Olen 10v kärsinyt paniikkihäiriösta,vastaan hetken kysymyksiin,

Mulla kyläillessä ja etenkin kahvittelu ja ruokailutilanteissa =o(

Entäs tuttujasi?

Itse olen kärsinyt nyt 5 vuotta vaihtelevissa kausissa.



Oletko koskaan käyttänyt / käytätkö tällä hetkellä lääkitystä?

ei useinkaan mitään logiikkaasiinä missä alkaa. Joskus huomaan kun normaalisti mahan mennessä sekaisin,saattaa alkaa.

syön taas tällähetkellä lääkkeitä, muttaen onneksi aina tarvi.

Oireet pysyy vuodenkin poissa ja tulee taas.

Jos kohtaus päällä en mielelläni lähde kotoa mihinkään, enkä siis halua tavata ketään.

vaikka se ketään paranna...

Alkoi silloin kun pääsin peruskoulusta.



Missä olit kun sinulla tuli ensimmäinen kohtaus?

Jos sinulla on mies, niin miten miehesi suhtautuu tähän sinun sairauteen?

Tietääkö lähimmäiset että sinulla on paniikkihäiriö?

Oletko käynyt ammattiauttajalla?

Mitä yleensä teet kun huomaat että kohtaus alkaa tulla päälle, miten siis yrität ehkäistä sitä?

Minkä merkkisiä lääkkeitä olet syönyt, minkä vahvuisia?

Kerrotko avoimesti ihmisille että sinulla on paniikkihäiriö?





Noh, eiköhän tässä ollut jo jonkin verran kysymyksiä! :)

kolme kertaa vastasin ja aina väitti ettei saa linkittää:) yritänsiis ...

sori tämä kone näköjään temppuilee..



Kohtaukset alkoivat salakavalasti kun olin lastani saamassa kotiin synnytyksen jälkeen eikä silloisesta miehestäni juuri tukea ollut, ei hän ymmärtänyt lainkaan tilannettani.

Tämänhetkinen mieheni on aivan toisenlainen.

Ammattiauttajalla kävin silloin alussa mutta se jäi, suosittelen sitä kuitenkin muille:)

Cipramilia syön silloin kun alkaa tuntua, etten jaksa.

jos oireet ovat vaikeita.



ap

Aikaa ensimmäisestä kohtauksesta n. 6 vuotta, mutta olen saanut homman haltuun pikkuhiljaa. Kävin ensialkuun terapiassa ja söin puolisen vuotta lääkkeitä (en muista nimeä). Töissä oli silloin irtisanomisen uhka, ja muutenkin kovasti stressiä. Lisäksi puuttellinen kielitaito (asun ulkomailla) luullakseni vaikuttivat asiaan. Kohtaukset tulivat vain töissä tai työporukan kanssa liikkuessa (hengenahdistusta, hikoilua, tärinää). Eli suora syy-seurausilmiö. Asiaa on auttanut työporukan vaihtuminen sekä pari äitiyslomaa tässä välillä. Nyt taas paiskin töitä, ja tuntuu kivalta ensimmäistä kertaa moneen vuoteen!



Piipa

poissa,mutta kun ne taas ilkeästi alkavat on se taas pudotus alas ja lujaa. Kun ne alkavat niin ovelasti ja usein eritavalla, ei aina osaa varautua ja ennakoida..



ap