Lue keskustelun säännöt.
Taas tuli kaamee olo..
31.05.2006 |
Olen palaamassa töihin kun lapsi on 9 kk ikänen.
Mulle jauhetaan sitä että voithan sitten palata kotiin jos " harmittaa" , että miten tärkeää on olla kotona lapsen kanssa ekat 3 vuotta.
Tekis mieli itkeä -ei omasta päätöksestäni mennä töihin vaan siitä että en nauti äitiydestäni kuulemma kun palaan töihin, sanotaan: äitiys ei ole kaikille..
Kun kyse ei ole siitä. En tarvitse aikuisten seuraa päivittäin että pysyn järjissäni mihin tuttuni viittaavat " pakko päästä puistoon et voi jutella aikuiselle!" Mää selviän viikonkin lapseni kanssa kotona tai kerrostalon puistossa keinutellen.
Nautin kun teen työtä, kun saan palkkaa. Kotona on loistavaa, en tarvitse puistoa ja lapseni on kamalan pieni että se sitä " päivittäin vaatisi" .
Itse en ymmärrä niitä äitejä jotka vie lapsensa hoitoon koska on 3- vuotiaita ja on kotona vauvan kanssa -siinä kuulemma saa tutustua vauvaan ja isompi tarttee ikäistensä seuraa.
Mutta en mää auo päätäni niille jotka tekee toisin. Satuttaa kun äitiyttäni arvostellaan noin että en jaksa olla kotona -ettei mua oo tarkotettu äidiksi.
Haaveilen uudesta lapsesta mutta haluan välillä olla töissä ja sitten on lapsen aika.
Kamala olla. Kai mää oon jotenkin kiero, ainakin huono äiti.
Kommentit (12)
MÄÄ RAKASTAN OLLA KOTONA! Onko se niin pirun vaikee tajuta!?
En tosiaan yritä luikkia helpompaan paikkaan!!
Musta on vaan kiva mennä töihin vaihteluksi -kotona jaksaisin olla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla ei vaan työtä minne palata, mutta haen koko ajan. koska haluan tienata ja tuntea olevani muutakin kuin VAIN äiti.
mutta siis, rakastan toisaalta kotonaolemistakin, ei sinällään olis kiire töihin.
ja harmittaa kun oma äitinikin aina sanoo, ei kaikkia ole tarkoitettu kotiäidiksi, ei se oo mikään häpee jos ei jaksa. eikä oliskaan jos se olis noin. myöntäisin varmasti jos kyse olis siitä. mä vain haluan vaihtelua ja oikeestaan paras ratkasu olis osapäivätyö.
Mää nautin työnteosta siinä missä kotona olemisesta!
Työ ei ole mulle välttämätön paha. Todellakaan en mene sinne koska sielä pääsee helpommalla koska mielestäni työni on tärkeää ja kotona oleminen ei oo väsyttäny mua vaan jaksan tässäkin olla. Silti odotan työhön pääsemistä!
Ap
ehdin tienata hieman ennen uuden vauvan tuloa. Kotona olosta nautin täysillä ja hyvin olisin voinut olla kotona vaikka kuinka pitkään. Töissä oleminen oli mielestäni raskasta sillä töiden lisäksi piti tehdä kotityöt ja tuntuin koko ajan että lapsille ei riitä tarpeeksi aikaa. Tykkäsin kyllä työstäni mutta ei tosiaan ollut helpompaa kuin kotona olo. Nyt olen kolmanne lapsen jälkeen ekaa kertaa hoitovapaalla ja tämä on oikeesti ihan luksusta. Kaksi vanhempaa lasta jo touhuaa itsekseen kaikenlaista ja pieneinkin osaa itse jo vaikka mitä niin että esim. lasten syödessä taa keittiön laitettua pois alta ja meillä on paljon aikaa tehdä vaikka mitä ja jää jopa sitä oaa aikaakin mitä ei jäänyt yhtään kun oli töissä. Ymmärrän sinua ap todella hyvin. Ei muuta kuin anna mennä arvottomat kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Minun mielestä se on paljon arvokkaampaa kuin työ ja oma raha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää toivottelen sulle paljon voimia!! Eikö oo kamalaa kun omaa äitiyttä ja jaksamista heti ollaan sörkkimässä kun ei ole siitä kyse??
Mua ainakin alkaa masentaa se jankkaaminen ettei sun tartte jaksaa olla kotona, ei siitä oo kaikista!
Musta molemmat asiat on kerrassaan ihania. Jos jollekin on kamalaa mennä töihin niin pysyköön kotona, mutta musta on ihanaa mennä sinne ja ihanaa kun on perhe ja lisää saa kohta tulla. Ensin vaan hetki omaa rahaa takataskuun!
