Lue keskustelun säännöt.
Inhoan itseäni, rakastan kuopusta enemmän kuin esikoista :(
06.10.2006 |
Tää on oikeasti ihan hirveätä :( En ole ikinä kokenut esikoisen kanssa sellaista läheisyyden tunnetta, mitä kuopuksen kanssa. Jo synnytys meni " väärin" ja tunsin siitä epäonnistumista, jota suuntasin lapseeni vaikka tietenkään se ei ollut lapsen vika. Rakastan esikoistakin hirveästi, mutta silti kuopus on minulle selvästi tärkeämpi. Hän tuntui paljon rakkaammalta jo ensi kosketuksesta lähtien.
Molemmat lapset ovat toivottuja.
Kuopukselle katselen uusia vaatteita ja aina mietin mitä kaikkea kivaa sille vois hankkia, pidän sylissä ja hassuttelen, pyrin tekemään kaiken myös esikoisen kanssa, mutta siinä en ole samalla tavalla mukana. Inhoan itseäni tuon takia ja yritän viettää aikaa enemmän ja enemmän esikoiseni kanssa, mutta ei hän vain tunnu yhtä läheiseltä.
Kommentit (6)
tulee ja haukkuu sut maailman paskimmaks ja kamalimmaks äidiks ja käskee antaa lapsesi pois kun et kerran pysty rakastamaan niin kerron sulle että JOO, TIEDÄN TUNTEEN. Ihan sama minulla. Älä kerro täällä enempää, sut lynkataan aivan varmasti. Uskalsit sanoa ääneen sen mitä moni muu ei uskalla myöntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä läheisemmät välit poikaan kuin tyttöön. Molempia toki rakastan. Poikaan vaan ollut helpompi saada yhteys.
no, molemmat ovat jo yli kaksi vuotta.
Lapset ovat tyttö ja poika, en kerro kumpi on kumpi
Minusta tuntuu, että kuopus on jotenkin " tutumpi" kuin esikoinen, jonka tunteita ja tekemisiä en aina ollenkaan ymmärrä. Hän on minulle vieraampi ajatusmaailmaltaan, ehkä sitten tullut enemmän isänsä sukuun ja siksi tuntuu vähän vieraalta. Kuopus taas on enemmän kuin minä, siksi meillä on helpompi yhteys.
Mutta rakastan molempia, toista vaan on joskus helpompi rakastaa kuin toista. Näin olen sen ajatellut, enkä aio potea tästä syyllisyyttä. Luulen, että tällaiset ajatukset ovat ihan luonnollisia, kunhan ne eivät ala ohjailla elämääsi ja suhtautumistasi lapsiisi. Tasapuolinen tulisi aina olla.
Ai niin, minulla on 2 poikaa.
jättää sairaalaan. Hän oli mielettömän pettynyt. (Oli itse ollut 45-vuotiaan äitinsä iltatähti ja ehdoton vahinko ja kuullut siitä koko ikänsä). Lapsi oli isänsä ja isänsä suvun näköinen, äiti oli odottanut lapsesta omaa jatkettaan ja sai aivan erilaisen lapsen.
Työkaverini sanoi, että hän oli tietenkin tuntenut äidin tunteet nahoissaan ja välit äitiin lämpenivät vasta kun äiti uskalsi sanoa asian ääneen. Viimeiset 9 vuotta ovat olleet heidän välillään oikein hyvät.
En mä nyt kehota ap:ta kertomaan lapselle, että kuopus on rakkaampi - lähinnä kai yritän lohduttaa, että tilannetta ei kannata pakoilla -vaan voi myöntämällä ehkä helpottua.
Mä en usko, että tollaset asiat muuttuu itsesyytöksillä miksikään. Voit toki miettiä mistä se johtuu, mutta en liikaa kieriskelisi asiassa.
Eikä sun lasta auta yhtään se, että sä podet huonoa omaatuntoa.