistaan?

opetan lapsilleni, että kun uskoo, niin pääsee taivaaseen. Ei minun tarvitse sanoa, mihin muut joutuu, vaan voin sanoa, että he eivät pääse taivaaseen tai taivaan Isä tietää sen, mihin ne joutuu.

On taivaan Isän kädessä kuka sinne lopulta pääsee. Ja suurin ihme on se, jos itseni sieltä joskus löydän.

Aiotko niistä huolimatta joskus töihin?

en todellakaan tuomitse henkilökohtaisesti, tai toisinsanoen, arvostan ja kunnioitan sinua ihmisenä silti aivan yhtä paljon kuin ketä tahansa muuta(sis. myös uskovaiset). Minulla on läheisiä, jotka ovat asuneet tai asuvat tälläkin hetkellä avoliitossa ja samanlailla olen heidänkin kanssaan. Minulla on oma uskoni mutta se ei tarkoita sitä, että minulla olisi oikeutta olla arvostamatta toisin ajattelevaa (tai uskovaa) lähimmäistäni.

Luulin että vl-äiti tarkoittaa VIIKONLOPPU-äitiä..

minulla on yksi lapsi. Toivoisin, että voisin hoitaa itse lapseni mutta tarvittaessa menen töihin.

Onko sinulla ollut koskaan sellaista aikaa, jolloin epäilit uskoasi? Oletko koskaan harkinnut toisenlaista elämäntyyliä? Vai oletko aina tiennyt, että näin on hyvä?





Toinen asia. Meissä muissa on ihan selkeästi luontaisia äiti-ihmisiä ja sellaisia, jotka eivät välttämättä nauti äitiydestä niin kovin. Lestadiolaisissakin kai löytyy molemmista leireistä naisia. Miten ne naiset mielestäsi pärjäävät ison perheen äiteinä, jotka eivät ole luontaisesti äidillisiä? Puheletteko tällaisista keskenänne ollenkaan?



Kiitos :)

Vierailija:

Onko sinulla ollut koskaan sellaista aikaa, jolloin epäilit uskoasi? Oletko koskaan harkinnut toisenlaista elämäntyyliä? Vai oletko aina tiennyt, että näin on hyvä?

MInä olen epäillyt uskoani paljonkin, aika ajoittain. Ja sitä toisenlaistakin elämäntyyliä harkinnut, mutta aina olen ainakin tähän asti päätynyt siihen, että haluan kuitenkin edelleen olla vanhoillislestadiolainen. Loppujenlopuksi näin on hyvä, ihan tämä elämäntyyli itsessään sisältää niin paljon hyviä asioita vaikka ei ajateltaisi uskoa ollenkaan.

Toinen asia. Meissä muissa on ihan selkeästi luontaisia äiti-ihmisiä ja sellaisia, jotka eivät välttämättä nauti äitiydestä niin kovin. Lestadiolaisissakin kai löytyy molemmista leireistä naisia. Miten ne naiset mielestäsi pärjäävät ison perheen äiteinä, jotka eivät ole luontaisesti äidillisiä? Puheletteko tällaisista keskenänne ollenkaan?

No niin, minä olen pienessä perheessä kasvanut, enkä ollenkaan lapsirakas. Minun oli mahdotonta kuvitella itseäni suurperheen äitinä. Se jarrutti naimisiinmenoakin, ja ihmettelin aina niitä jotka menee 18-vuotiaana naimisiin tuosta vain.

Ensimäisen lapsen syntymä olikin kriisi, tuli kaikki masennukset sun muut, mutta siitä selvittiin, ja huomasin, että tämä lapsi on parasta mitä olen elämässäni saanut. Toinen syntyi aika nopsaa perään, eikä hänen syntymänsä aiheuttanut enää mitään masennusta tai muuta henkisellä puolella.

Sen jälkeen on syntynyt vielä neljä lasta, ja mielestäni pärjään aika hyvin! Lapset ovat syntyneet yksitellen, joten tässä on ollut aikaa opetella suurperheen äidiksi pikkuhiljaa. Ensin olin vain yhden, sitten kahden äiti jne, ja käytännön rutiinit on siinä pikkuhiljaa muotoutuneet. Minulla ei ollut mitään aikaisempaa kokemusta suurperheessä elämisestä, eikähän 6-lasta lestadiolaisten mielestä mikään varsinainen suurperhe olekaan, mutta mun mielestä ainakin aika iso perhe.

