toisinaan iskee inho lapsuuden " kavereita" kohtaan

tuli vaan mieleen tosta toisesta ketjusta jossa oli lapsuudesta puhe.

mua kiusattiin ala-asteella.

koulu oli pieni, tyttöjä muutama. oman ikäisiä meitä oli yhteensä 5.

4 muuta aina päättivät milloin ovat minunkanssa ja milloin eivät ole.

en tiedä mikä minussa oli vikana. olin pyöreämpi kuin he, mutta en paljon, sekö? siitä ainakin minua kiusattiin.

ylä-asteen alussa sama jatkui.

sain toisia kavereita, sitten minua haukuttiin niiden kavereidentakia, että olen sellaisten " luusereidenkanssa" .

en tiennyt mitä tehdä.

ysin lopulla he alkoivat olla kanssani.

sitten meistä 3 lähti jatkamaan samaan kouluun, aloimme olla kavereita ihan oikeasti. kai siksi että muita ei tunnettu.

minä kuitenkin tutustuin uudessa koulussa muihinkin ja sain ystäviä.

unohdin lapsuuden kamaluudet.

kävimme yhdessä bilettämässä ja muutenkin vietimme aikaa yhdessä.

Nyt minulla on perhe. myös parilla muullakin lapsuuden kaverilla.

Emme näe enää lähes ollenkaan. vaikka välimatkaa on aika vähän.

mä kyselin välillä mitä kuuluu ja pyysin kylään, en enää viitsi kun tuntuu ettei niitä kiinnosta vai mitä lie?!

Lapseton kaveri oli jonkun aikaa " baarikaveri" enää ei sitäkään kun en usein käy missää, töiden, perheen ja harrastuksen takia eikä muutenkaan....

Joskus mua alkaa ärsyttää ne " kaverit" koko kouluiän ne kiusasi ja syrji mua enemmän ja vähemmän, sitten 18 ->veenä oltiin muka kaveria eikä muisteltu vanhoja.

Minä muistan. Muistan ihan aina.

Ja niin suututtaa koulukiusaajat! :(