Olen niin masentunut, paniikkihäiriö on tullut takaisin:(

Vierailija:

Tämä vaikeuttaa normaalia elämääni ja sosiaalisia suhteitani. Jännitän jopa puhelimessa puhumista. Se, että jätän usein vastaamatta puolitutuille saa ihmiset luulemaan että en halua vastata tai olen jostain loukkaantunut... mikä avuksi? Kädet täristen puhelin käteenkö ja kuulumisia kyselemään???

oletko saanut lääkkeitä? itselläni on nyt suht hyvä,mut silti välillä tulee kohtauksia. sain myös rauhoittavia ihanalta omalääkäriltä. vaadi rohkeasti lääkitystä. tsemppiä sinulle.

Mulla täysin sama juttu. Paniikkihäiriö palasi taas parin vuoden tauon jälkeen takaisin ja tuntuu että entistä pahempana. Lääkityksenä mulla on ollut vain Propral mutta nyt on saatava vahvemmat lääkkeet. eiköhän soiteta huomenna lääkärille (sekin ahdistaa) ja yritetään saada tämä vaiva edes suht siedettävälle tasolle.

- jos laihdutat parhaillaan, lopeta heti

- lisää kalaöljyjä ja efamolia ruokavalioosi

- tarkista että sulla on sopivat ehkäisypillerit, jos käytät niitä



Useiden paniikkihäiriöiden syynä on aliravitsemus ja huono ruokavalio.

Todellakin tämä on kurja tauti...Sitten ihmiset kyselevät miksi minusta ei kuulu ja en voi kertoa oikeaa syytä. Tunnen suurta häpeää, että olen jotenkin epänormaali kun en voi siihen puhelimeen vastata. joskus olen erehtynyt puhumaan tutuilleni asiasta ja he eivät voineet ymmärtää asiaa lainkaan:(

Nuorempana söin itse lääkettä muistaakseni seroxat tai jotain sellaista...Se auttoi jonkin verran, joten taidan tosissan huomenna varata sitä aikaa sinne lääkäriin.

Paljon sinulle voimia ja toivottavasti olosi helpottuu ja voit elää normaalia elämää ilman paniikkihäiriötä.

Hyvää kesänjatkoa sinulle!

T.ap

Sain yli kahteen vuoteen ekan kohtauksen huhtikuussa teatterissa. En edes muistanut katsomokammoani, ennenkuin siellä istuin, ja ahdistuin pakotien puutteessa. Sen jälkeen olen saanut pari kohtausta, en niin pahaa, mutta pahinta on se ajatus, että se voi taas tulla...ja sittenhän se tulee kun sitä ajattelee.



En ole ikinä käyttänyt lääkitystä, tareapiassa olen käynyt. Millaisia läkkeitä käytätte?

Saati aloittaa uutta ihmissuhdetta kun en uskalla mennä treffeille, enkä myöskään vastata puhelimeen josta ap:kin mainitsi. Tämä sairaus pilaa elämäni.

cipralex 5mg ja oxamin tarv. oireet aiheuttivat minulle myös potkut työkkäristä ja lisää ahdistusta. nyt olen kelan sairaspäivärahalla kesäk. loppuun asti. saa nähdä sitten. en kyllä tunne itseäni työkuntoiseksi. ja,totta on,alkoholi auttaa,mutta ei tod. hyväksi.

Huvittavinta tässä asiassa on se, että kukaan ystävistäni tai läheisistäni (paitsi mieheni) ei tiedä sairaudestani mitään. Kaikki pitävät minua sosiaalisena ja " reippaana" ihmisenä, mutta tosiasiassa pelkään ja olen aivan rikki sisältä. Kaupassa olen käynyt yksin viimeksi n. vuosi sitten ja kahvilassa en edes muista milloin. Minullekin helpotuksen tuo pari alkoholi annosta, mutta se taas ei ole todellakaan hyvä asia. Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja ottaa lääkäriin yhteys, ei tästä muuten tule mitään.



Voimia kaikille paniikkihäiriön kanssa eläville, yritetään saada oikea hoito ja elämämme normaaliksi, edes vähän. Hyvää kesää ap ja muut kohtalotoverit =)

Itselläni OLI tuo samainen sairaus yli viiden vuoden ajan. Aloitin 3kk sitten sertralin lääkityksen ja ongelma on poissa! ei pelota kauppa jonot, tentit, luennot tms. TK lääkäri määräsi reseptin ja läke on uskomattoman tehokas, ja lisäksi se ei aiheuta mitää suoritus kykyä alentavia sivuvaikutuksia kuten rauhoittavat! ja voi käyttää raskauden ja imetyksen aikana.

Vierailija:

Itselläni OLI tuo samainen sairaus yli viiden vuoden ajan. Aloitin 3kk sitten sertralin lääkityksen ja ongelma on poissa! ei pelota kauppa jonot, tentit, luennot tms. TK lääkäri määräsi reseptin ja läke on uskomattoman tehokas, ja lisäksi se ei aiheuta mitää suoritus kykyä alentavia sivuvaikutuksia kuten rauhoittavat! ja voi käyttää raskauden ja imetyksen aikana.

viisi vuotta,ennen kuin sait apua? ymmärsinkö oikein?

Älkää jääkö ilman hoitoa koska elämään on ikäänkuin saanut aivan uuden otteen ja vapauden kun on terve! olen onnellisempi kuin koskaa

se ilmeni ekan kerran lukiossa esiintymistilanteessa, sitä edelsi vuosien kiusaaminen. Luulenpa, että se oli se laukaiseva tekijä.

Lukion jälkeen opiskeluni ovat kaatuneet juuri tämän pelon takia. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus oli juuri opiskeluaikoina vaikeaa. En tajunnut hakea apua, vaan luovutin.

Sittemmin oireet hävisivät, mutta edelleen jännitin tavata uusia ihmisiä, kuten kahvipöytäkeskustelut olivat piinaavia.

Tänä keväänä pahaolo kasvoi tuntui että jo ovesta ulos lähteminen oli vaikeaa, kuten kaupan kassat ja pitkät ajomatkat....

Vasta nyt olen hakenut apua, vaikka lukiajoista on liki kymmenen vuotta kulunut aikaa.

Lääke on tehonnut hyvin, cirpalex 10mg. Nautin ulkoilusta ja kaupassa käymisestä jne....

kuitenkin niin monta vuotta on mennyt hukkaan, enkä ammattia ole itselleni saanut hankittua, kun niin monta mahdollisuutta on tuon vaivan takia jäänyt kesken...

ja ikää on jo 27...:(

Lääkkeet auttaa.