Niin, ja se lapsirakkaus on kyllä putkahtanut pintaan omien l asten myötä, mutta en edelleenkään ole sillä tavalla lapsirakas että muiden lapset ihmeempiä ihastelureaktioita minussa aiheuttaisivat. Omat toki on maailman ihmeellisimpiä, suloisimpia ja rakkaimpia :)

mutta sehän on tietysti vkl-äiti.

Telkkaria emme halua kotiin, koska sieltä tulee pääasiassa huonoa ohjelmaa, ja tv:n välittämä arvomaailma on niin erilainen kuin omamme.



Mutta tulee sieltä hyviäkin ohjelmia, joita voi ihan hyvin katsoa, vaikka sitten netin kautta. Tai ihan siitä TV:stä.



Ei siis " kierretä mitään säädöksiä" .



vl

Saman vastauksen antaisin vaikka tuossa " esikoislestadiolaisen" paikalla olisi " vanhoillislestadiolainen" .



t. vl, ei ap

Kiitos vastauksestasi (vaikka et ap olekaan)! Hienoa, että jaksatte vastata asiallisiin kysymyksiin, vaikka niitä asiattomia kysymyksiä ja ilkeitä viestejä saatte törkeän paljon.



Tuntuuko sinusta nyt 6 lapsen äitinä ahdistavalta se, että saatte ehkä vielä saman verran lisää lapsia? Että synnytät ja imetät vielä vuosikausia? Entä miten ihmeessä jaksat (jaksatte) valvoa koko elämänne? (Minusta tuntuu, että kahden lapsen sairastelut ja heidän kanssaan valvomiset oli jo aika raskas juttu. En voisi mitenkään kuvitella, että jaksaisin samanlaista vuosikausia.)



Miksi perheesi oli pieni? Olet kuitenkin lestadiolaisesta perheestä?



Mitkä olivat ne syyt, jotka saivat sinut pysymään lestadiolaisena? Miksi et lähtenyt viemään elämääsi toiseen suuntaan, vaikka sellaisia pohditkin?



Entä oletko voinut puhua näistä ei-äidillisistä ajatuksistasi ja tuntemuksistasi muille lestadiolaisille?





t.12, joka haluaa tietää ja siten oppia ymmärtämään erilaisia ihmisiä aian paremmin. Avarran näin maailmankuvaani :)

tarkoitin kysymykselläni sitä, voiko vanhoillislestadiolainen uskoa, että myös esikoislestadiolaisella voi olla elävä usko sydämellä. Muotoilin lauseeni typerästi, en toki tarkoittanut sitä, että esikoislestadiolainen-nimitys tekisi minusta uskovaisen. Olen vain käsittänyt niin, että vl:t uskovat, että missään muualla kuin heidän seurakunnassaan ei voi tulla autuaaksi. Koitin vain kysyä lyhyesti...

Vierailija:

Tuntuuko sinusta nyt 6 lapsen äitinä ahdistavalta se, että saatte ehkä vielä saman verran lisää lapsia? Että synnytät ja imetät vielä vuosikausia?

Ei, päinvastoin. Kuudes raskaus oli itseasiassa ensimäinen, josta olin alusta loppuun pelkästään onnellinen. Kaikki muut raskaudet ovat vaatineen topeutumista jossain vaiheessa. Nyt minusta tuntuu että olen jotenkin lopullisesti sopeutunut ja tottunut tähän, ja itseasiassa tuntuu ahdistavalta ja surulliselta ajatus, että joku vauva on väistämättä se viimeinen, eikä sen jälkeen ole miedän perheessä enää ikinä vauvaa.

Entä miten ihmeessä jaksat (jaksatte) valvoa koko elämänne? (Minusta tuntuu, että kahden lapsen sairastelut ja heidän kanssaan valvomiset oli jo aika raskas juttu. En voisi mitenkään kuvitella, että jaksaisin samanlaista vuosikausia.)

