Kulkeeko 1-luokkalaiset yksin kouluun?!

Ei kaikissa työpaikoissa niin vaan jousteta työajoissa.

sitä voi taas miettiä, onko lapsen etu asua peräpökölässä suuressa okt:ssa ja sitten kouluun tollanen matka, vai asua kaupungissa, jossa kouluun muutama sata metriä?

parin sadan metrin välein. Mikä kaupunki on kyseessä?

Mitäs kysyin.

Matkaa n. 1,5 km. Nyt on jo tokalla luokalla. Meillä ei ole kevyenliikenteen väyliä, vaan täytyy kulkea pientareella. Todella hyvin on sisäistänyt liikennesäännöt. Kaupungissa onkin ehkä hieman eri asia, kun täytyy ylittää teitä ja liikennettä on paljon.



Niin ja me asutaan mielummin maalla kuin missään betoni/asfaltti-helvetissä...

Matkaa meiltä vajaa 1km ja matkalla yksi pienehkö valoristeys ja muutoin kulkee hiljaisia katuja pitkin. Myös esikoinen meni aivan yksin kouluun ja on nyt jo hengissä selvinnyt 4. luokkalaiseksi.



Sitä paitsi eivät lapset yksin juuri koskaan kulje vaan naapurustosta lähtee useampikin isompi ja pienempi lapsi samaan aikaan.

Maalla ei useinkaan ole kevyen liikenteen väyliä, vaan pitää kulkea ravikossa tien viertä. Suojatiet useimmiten löytyy, mutta ei valoja, vaan pitää juosta siitä autojen välitse. Kaikkialla on myös valaistus, ettei tarvitse talviaamuina pimeässä taapertaa.



Minusta sekin että tiellä liikkuu vain vähän väkeä on turvattomuustekijä. Kun on enemmän kulkijoita, on myös enemmän silmäpareja näkemässä, jos jotain outoa tapahtuu.



Erikseen ovat sitten vaaralliset risteykset yms. paikat, joita kyllä löytyy sekä kaupungeista että maalta.

Se " betoni/asfalttihelvetti" on monen ihmisen, myös lapsen kotipiha ja -elin/kasvuympäristö. Turha on kenenkään valinnoista tai asumispaikoista puhua ihan tuohon sävyyn. Hyviä ihmisiä kasvaa monenlaisissa paikoissa. Huomattavasti onnellisempia oltaisiin Suomessakin, jos katsottaisiin ihmisten sisälle, eikä tapeltaisi joka valinnan takia.



Itse kuljin yksin koulumatkan, sen vähän vajaa 3 km, kävellen ja joskus hiihtäen. Mutta se olikin 70-luvulla, se. :D Oli tienvierustaa, suojatietä ja peltoakin, riippuen mitä kautta menin.

Helsingissä asutaan.

Meillä on omaan kouluun 900m. 1km sisällä on 3 koulua. 2km sisällä olisi 6 ala-astetta ja 3km sisällä niitä on jo toistakymmentä.

tampereella asutaan ja vilkkaan tien yli pitää mennä. Onneks samaan aikaan on liikkeellä paljon muitakin lapsia ja autoilijat osaa hiljentää koulun kohdalla kiitettävästi. Silti tietysti olen joka päivä sydän syrjällään, mutta meillä ei yksinkertaisesti ole muita vaihtoehtoja. Olen yh ja työajoissa ei voi joustaa, isovanhemmat myös työelämässä.

Vierailija:

Se " betoni/asfalttihelvetti" on monen ihmisen, myös lapsen kotipiha ja -elin/kasvuympäristö. .

Meille sellainen ympäristö ei vaan sopisi, ihan kuten monet eivät halua asua maallakaan. Eikä ihmiset kuitenkaan ole sen kummempia, asuisivat he missä tahansa.

Minä olen asunut yli 20 vuotta lähiössä ja ei siinä silloin ollut mitään vikaa. Mutta en enää haluaisi sellaiseen ympäristöön.

dissani maalla en missään nimessä antaisi kulkea yksin, pelottaa kulkea kaksinkin maantien reunassa jossa ei ole mitään kävelytietä ja autot ajaa kovaa.

Mutta meillä matkaa on vain ½km, asumme rauhallisella omakotialueella ja jalankulkutiekin löytyy, joten ei taideta olla vertailukelpoisia. Mä olen muuten myös tosi tarkka mitä turvallisuuteen tulee.

en todennäköisesti uskaltaisi ekaluokkalaisen kulkea noin pitkää matkaa yksin. ehkä kaverin kanssa ja perusteellisen harjoittelun jälkeen vielä menettelisi.



meillä koulumatka on 300 m ja reitillä on vain kerran tien ylitys ja lapsi kulkee reitin kahden luokkakaverin kanssa.

vielä punaisilla yli.

Vierailija:

6. liikennevalot, liikennevalot.

Kyllä mä ainakin Helsingissä ekaluokalla kuljin 5km koulumatkan yksin. Tosin julkisilla ja pikkasen vain kävelyä :) Ei tullut koskaan vaaratilanteita.



Oma mussukka esikoiseni menee 2v päästä ekalle. Ainakin tässä vaiheessa tuntuu siltä, että kyllä minä kotiäitinä hänet sinne kouluun saatan ja tulen hakemaan. Ainakin sen ekat puol vuotta, ellei kauemminkin. Ei siksi, että itselläni olis huonoja muistoja vaan, jotenkin sitä huolehtii ja haluaa turvata omien lasten elämän mahdollisimman hyvin :)



Mitä tulee tuohon kaupunki/lande juttuun. Ei kaupungissakaan kouluja ole ihan himan vieressä tai vaikka olisikin, niin useat käyvät jotain erikoiskoulua, joita esim Helsingissä on suht monta, joten koulumatkaa voi tulla paljonkin.

Jatkossa kulki yksin ja kulkee edelleen. Tyttö on ylpeä, kun häneen luotetaan ja osaa kulkea turvallisesti koulumatkansa. Asumme muuten maalla ja kouluun on 200 metriä matkaa, josta noin puolet on hiukan vilkkaammin liikennöidyn tien vartta pientareella kulkemista. Noin kuukauden kuluttua tuollekin pätkälle valmistuu kevyenliikenteenväylä.

Mulla tyttö ekaluokalla... kulki muutaman viikon aloituksen jälkeen yksin kouluun kunnes joku hemmetin sekopää kipnappasi tytön ja nyt olen kuskannut hänet ja muutaman kaverin kouluun.



että näin turvallinen kaupunki.

Vierailija:

Mulla tyttö ekaluokalla... kulki muutaman viikon aloituksen jälkeen yksin kouluun kunnes joku hemmetin sekopää kipnappasi tytön ja nyt olen kuskannut hänet ja muutaman kaverin kouluun.

että näin turvallinen kaupunki.