Voiko lapsen kanssa olla liikaa?

ei meillä ainakaan pienemmät ole, kun piirtävät tai pelaavat, pitävät siitä että joku muu isompi ihminen on lähellä.

Itse en sellasta jaksaisi, joten meidän lapset on opetettu leikkimään ja touhuamaan myös itsekseen.

joten vaikea sanoa teidän tapauksesta. Itse olen toiminut niin, että annan lapsen olla itsekseen niin kauan kuin viihtyy ja jos alkaa kitistä, niin vähän aikaa kuuntelen kitinää ennen kuin otan syliin. Näin lapsi saattaa alkaa viihtyä vähitellen pitempään itsekseen. Ja sitten lapsilla on erilaisia kausia, jolloin viihtyy enempi tai vähempi itsekseen. Esim. meidän esikoinen viihtyi 1 v kolme varttiakin itsekseen puuhaillen, mutta 2 v vain 5-10 min.

lasta ei voi opettaa vaatimaan leikkikaveria. Kyllä lapsi osaa leikkiä itsekseenkin, vaikka hänen kanssaan vietettäisiinkin aikaa.



Mutta sillä tavalla voi olla liikaa, että kun lapsi kasvaa isommaksi ja hänen pitäisi vähitellen itsenäistyä, niin esim harrastuksissa äiti roikkuu koko ajan mukana, eikä anna lapsen kehittää mitään " omaa" .

että välillä äiti saa lukea lehden ja syödä ruoan ihan rauhassa. Siinä saa olla vieressä tai istua pöydässä, mutta jos se ei auta, niin sitten saa roikkua jalassa sen aikaa ja huutaa : ) Aika nopeasti ovat oppineet.

yksi tuttu on jo lastaan vauvasta asti opettanut siihen että kun itkee niin tehdään ihan kaikki jotta hiljenisi (en tarkoita perushoitoa vaan kaikkea älyttömyyttä) Esim hyppyytetään tietyllä lailla. Nyt kun lapsi on 1,5v niin itkee koko ajan kun mikään ei riitä ja hoidettu ihan pilalle.

Ei minusta lapsen näkökulmasta voi olla lapsen kanssa liikaa - ainakaan silloin, kun lapsi on pieni. Isompi osaa jo itsekin ottaa etäisyyttä.



Sen sijaan vanhemman pää alkaa jossain vaiheessa hajota, jos on lapsen kanssa 24/7.

se että lapsi itkee ei johdu siitä että hänen vanhempansa ovat tehneet kaikkensa että itku lakkaisi. Tuttaviesi lapsi on todennäköisesti jotenkin sairas tai allerginen ja itkee kipuaan. TOivottavasti tuttavasi jaksavat yrittää helpottaa hänen oloaan tästä eteenpäinkin!

mutta tuo tapaus on oikeasti ihan sairas, ei sitä osaa edes kuvailla vaan se pitää itse nähdä. Mistään muusta ei puhu kun omasta lapsestaan, lapsi raukka on ihan sekaisin ja se johtuu vaan siitä ylihoidosta.



7

T: 7

Koska lapsi on ihan vastasyntyneestä asti tarvinnut paljon läheisyyttä. Omasta mielestämme ei olla ylihoidettu, eikä olla koko ajan tuppaantumassa lapsen leikkeihin. Mutta yksinään se (vähän päälle 1,5-vuotias) viihtyy edelleenkin tosi vähän, yleensä 5-10 minuuuttia, varttitunti on ehdoton maksimi. Ellei se sitten ole tekemässä jotain kiellettyä... Joskus rasittaa.



ap

tämä toinen taas tekee " minä itse" kaiken eikä kaipaa läheisyyttäkään kovin paljon : ( ja ikää on 2v.

Toiset tykkää seurasta, toiset tykkää olla enemmän yksinään. Tunnette varmaan aikuisiakin, jotka eivät tykkää yksinolosta vaan kaipaavat seuraa ympärillleen. Mikä paha siinä on?

Esikoisen kanssa vietimme paljon aikaa koska hänellä ei ollut juuri muutakaan seuraa. Kun sisaruksia syntyi, viihtyivät lapset taaperoinakin enemmän ilman meitä vanhempia, koska ei kuitenkaan tarvinnut olla yksin.

Meillä ei kuopus ole tainnut kahden ja puolen vuoden ikään mennessä olla yksin kuin korkeintaan tunnin yhteensä =)

Meidän kavereilla on tällainen lapsi. Saman ikäinen kuin meidän, mutta monissa asioissa lapset ovat kuin yö ja päivä. Tästähän tämä asia alunperin mieleen tulikin, kun puhuttiin miehen kanssa kuinka erilaisia nämä lapset ovat. Ja että tuttavamme varmaan ajattelevat, että olemme " opettaneet" lapsemme sellaiseksi, että sen kanssa täytyy koko ajan olla, kun taas he ovat onnistuneet " opettamaan" lapsensa viiihtymään myös yksikseen (siis lelujen kanssa).



Ja miksikö taaperon pitäisi viihtyä. No, en ole sanonut että pitäisi, mutta kieltämättä se olisi välillä ihan mukavaa ja helpottaisi monia asioita!



ap