kyllä naisetkin osaa...
Meillä oli ero meneillään ja oli sovittu ettei sotketa muita siihen. Vaimo tuli kotiin haisten toiselta mieheltä. " Ehkä joku halasi mua töissä" . Haju tuntui selässä asti nukkumaan mennessä. Päivien mittaan paljastui n. puolen vuoden suhde tapaamisineen, lomineen. En ottanut pulttia, enkä muuttanut pois, ei erottu siitä paikasta vaikka vaimo eroa halusikin (ei tästä syystä).
Nykyään elämme onnellisina yhdessä perheenä ja rakastamme toisiamme ja lastamme mutta ei tätä asiaa ole vielä kunnolla selvitetty. Olen yrittänyt keskustella, pääasiassa asiallisesti mutta törmään seinään, vastahyökkäykseen tai hysteriaan. " Ei ole mitään enempää kerrottavaa, mitä vielä haluat" .
Kommentoikaas tähän te tulisieluiset sisaret...edelleen lynkkausta ja seinällenostoa niinkuin noissa muissa keskusteluissa vai? Itse olen hoitanut asiaa hieman rauhallisemmin ja aion jatkaakin samaan tapaan.
Kommentit (7)
Ensin emme kyenneet puhumaan, sitten eräs päivä aloimme kertaamaan asioita, monta yötä ja päivää keskustelimme ja rakastuimme uudelleen. Tarvitsimme vain aikaa selvittääksemme itsellemme asioiden laidan.
Tietenkään en tunne vaimosi ajatusmaailmaa mutta näin meillä. Häpeä esti meitä avaamasta haavoja.
T:2
jos ette kahdestaan pysty. menkää vaikka perheneuvolaan.
Joo, olemme taas menossa perheneuvolaan, tällä kertaa minun aloitteestani. Kävimme siellä eroprosessin aikana vaimoni aloitteesta mutta suhteen jatkamispäätöksen jälkeen ne alkoivat olla " tarpeettomia" (ehkä kummallekin). Tässä on kulunut aikaa jo puolisen vuotta ja on tapahtunut paljon hyviä asioita. Olen ajatellut, että asia on ilmeisen vaikea puhua, häpeä tms. Toki tähän liittyy paljon muitakin asioita. Vaimolle oli erittäin vaikea asia alkaa taas kaivelemaan näitä mutta lähtee kuitenkin.
Ehdotonta mielipidettä tällaisesta asiasta ei kannattane antaa ennekuin on elänyt tilanteen. Silloin vasta punnitaan mikä on tärkeää ja mikä ei. Minulle tärkeää oli vaimo, lapsi ja perhe.
Seuraavan kriisin ja ongelmatilanteen varalle meillä on entistä lujempi liitto ja yhdessäolemisen tunne. Tämän jälkeen selviää jo monenlaisesta.
Minusta sinulla on oikeus saada tietää koko " likainen" totuus. Ei se ole turhaa vatvomista. Sinun pitää tietää, mitä olet antanut anteeksi!!!
Vierailija:
Minusta sinulla on oikeus saada tietää koko " likainen" totuus. Ei se ole turhaa vatvomista. Sinun pitää tietää, mitä olet antanut anteeksi!!!
Loppujen lopuksi liiat yksityiskohdat voivat kuitenkin jäädä pyörimään petetyn puolison mieleen ja aiheuttaa turhaa mielipahaa, kun rupeaa kuvittelemaan yksityiskohtia vaimon pettämisestä. Eli on varmaan ihan hyvä selvittää esim. oliko vaimolla seksisuhde toiseen ja jos oli, niin kauanko se jatkui ja kuinka usein jne. Mutta sen sijaan ei kannata ruveta esim. kyselemään, missä seksi tapahtui ja yksityiskohtia siitä. Ne saavat vain helposti omaan mieleen mielikuvia, jotka aiheuttavat itselle pahaa mieltä senkin jälkeen, kun on halunnut antaa anteeksi.
Sepä se! Kun tietää niin vähän alkaa mielikuvitus tuottamaan kaikenlaista. Seksisuhteesta tiedän jo sen verran (on hajua, heh...) ettei se niinkään vaivaa vaan se sopimus että ei sotketa muita tähän eronselvittelyyn. Ja se mikä oli totta siinä tilanteessa kun itse oli aivan auki ja luottavainen.
Haluaisin tietää koko totuuden. Tähän mennessä totuuden takaa on paljastunut paljon valheita enkä tiedä mikä on oikea totuus.
Asiasta poiketakseni. Melko mielenkiintoista tässä kirjoittelussa on muuten se, että ne aloituspuheenvuorossa mainitsemani ' tulisieluiset sisaret' eivät ole ollenkaan kommentoineet tapahtunutta (vrt. " Mies valehtelee??" -keskustelu). Varsin mielyttävää kohdata ymmärtämystä puolin ja toisin. Sitä nimittäin tarvitaan kummallekin osapuolelle.
Häpeä saa aikaan tuollaisen reaktion, hän haluaa ilmiselvästi unohtaa koko episodin. Varmaankin aloittaa itse keskustelun kun on valmis siihen, älä painosta.