Sinä joka olit sitä mieltä, että alle 3-vuotiaan hoitoonvieminen pitäisi kieltää lailla
Miten muuttaisit nykyistä järjestelmää, että se mahdollistaisi em. lain?
Kommentit (38)
Vierailija:
jos äiti ei lasta jaksa kunnolla kotona hoitaa on parempi mennä hoitoon.Samaa mieltä virikehoidosta.
Mutta jos äiti kunnollinen, terve ja jaksaa lapsia hoitaa, kotona olisi lapset hoidettava.
Kieltäisin lailla terveitten ihmisten vaatiman virikehoidon. Sallisin sen sairaille ja heikommille.
Nykyinen systeemi on suhteellisen hyvä, se tukee vanhempia tekemään itse omat valintansa ja sallii monenlaista vanhemmuutta.
Siellä on äitiyslomaa peräti 6 kuukautta ja jos et palaa vuoden sisällä synnytyksestä töihin, joudut maksamaan takaisin saamasi äitiyspäivärahat. Suomessa alkaa olla ihan sairasta tää lasten kotonahoitamispakkohysteria.
Miksi yhteiskunnan pitäisi hoitaa päivisin lasta jos äiti kotona ja täysin kykenevä lastaan hoitamaan ja kasvattamaan? Miksi tämä yhteiskunta on nyt tämmöinen, että sysätään kasvatusvastuu päiväkotiin?
vaikka on yhdenkin kanssa niin väsynyt, että toivoo jopa lapsen kuolemaa ( tuo toinen ketju)
Aivan sama mihin vedottaisiin, kunhan vaan systeemi muuttuisi niin että ajateltaisiin ensisijaisesti lapsia eikä itsekkäitä aikuisia
Vierailija:
vaikka on yhdenkin kanssa niin väsynyt, että toivoo jopa lapsen kuolemaa ( tuo toinen ketju)
Vaan johtui siitä, että oli vaikea sopeutua siihen elämänmullistukseen, jonka vauva toi mukanaan. Kun vauva oli 4 kk, alkukankeudesta oli päästy ja harmitti vietävästi kun koko pikkuvauva aika oli mennyt " pilalle" . Sitten olinkin uudestaan raskaana kun vauva oli 5 kk., ja olin onnellinen koska uskoin nyt pystyväni nauttimaan vauva-ajasta eri tavalla.
t. yksi tuohon toiseen ketjuun vastannut
On todella surku niitä lapsia, jotka joutuvat heti vanhempainvapaan tai pahimmassa tapauksessa heti äitiysvapaan jälkeen hoitoon ja äiti rientää takaisin töihin. Monesti kaikkien pienimpien hoitolasten vanhemmat tekevät sitä pisintä päivää eli lapset tuodaan aikaisin aamulla ja haetaan viimeisten joukossa iltasella, juuri ennen hoitopaikan kiinni menoa.
Kyllä se on ennen kaikkea lapsen etu, mitä pidempään vanhemmat hoitavat lasta/lapsia kotona!
Aikataulut ja kiire ehtivät tulla tutuiksi sitten koulussakin!
Minä en tiennyt, millaista vauvan kanssa on.
Luulin, että se on sellaista ku vauvalehdissä ja naistenlehdissä.
Ne vauvat, jotka tunsin, olivat nauravia palleroita.
Kun oma vauva syntyi, hän huusi ekat puoli vuotta. Tuli sellainen olo, että voisikohan joku nyt ottaa tämän vauvelin pois.
Niitä vauvoja tehdään, kun kuvitellaan, että niitten kaa on ihanaa. Totuus iskee silmille, eikä se tunnu mukavalta. Mutta kasvuahan siinä tapahtuu, äidinkin kohdalla. Itse olen just se huono äiti. Silti mielestäni lapsen tulon myötä olen kasvanut aikuiseksi. Ei kande tuomita. Me olemme aikamme lapsia, me äiditkin.
Harvinaisen rehellinen kirjoitus tälle palstalle! kiitos siitä
Juuri sinunlaisissa tapauksissa onkin hyvä, että lapsi saa hoitoa muualta jos tarve sitä vaatii.
Mutta semmoisille jotka jaksavat ihan hyvin lasta hoitaa, ei päivähoitopaikkaa kuuluisi lainkaan.
olette niin yksioikoisia hönttejä:( Äidithän menee töihin JUST ja VAIN sen takia, että eivät JAKSA olla lapsen kanssa kotona, eikö niin ihmiset??? Valitettavasti kaikki eivät saa rikasta miestä, joka elättää perheen. Ja älkää tulko mulle väittämään, että menoja voi pienentää tulojen mukaan, tai siis voi, jos haluat asua kaupungilla vuokralla yksiössä 3 lapsen ja miehen kanssa:)
Niin ja sitä paitsi kuka tahansa VOI asua vuokrayksiössä kolmen penskan kanssa. Mutta se mies!
Yksin ukon takia pitää lääniä olla enemmän kuin se yksi huone. Tämän nyt luulisi jokaisen tajuavan, vai??
