Miksi minulla on tarve miellyttää äitiäni? Ollut lapsesta asti!
Haluaisin koko ajan että äidillä olisi hyvä olla, " hyvä mieli" , jos joskus vahingossa sanon jotain hieman " poikittain" niin kannan hillitöntä syyllisyyttä (vaikken olisi sanonut edes mitenkään pahasti). En osaa olla eri mieltä äidin kanssa, tai jos olenkin pidän suuni yleensä kiinni. Miksi toimin näin? En ymmärrä itseäni.
Kommentit (7)
liian paljon ongelmia. Nykyään osaan ilmaista itseni suoraan, vaikka äitini ei sitten minusta pitäisikään. Ollaan muutenkin ihan erilaisia ihmisiä, mutta onneksi voimme nykyään kuitenkin olla omat itsemme vaikkei meillä niin hyvin synkkaakaan.
Olet joutunut myötäilemään äitiäsi ja olla sellainen kuin äitis haluaa, muuten et ole saanut huomiota ja äitisi on " hylännyt" sinut aina kun olet ollut jotain muuta kuin mitä hän haluaa. Ensimmäisten elinvuosiensa aikana lapsi oppii tavat joilla saa äitinsä huomion ja usein sitä vuorovaikutustapaa sitten sovelletaan myöhemminkin muihin ihmisiin ja läheisiin ihmissuhteisiin.
itse olen oppinut nyt yli 30-vuotiaana jotenkuten elämään sitä " omaa elämääni" ja olemaan niin paljon välittämättä äitini (tai vanhempieni) mielipiteistä, mutta edelleen sattuu pahasti, jos he eivät hyväksy ratkaisujani tai tekojani. nyt kuitenkin uskallan sentään niitä tehdä, aikaisemmin en. meillä ainakin äitini on aina ollut tosi hallitseva ja halunnut sanella, miten asiat tehdään meidän perheessä... yritin pitkään sopeutua siihen, mutta valitettavasti olin erilainen enkä pystynyt.
Hmmm... voi olla totta. Muistan lapsuudesta, kun olin " tuhma" niin äiti joskus vetosi tunteisiini, hän sanoi " äiti itkee, äiti tuli surulliseksi kun teit noin" . Saisiko noin lapselle sanoa? Mietin vain kun olen ehkä joskus itsekin lapselleni noin sanonut...
En muista istuneeni äidin sylissä, emme halanneet juuri koskaan, nyt aikuisena en koe luontevaksi halata äitiä vaikka joskus mieli tekisikin, en osaa.
ap
minulla samoin kiltin tytön " leima" . Joskus sekin on raskasta...
ap
Meillä tuo on suvussa kulkeva vitsaus, syyllistäminen ja marttyyriasenne ja se että lapsi joutuu miellyttämään aikuista ja tukahduttaa omat tunteensa. Se johtaa aikuisena aika usein masennukseen tai ahdistuneisuuteen. Siksipä olen yrittänyt toden teolla muuttaa oman lapseni kasvatusta terveempään suuntaan, välillä onnistuen paremmin, välillä huonommin. TUollainen kierre on kuitenkin mahdollista katkaista, se tosin vaatii itsekriittisyyttä omia kasvatuskäytänteitä kohtaan ja jokapäiväistä yritystä " parempaan" .
terveisin 5
olet tuntenut itsesi rakastetuksi vain jos olet käyttäytynyt hyvin ja miellyttävästi.