Hei, mitä " lohtua" voisi lähettää ystävälle jonka lähiomainen on kuollut?

Onkohan meillä sama ystävä..

Vierailija:

Onkohan meillä sama ystävä..

ap

vaikka tekstarilla ja ilmoitat, että olet käytettävissä jos hän tarvitsee apua, ystävää jolle puhua tai olkapäätä mihin itkeä. voit vaikka soittaakin... älä kuitenkaan muuta suhtautumistasi häneen, koska sinun vaivaantuneisuutesi saattaa vaan hämmentää ystävääsi.

Olen Treelta.



Joten tuskin on sitte samasta ystävästä kyse.



Mut hei, oisko jotain kivaa kirjaa? meen huomenna kirjakauppaan kysymään, ois vaan kiva jos ois joitakin " suosituksia" valmiina.



ap

Vierailija:

vaikka tekstarilla ja ilmoitat, että olet käytettävissä jos hän tarvitsee apua, ystävää jolle puhua tai olkapäätä mihin itkeä. voit vaikka soittaakin... älä kuitenkaan muuta suhtautumistasi häneen, koska sinun vaivaantuneisuutesi saattaa vaan hämmentää ystävääsi.

Ollaan asiasta paljon juteltukin ja lohduteltu puolin ja toisin. Meillä molemmilla ollut näitä suruviestejä parin vuoden sisään useampi.

Muistan kun itse kerroin eräälle kaverilleni läheisen kuolemasta, niin hän hätääntyneenä lopetti puhelun sanoen, että pitää kyllä laittaa nyt jauhelihat pakkaseen ettei ne mee pahaks. (Voi kiitos!! kylläpä lohdutti)

kun oma isäni kuoli,en kaivannut mitään " lohtu-lahjoja" ,vaan enempi arvostin niitä kortteja ja adresseja,jotka yhä ovat säilössä.

ihana oli myös kuulla, kun ihmiset sanoivat että kuuntelevat,jos tahdon puhua, ja että heille voi puhua sekä soittaa, oli päivä tai kello mitä tahansa.

kamalinta mielestäni olivat sanat " otan osaa" -- silloin ajattelin: " miten perkeleessä voit ottaa osaa suruuni,kun et yhtään tiedä miltä musta tuntuu!!!"



joo,meni vähän ohi aiheen,mut kiitos jos jaksoit lukea.. :)



H

Vierailija:

kun oma isäni kuoli,en kaivannut mitään " lohtu-lahjoja" ,vaan enempi arvostin niitä kortteja ja adresseja,jotka yhä ovat säilössä.

ihana oli myös kuulla, kun ihmiset sanoivat että kuuntelevat,jos tahdon puhua, ja että heille voi puhua sekä soittaa, oli päivä tai kello mitä tahansa.

kamalinta mielestäni olivat sanat " otan osaa" -- silloin ajattelin: " miten perkeleessä voit ottaa osaa suruuni,kun et yhtään tiedä miltä musta tuntuu!!!"

joo,meni vähän ohi aiheen,mut kiitos jos jaksoit lukea.. :)

H

Joo, just näin. Ja ollaan siis hyviä ystäviä ja tietää että tukea, lohtua ja apua saa ja olen sitä jo tarjonnutkin.

Silti olisi kiva antaa jotain konkreettista niiden kukkien sijaan.

ap

Sitä ei ehkä jaksa tai halua lukea heti surun alkuvaiheessa, mutta ehkä jossain myöhemmässä vaiheessa voi olla kiva lukea. Se voi olla hyvä kirja myös surevan läheisille, siinä kerrotaan surutyöstä - sitä voi läheisten olla vaikea ymmärtää. Eli sitä suosittelen.