Ap
Minä kyllä ymmärrän, mitä tarkoitat. Olen ollut itse ihan samassa tilanteessa, olen viihtynyt lapsen ja myöhemmin lasten kanssa kotona aina äitiysloman ajan erinomaisesti. Olen jopa nauttinut siitä, että minusta, entisestä poika-tytöstä, on löytynyt pullantuoksuinen mamma.
Kuitenkin olen aina myös palannyt äitiysloman jälkeen suht nopeasti takaisin työelämään. Eikä se ole ollut niinkään rahasta kiinni, vaan siitä, että haluan elää eteenpäin ja kehittää myös sitä työ-minääni sen mamma-minäni lisäksi. Se puoli kun on osa minua, osa tätä pakettia.
Minulla on mielenkiintoinen työ ja useiden vuosien ajalta mahtava työkaveriporukka. Ne haluan myös jatkossa pitää. Eikä se ole mitenkään nakertanut mamma-minääni, osaan jättää työt odottamaan, kun lähden toimistolta kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta oikeesti, musta on ihanaa olla tytön (1v) kans kotona, meillä on ihan omat rutiinit ja systeemit. jokainen aamu alkaa hymyillä ja naurulla, siis sekä lapsen että minun. Nautin todella tästä ajasta! mutta ei kai se tarkoita sitä etten voisi samalla nauttia välillä töissä olemisesta?
meilläkin toinen lapsi pian toiveissa ja sitä ennen haluisin hetkeks töihin.
luulen että on ihan turha yrittää selittää tätä asiaa sellaisille, jotka eivät tunne samoin. en mä ainakan osaa edes kunnolla järkevästi selittää tätä.
mutta onneksi me ap ite tiedetään kuin asia on! onnea elämääsi!
7
jotkut arvostaa sitä ettei lapsi " joudu" koskaan olemaan erossa vanhemmistaan, ei nyt herranjestas ainakaan yökylässä... eikä siis päivähoidossa tietty.
toiset voi arvostaa sitä että lapsi vain voi hyvin ja on onnellinen!
ja riippuu aivan lapsestakin millä keinoilla se toteutuu.
mun tyttö nauttii jo nyt vuoden ikäisenä toisten lasten seurasta. hullaantuu kun näkee tuttuja sukulaisia, siis mummit, pappa, ukki, enot ym. on valtavan sosiaalinen lapsi. päivähoitoon hän menee jossain vaiheessa mummillensa joka on yksityinen pph. ja tiedän että vaikka veisin päiväkotiin, tyttö viihtyisi sielläkin.
mun mielestä on aika mustavalkoista väittää ettemme arvosta lapsiamme jos viemme heidät hoitoon. mutta onhan se av:lla aina ollut selvää, että ei ole oikeaa äitiyttä jos et hoida lapsiasi kotona vähintään 3v ja mielellään ikuisesti.
ihan sama, mä oon hyvä äiti, mulla on ihana lapsi ja meidän elämä on ihanaa!
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä viihdyn kanssa erinomaisesti kotona, mutta silti olen menossa parin viikon päästä töihin, koska tykkään myös työstäni. Tilanteeni on samankaltainen kuin sinulla, toinen lapsi on jonkun ajan päästä tervetullut. Meillä vaan mies jää kotiin joksikin aikaa, ettei tarvitse tuntea syyllisyyttä hoitoonviemisestä - vielä. Tosin silti joskus tuntuu, että olen huono äiti ja hylkäämässä lapseni, kun haluan käydä töissäkin. Ärsyttää, kun tuntuu, ettei naisella saisi olla lapsen saamisen jälkeen muuta elämää kuin kotonaolo.
Tosin ei tästä kekään saisi kärsiä!!
Itte oon ajatellu että palaan töihin enkä jää kotiin hoitaan lasta. Uusi lapsi mielessä pian enkä kokenut mitään syyllisyyttä päätöksestä.
Nyt kun ihmiset jankuttaa miten kaikkien ei tartte jaksaakaan olla äitejä ja kaikki ei sitä jaksa (siis sanoja itse jaksaa) niin se tuntuu todella alentavalta.
En tiedä onko sen laukojan tarkotus loukata vai onko oikeesti niin ajattelematon ettei näe mitä siitä lauseesta saa käsityksen, mutta tylyä se on! Koitan silti pitää pääni pystyssä ja marssia töihin. Äitini mielestä on raskaampaa hoitaa kotia ja tehdä töitä -häntä huolestuttaa jaksamiseni niin. Ei se että nautin ajastani lapsen kanssa kotona.
Näin minäkin äitiyden näen. Sitä että on etuoikeutettu olemaan kotona lapsen kanssa. Mutta mulle on tärkeää että annan työpanoksenikin.
Ap
parempi mennä töihin kun kiukutella kotona lapsille.