Olipa sitten 2vee juhlat..

Ikävä etteivät kummit päässeet.

Kysyin jo jossain toisessa ketjussa samaa... Mikset itse käy lapsesi kanssa kummien ja isovanhempien luona?!

Vierailija:

Lapsi vierasti koko ajan (eikä ihme tupa täynnä vieraita ihmisiä). On kohan ideaa ensi vuonna edes kutusa ketään, kun eivät kummit ja mummit käy muuta kuin synttäreillä? Ottaa niin päähän tuollaiset ihmiset! Miksi kummitkin otti tehtävän vastaan jos ei kiinnosta lapsi yhtään!

Muita saman kokeneita?

Tarvitsimme hätätapauksessa tässä taannoin lastenhoitoapua, emme saaneet sitä keltään.. että tälläistä.. Kaikki ovat niin kiireisiä.

-ap

ja vuoden päästä hän on kuitenkin jo vuoden vanhempi, joten arvioi vierastus-riski silloin uudestaan. :)



Vieraista; eihän sitä tupaa tarvitse kutsua täyteen, ihan lähimmät vain. Ja synttärithän voi jakaa kahdelle päivälle jos viitsii. Toisena hyville ystäville ja tutuille, ja toisena taas sukulaise tms.



Ja tapakulttuurit eroaa Suomessa niin paljon; toisille on normaalia että mummeja ja kummeja nähdään vain juhlapäivinä synttärit, joulupyhät jne.) ja toisilla taas päivittäin. Joten ei siitäkään kannata kantaa huolta. Jokainen tyylillään.



Teillä kun varmasti on sitten läheisiä tuttuja, joita näette usein. Ei niiden kummien ja mummien tarvitse olla aina niitä kaikkein lähimpiä lapsellekaan; tärkeintä on että lapsi oppii tuntemaan jonkun/jotku tuvalliset ja tutut aikuiset, vaikka olisivatkin sitten naapurin Martta ja isän kalastuskaveri Jore. :)

No minä kyllä itse soitan kummeille, isovanhemmille ym. ja kysyn milloin sopii tulla käymään. Koskaan ei ole kielletty tulemasta. Aina on löytynyt sopiva aika, vaikka kiireisiä ovatkin. En ainakaan itse olettaisi lastenhoitoapuakaan löytyvän, jos en itse tekisi mitään suhteiden ylläpidon eteen...

ja 10 henkeä oli kyläss isossa talossa joten ei ollut tupa täynnä. Joo, harmittaa vain kun ihmiset on niin kiireisiä ei tässä muuta. Ilmeisesti olen sitten outo. : (

-ap

ei paljon muita sukulaisia ole, niin istuttiin sitten kakkupöydässä melkein keskenämme. Surullista, itketti ja harmitti lapsen puolesta. En taida enää kutsua moisia. Sitä paitsi, ei kummin perhekään kutsu meitä lapsensa synttäreille, kehuu vaan jälkikäteen, kuinka mukavaa on ollut (ja meidän lasten kuullen tietysti)

Olen yrittänyut soitella ja kirjoitella jne. mutta huonoin tuloksin.

-ap

Ja toistan sulle tässä: ei ole kyse siitä etteikö kiinnostaisi. Itse olen kummitäti ja lasta olen nähnyt joskus ja jouluna. Mutta kuten pappi sanoi kasteessa: ei tartte aina tavata, riittää että muistaa ja rukoilee, lähettää lämpimiä ajatuksia!



Mää en ymmärrä mikset sinä voi mennä vuoren luo jos vuori ei tule luoksesi!? Kai sää kykenet liikkeelle. Vai tarkottaako kummius että lupaa tulla kahville luoksesi?



Pyydä heitä, ja mene itse. Ehdota haluaako viedä lasta lintsille tai särkkään!! Mää olisin vieny pientäkin lasta, mutta en raaskinu kysyä eikä mitään ehdotettu.. Joo, voi olla itse aktiivinen, mutta musta vanhemmillakin on tohon osa ja arpa. Mitä jos itse toimisit etkä syyttäisi vaan toisia??

Me eletääkin sitten tosiaan ihan eri piireissä. Suurin osa meidän lasten " kaupunkilaiskummeista" ja isovanhemmista kyllä tulee meille mielellään ja ottavat myös meidät vastaan mielellään... Mutta piirinsä kullakin...

ja meikin tulisimme mielellämme milloin vain kylään. Voiko sitä enää enempää tehdä? Onnekis täällä on yksi kohtalotoverikin, tosiaan lapsen puolesta kovasti harmittaa.

-ap

Nyt rupeaa tosiaan ottamaan päähän! Se että sinulle on suotu kivemmat sukulaiset ja luontevampi seurustelukulttuuri sukuusi niin ole helvetti onnellinen., Toisilla voi oikeasti olla ongelmana se, ettei vain kemiat kohtaa vaikka ovat kuinka sukulaisia. Ja toiset voivat olla (tai olevinaan) niin kiireisiä, etti kyläkutsut puolin tai toisin kiinnosta. Ja se on sääli!

Ole onnellinen omasta elämäntilanteestasi, mutta älä ole noin kärkäs minusta tämän enempää tietämättä. Mikä into sulla kultu pii on vittuilla tälläisellä asialla? ei taida asiat sinulla kuitenkaan niin kivasti olla ; )

-ap

Kaksosillani on kaksi kummiparia kummallakin ja vain tyttöä muistetaan. Pojan kummit käyvät katsomassa poikaa kerran vuodessa, joko jouluna tai synttäreiden aikaan. Jos tulevat jouluna, niin synttärit jää väliin ja silloin samalla myös lahja. Jos taas tulevat synttäreille (4 viikkoa ennen joulua), niin jää joululahja väliin.



En ole lahjojen perään ja minulle äitinä on ihan sama, ostavatko kummit lapsilleni yhtään mitään. Mutta ikäväähän se on pojan kannalta, että sisko saa sekä synttäri- että joululahjat ja vielä nimipäivälahjatkin. Kun olen itse yrittänyt ehdotella kyläilyä pojan kummien luona, niin sitä on kyllä ollut hirveän hankalaa sovittaa näiden ikikiireisten ihmisten aikatauluihin. Silloin kyllä kyläilimme ja olimme yhdessä, kun meillä ei ollut lapsia.