Ei me valvota koko elämäämme :) Meidän lapset ovat sairastelleet keskimääräistä vähemmän, ja itse olen hyvä nukkumaan milloin vain ja missä vain. Nukkuminen on minulle aina ollut tärkeää, en kauheasti kestä valvomista. Jos olen joutunut valvomaan öitä, nukun päiväunia kun mies on kotona, tai viikonloppuisin esim aamulla niin pitkään kuin unta riittää jne.

Miksi perheesi oli pieni? Olet kuitenkin lestadiolaisesta perheestä?

Olen lestadiolaisesta perheestä. Eivät kaikki lestadiolaiset perheet tietystikään ole isoja. Kyllähän meilläkin on samoja lapsettomuusongelmia kuin muillakin, jotkut menee naimisiin vasta iäkkäämpänä, jolloin eivät ehdi montaa lasta saamaan tai sitten on muita syitä. Meidän perheen pienuuteen oli syynä se, ettei äitini voinut synnyttää alakautta eikä kohtu kestänyt sektioita.

Mitkä olivat ne syyt, jotka saivat sinut pysymään lestadiolaisena? Miksi et lähtenyt viemään elämääsi toiseen suuntaan, vaikka sellaisia pohditkin?

Tärkein on usko. Haluan säilyttää tämän uskon, joka on koko elämän kantava voima ja perusta. Sitten elämä tässä yhteisössä tuo mukanaan kaikenlaista hyvää, aina löytyy apua ja (vertais)tukea ja kuuntelevia korvia, ystäviä. Lisäksi elämä lestadiolaisena suojelee monenlaisilta ikäviltä asioilta, ja mielestäni lestadiolaisperheessä kasvminen on lapselle hyväksi, ja ainakin osittain suojelee sekaantumasta huumeisiin, alkoholiin, liian nuorena seksisuhteisiin yms yms. En toki väitä että 100% suojaisi noilta.

Entä oletko voinut puhua näistä ei-äidillisistä ajatuksistasi ja tuntemuksistasi muille lestadiolaisille?

Juu kyllä, enkä ole mikään ainutlaatuinen tapaus :) Ei ole mitenkään tabujuttu.

Vierailija:

Olen vain käsittänyt niin, että vl:t uskovat, että missään muualla kuin heidän seurakunnassaan ei voi tulla autuaaksi. Koitin vain kysyä lyhyesti...

Minä olen käsittänyt että esikoislestadilaiset uskovat että vain heidän seurakunnassaan voi tulla autuaaksi. Itseasiassa eräs el on näin sanonutkin, ja samalla säälinyt vl:iä, kun ovat niin lähellä mutta kuitenkin puuttuu se elävä usko...

eräs muu vl

Vierailija:

Sitten elämä tässä yhteisössä tuo mukanaan kaikenlaista hyvää, aina löytyy apua ja (vertais)tukea ja kuuntelevia korvia, ystäviä. Lisäksi elämä lestadiolaisena suojelee monenlaisilta ikäviltä asioilta, ja mielestäni lestadiolaisperheessä kasvminen on lapselle hyväksi, ja ainakin osittain suojelee sekaantumasta huumeisiin, alkoholiin, liian nuorena seksisuhteisiin yms yms. En toki väitä että 100% suojaisi noilta.

Ymmärrän erittäin hyvin halun jäädä yhteisöön! Itse kirkosta eronneena kaipaan ihan hirveästi jotakin yhteisöä, mihin kuulua. On mukavaa, kun on ympärillä samoin ajattelevia ihmisiä. Toivottavasti löydän seurakunnan korvikkeen joskus...

Kaikkea hyvää sinulle ja vielä kerran kiitos vastauksistasi! :)

t.12

sitten hoitivat ehkäisyn, kun ei äitisi voinut saada enempää lapsia? Olen käsittänyt, että että ehkäisy on kielletty ja keskeytettyäkään yhdyntää ei saa harrastaa. Tuskin seksin harrastaminen voi kuitenkaan loppuakaan?

Vai eikö se sitten teillä oikeasti enää kuulu avoelämään, jos ei sillä ole pelkästään lapsentekotarkopitus? Kurjaa minusta jos ei saisi seksiä harrastaa rakastamansa ihmisen kanssa nautinnontakia. Pelkän lapsenteon vaan. Ei ihminen kuitenkaan ole ainoa olento luomakunnassa, joka seksistä nauttii, vaikka jotkut niin väittävätkin.

24/25, äitini on steriloitu.



13