Hyviä vinkkejä kaivataan

Onko normaalia, että mies juo joka viiikonloppu mäyräkoiran tai pari pulloa viiniä? Mua on alkanut ahdistaa viikonloput ihan toden teolla ja se pelko iskee jo torstaina. Mä alan jännittämään ja ahdistun todella, kun perjantai lähenee. Miehen mielestä mä oon ihan hirvee nipottaja, kun mainitsen asiasta. Hänellä sen verran pitkät ja rankat työpäivät viikolla, että ansaitsee kuulemma viikonlopun " nollauksen"



Oikeastaan oon huolissani siitä, että juominen on niin humalahakuista. En jaksa ymmärtää, että muutama saunakalja ei voisi riittää. Toki joskus voisi ottaa enemmänkin, mutta ei joka viikonloppu.



Mitäpä sitten perhe-elämä? Mies rentoutuu juomalla ja on sen seurauksena kykenemätön esim. autonrattiin seuraavana päivänä. Ei jaksa muutenkaan sohvalta juuri minnekään lähteä. Verkkarit vaan jalkaan ja tv:tä tuijottamaan. Mitäpä pahaa hän on sitten muka tehnyt? Itse käyn myös töissä päivittäin ja olen tällä hetkellä raskaana. Koska minulla on muutamia tunteja lyhyempi työpäivä, niin ei se voi niin rankkaa ollakaan. Niinpä minun tehtäväni olisi siivota, tehdä yleensäkin kotityöt ja hoitaa esikoinen.



Onnellinen olen, että mies on ottanut viikonloppuisin vain kalsarikännejä ja pysynyt siis kotona. Tänään lähti pitkästä aikaa ulos mukavien pohjien jälkeen. Lähteekö teidän kenenkään mies aivan ypöyksin liikenteeseen? Ahdistaa vielä kun tietää millainen flirtti mieheni on. Hän todellankin tanssii naisten kanssa ja flirttailee minkä ehtii. On siis periaatteessa täysin pettäjätyypin oloinen...



Asiasta on keskusteltu jo vuosia. Pari viimeistä vuotta meillä on tämän asian suhteen mennyt huippu hyvin, koska mies teki viikonloppuisin paljon töitä, eikä siten voinut viikonloppuna juhlia. Nyt kaikki on hiljalleen muuttumassa taas pahempaan suuntaa, kun viikonlopun työt jäi pois. Olen miettinyt viimeaikoina paljon, että onko tämä parisuhde kaiken tämän arvoinen? Mulla on äärettömän paha olla, eikä mies ymmärrä sitä. Arki kuitenkin sujuu suht hyvin ja kaikki on muuten ok. Puhuminen ei auta ja erokaan ei tunnu hyvältä ratkaisulta. Mitä voisin tehdä tämän suhteen eteen? Tiedän, että toista ei voi muuttaa. Kestänkö vain hammasta purren ja nautin vain arjesta?