Pientä solidaarisuutta, mammat!
Että taas tuntuu hyvältä!! Kiitos!
Meillä lapset on 1- ja 2- vuotiaat ja HOIDOSSA kun käydään töissä.
Mää en käsitä miksi lapset kärsii siitä että isä ja äiti on töissä ja hoitaa lapsia töitten lisäksi jos asia on OK heille.
Tekee pahaa että äiti nähdään lasten synnyttäjänä ja hoitajana ja jos et ole sairas niin sulla ei ole mitään asiaa työmarkkinoille ottamaan vastuuta siitä että lapsilla on ruokaa ja talo pysyy kattona.
Meistä nyt ei ole sossuun. Me jouduttaisiin muuttamaan vuokralle omasta jos ei voitaisiin maksaa taloa. Tätä johon ON varaa kun tehdään töihin eikä olla yhteiskunnan elätettävänä.
Ei tartte surra mua, miestäni tai lapsiani. Meillä on terveys, rakkautta, syliä, lämpöä, ruokaa, juomaa.. Kaikista ei voi sanoa samaa.
Miksi meitä tarttee surra kun asiat on kunnossa?
Työtä varten päiväkodit ja perhepäivähoitajat ovat. Että vanhemmat saa viedä lapset paikkaan jossa lapsista pidetään huolta.
En voi käsittää miksi minun pitää tehdä samoin kuten joku toinen josta ei ole työntekoon vaan haluaa olla kotona!
Miksi tämä on muka näin mustavalkoista?
Tottakai olisin kotona lasteni kanssa, mutta näin nyt ei ole. Eikä ole syy vanhempien itsekkyys. Onko itsekästä jos haluaa ansaita eläkettä ja pitää talouden kunnossa? Jos lapsia ei rakastettaisi niin oltaisiin itsekäitä, mutta lapset tulee ykkösenä. Olin sitten paikalla tai lapsia hoitaa joku toinen.
vuokra-asunto hyvällä seudulla, 85 neliöö
Samaa mieltä, lasten kanssa voi olla kotona jos vaan haluaa ja pitää sitä tärkeänä
Mutta kun meille avioliiton kurjuudesta nauttiville toi tollainen ei oo mahdollista. Millä rahalla makselet noi asumiskustannukset? Luultavasti saat tukia, eikö?
Tuissa ei ole mitään vikaa. Ymmärtänet kuitenkin, että ne, joille tukia ei heru, joutuvat menemään töihin, jotta saavat sen 85 neliön kämpän.
Tsemppiä sinulle.
Muista, että kaikilla ei mene yhtä hyvin kuin sulla!
24/7, mutta miestä ei:)) Mulla oli suunnitelmissa nuorempana, että musta tulee isona rikas, mutta se ei sitten ole vieläkään toteutunut. Näin ollen miehenikään ei voi jäädä lapsen kanssa kotiin. Ja jos minusta olisi tullut rikas, ei minulla olisi todennäköisesti aikaa ollenkaan lapsilleni, sillä asemani vaatisi kovaa työntekoa! Olemme molemmat tällaisia keskituloisia, jotka maksavat kivasta asunnosta kivalla paikalla asuntolainaa, joka vaatii molempien työssäkäyntiä. Unohtamatta siis muita pakollisia menoeriä. Lapsemme viihtyy mainiosti tarhassa ja illat+viikonloput olemme kaikki yhdessä kotona kaikenlaista puuhaten ja touhuten. Meidän elämä on tällä hetkellä mallillaan, enkä usko, että lapsellamme on huono olla. Muut voi olla mitä mieltä tahansa:)
niin, en myöskään halua sellaista uramiestä, joka käy kotona vain nukkumassa eikä ehdi lainkaan olemaan perheen kanssa.
Vierailija:
vuokra-asunto hyvällä seudulla, 85 neliööSamaa mieltä, lasten kanssa voi olla kotona jos vaan haluaa ja pitää sitä tärkeänä
Kuvitteellinen tilanne:
Kaksi lasta ja mies. Ja tietysti sinä.
Mies käy töissä, sä olet kotihoidontuella. Miehen palkka on surkee. Asumiskustannukset törkeet. Lainaa ei pysty ottamaan, koska miehen työn jatkumisesta ei mitään takeita.
Hyvään äitiyteen pyrittäessä ainoa mahis olisi asua yksiössä, vuokralla.
Kun se väsynyt ukko tulee kotiin ja penskat räyhää ja sotkee, niin onko se elämä oikeasti elämisen arvoista? Eikö se ole jo kurjuuden maksimointia? (Varsinkin siinä vaiheessa, kun illalla se äijä alkaa vokotella sua...)
jos äiti ei lasta jaksa kunnolla kotona hoitaa on parempi mennä hoitoon.
Samaa mieltä virikehoidosta.
Mutta jos äiti kunnollinen, terve ja jaksaa lapsia hoitaa, kotona olisi lapset hoidettava.
Kieltäisin lailla terveitten ihmisten vaatiman virikehoidon. Sallisin sen sairaille ja heikommille.