G: Vituttaako koskaan kun on tullut mentyä naimisiin ja tehtyä lapsia?

Joskus kaiholla mietin " entistä menevää elämää" yhdessä maailman suurimmista kaupungeista, millaista elämäni nyt olisi jos olisin valinnut toisin.

Oli aika, jolloin mietin tämän suhteen mielekkyyttä, mutta onneksi en tehnyt mitään ratkaisuja siihen aikaan. Ensi kesänä vietetään kymmenettä hääpäivää, ja nyt olen onnellinen. Lapsen ensimmäiset kaksi vuotta olivat hankalat, ja silloin toivoin välillä etten olisi koko hommaan ryhtynyt, mutta tosi tilanteessa en olisi koskaan voinut luopua pojasta, enkä varmaan miehestäkään.

Tai siis en ole naimisissa ja siitä olen välillä yodella helpottunut, vaikka erota en aikoisikaan!

olen niin onnellinen :)))

Minäkin täällä muistelen menneitä aikoja ja mietin, millaista elämä voisi olla. Rakastan lastani, enkä pystyisi olemaan hänestä erossa, ainakaa vielä, jos meille ero tulisi.

Luulin ryhtyväni rakentamaan tulevaisuutta tasapainoisen aikuisen naisen kanssa ja nyt on kotona kaksi kakaraa joista toinen makaa päivät perse homeessa ja muitten kaltaistensa kanssa haikailee mennyttä hyvää aikaa kun ei ollut velvollisuuksia kuten lapsi.



Toinen sentään osoittaa kehittymisen merkkejä päivittäin.

Ps: munkin mies on kusipää

kaipaan ihan tuskaisesti aikoja jolloin asuin yksinäni ja päätin omista menoistani, rahoistani ja ystävistäni. nyt kaikki on mennyttä, takaisin ei ole paluuta. eikä näin tietty saisi sanoa, mutta äitiys ahdistaa minua.

Täällä ainakin yksi joka ei koskaan ole katunut naimisiinmenoa tai lapsien saamista :).

Vaikkakin valitsin väärän miehen. Olen eroamassa. Lapsi on mahtava tyyppi, enkä kadu elettyä elämääni. Se on osa historiaani.

ota kuitenkin koossa pitävä voima! Olen ollut naimisissa jo niin kauan ja vanhimmat lapsetkin aika vanhoja. Välillä tuntuu vaan, että miehen kanssa ollaan kasvettu niin erilailla avioliiton aikana. Miehen kanssa on helppo toimia, mutta puhuminen ja jollain tapaa arvomaailma niin eri kantista. Ei toi arvomaailmakaan nyt ihan erilaista ole, mutta kaipaisin kyllä kovasti jotain fiksumpaakin juttua. Ja lastenkasvatukseen fiksumpaa näkökulmaa. Mies on aina niin mörkki! Ehkä olen itsekin sitä aiheuttanut, en ole jaksanut hoitaa parisuhdetta. Eikä aina oikein kiinnosta. Mutta voimavarana pidän perhettä ehdottomasti. Ja lapset ovat kultaakin kalliimpia, vaikkei sitä arjessa oikein muista sanoa ja toimia niin, että sen huomaisivat.

Mutta onneksi sen pahimman virheen (=naimisiinmenon) voi myös korjata. Lapsia olisin varmasti hankkinut joka tapauksessa.

Mua siis ottaa päähän mun mies, luulin sitä sivistyneeksi ja fiksuksi. Toki seurusteltiin aika pitkään ennen avioliittoa, minä aikana kyllä huomasin, että se on kapekatseinen rasisti ja vähän öykkärikin mutta... Nyt siitä on vaan tullut kamala, IHAN KAMALA, enkä tiedä kestänkö sitä enää. Ja siis lapsi on melko pieni, että silleen... Jumissa ollaan ja pahasti. Onneks se on koko ajan töissä.

Onko kellään muulla vastaavaa tilannetta? Mitä ihmettä oikein voi tehdä?

Vierailija:

Mua siis ottaa päähän mun mies, luulin sitä sivistyneeksi ja fiksuksi. Toki seurusteltiin aika pitkään ennen avioliittoa, minä aikana kyllä huomasin, että se on kapekatseinen rasisti ja vähän öykkärikin mutta... Nyt siitä on vaan tullut kamala, IHAN KAMALA, enkä tiedä kestänkö sitä enää. Ja siis lapsi on melko pieni, että silleen... Jumissa ollaan ja pahasti. Onneks se on koko ajan töissä.

Onko kellään muulla vastaavaa tilannetta? Mitä ihmettä oikein voi tehdä?

mä tässä avioeroa myös mietin, , miehestä on tullut kamala. Lapsia on monta ja olen ollut kotiäitinä vuosia, joten lähtö tyhjän päälle on varmasti vaikea :(

Toi " en kestä mieheni on kusipää" laittaja on kai meidän kanssa samoilla linjoilla. Hih, MUNKIN MIES ON KUSIPÄÄ!!!!! Nyt hymyilyttää ekan kerran pitkiin aikoihin kun tuon sain sanottua!



Sanokaa kaikki sama, se helpottaa!

Ja ex-mieheni on kusipää. Jouduin lähtemään kun hän henkisellä väkivallalla sai minut romahtamaan kokonaan.



Kaikille olisi ollut parempi, jos emme olisi menneet naimisiin tai tehneet lapsia :-(

Lapset ei koskaan, vaikka eivät mitään " herran terttuja" olekaan:)

en olisikaan mennyt naimisiin ja tehnyt lapsia tämän miehen kanssa, olisinko onnellisempi jonkun muun kanssa??????

lastenteko ei vituta koskaan eikä naimisiinmenokaan noin pääsääntöisesti. mies ei ole mikään täydellinen aviomies mutta useimmiten ihan kelpo sellainen kumminkin. tietty välillä alkaa joku asia jurppia tosi pahasti ja silloin toivotan miehen mielessäni hevonkuuseen... mutta vitutus ei yleensä kestä kovin kauaa.

Suhde alko mennä ihan päin helvettiä kun raskaaksi tulin. On tullu mietittyä että mitä jos... Ei tuo lapsi sinäänsä vituta vaan tuo lapsen isä!! Ois varmaan pitäny eri miehen kans suunnitella tulevaisuus näin pitkälle, tai odottaa tuon nykysen miehen kans lapsen hankintaa myöhemmälle! Mutta liian myöhäistä!!