Ärsyttää ystävän 13v poika!
Olen varmaan kamala ihminen mutta en kestä ystävän 13 v poikaa! Pojalla on todettu muistaakseni aspergerin syndrooma ja on käytökseltään ehkä 6 vuotiaan tasolla. Pojan äiti pitää poikaa vielä ihan lapsena (äiti jo lähempänä 50v) ja tekee läksytkin pojan puolesta. Tai poika tekee ensin itse (noin viidessä minuutissa) ja äiti tarkistaa ja kertoo oikeat vastaukset. Ikinä ei lähde mihinkään ilman poikaa. Inhottaa kun ei voi jutella aikuisten juttuja kun poika on kokoajan kuuntelemassa ja keskeyttämässä. Kahvipöydässä poika on aina ensimmäisenä ja hyvä jos itse ehtii edes istumaan niin poika on jo syönyt puolet tarjottavista. Itse en voi edes kutsua heitä synttäreille kun vasta rääppiäisiin, muuten ei muut vieraat ehkä saisi mitään. Enkä tosiaan liioittele, pojalla on pohjaton vatsa. Usein kun pistän kahvipöytään piirakkaa tai kakkua niin 3 minuuttia ja poika kysyy eikö ole enempää.
Pojan äiti ei puutu juurikaan poikansa käytökseen, sen sijaan komentelee minun poikiani. Tarkoitan siis lähinnä ruokapöydässä käskee syömään lautasen tyhjäksi vaikka itse istun vieressä tai käskee 3 vuotiasta olemaan keskeyttämättä aikuisten juttuja (hänen 13 v siis saa keskeyttää). Muutenkin kohtelee niin kuin en osaisi lapsiani kasvattaa.
Tuntuu ikävältä tuntea näin, en vain voi sille mitään. Pojan jutut ovat todella lapsellisia ja tyhmiä, enkä minä jaksa vanhoille kuluneille jutuille nauraa. Haukkukaa vaan tunteettomaksi ja ikäväksi ihmiseksi, tässä tapauksessa varmaan sitä olenkin! Onko muilla samanlaisia tuntemuksia???
Kommentit (4)
Ja tiedon myötä oppii sietämään lasta.
Asutaan maalla ja täällä ei ole oikein muita paikkoja. Ja ongelmana on se ettei ystävä lähde ilman poikaa mihinkään. Isä tulee kuuden jälkeen kotiin ja sen jälkeen yleensä menee sohvalle katsomaan telkkaria tai talliin laittamaan autoa. Poikansa kanssa ei juuri vietä aikaa.
Mun mielestä 13 v ei ole enää lapsi vaan teini-ikäinen! Poika ei älyltään ole vajaa, häneltä ei vaan vaadita mitään. Jutut on sellaisia " toi sano et se on mun paras kaveri ja silti se leikkii ton kanssa." Mitä oon seurannu pojan kehitystä niin mun mielestä suurimmat ongelmat on kasvatuksessa. Ei siis isä-poika suhdetta ja äidillä on liian omistavaja suojeleva suhtautuminen poikaansa, ei siis anna pojalle tilaa kasvaa.
Mä en voi sietää ollenkaan näitä mammanpoikia. Vanhempien samanikäisillä ystävillä oli iltatähti, poika, mukanaan aina tuonne 25 vuotiaaksi asti. Poika keskeytti aina kahvipöydässä, oli puhe melkein mistä tahansa. Yleensä juuri tyhmillä kysymyksillä ja oman tylsyytensä voivottelulla. Omat vanhemmat eivät tehneet mitään. Ja ei ollut jälkeenjäänyt.