Lue keskustelun säännöt.
Miksi poika on automaattisesti syyllinen " kiusaamiseen" ?
20.02.2006 |
Viikko sitten eräs puolituttu tuli kaupassa selittämään kuinka hänen siskonsa lapsi (tyttö) on usein kertonut että poikani kiusaa häntä hoitopaikassa.
Lähes kolmen vuoden jälkeen väite tuntuu oudolta. Pojallani ja tällä tytöllä (ovat samanikäisiä ja ihan samankokoisiakin) kyllä on jotain kemioiden yhteensopimattomuutta, sen myönnän. Mutta kyllä se toisen härnääminen on täysin molemminpuolista, eikä todellakaan mitään kiusaamista kummankaan taholta. Semmoista jäynää ja huomionherättämistä lähinnä. Kiusaamiseen hoitopaikassa puututaan aktiivisesti -- ja heti.
Viikolla sitten tytön äiti tuli selittelemään siskonsa puheita, mutta ei kieltänyt etteikö olisi samaa mieltä. " Voi voi kun se meidän *** on niin herkkä ja ottaa kovin vakavasti nämä tilanteet" , hän puhui tytöstään. Ja olisi mukavaa jos tyttö saisi leikkiä rauhassa =O
Sanoin että myös poikani on todella herkkä, yliregoivakin ja että hän on usein pahoillaan kertonut kuinka *** tulee härnäämään ja sotkemaan leikkejä. Mutta että en ole ottanut pientä kränäilyä kovin vakavasti koska hoitopaikassa on loistava ja ammattitaitoinen henkilökunta joilla todellakin on aikaa lapsille.
Arvatkaapa uskoiko ***:n äiti? Ei hänen tyttärensä uskaltaisi härnätä ketään, kuinka edes voisin kuvitella että pieni, ujo tyttö voisi sotkea poikien leikkejä?
Pieni tyttö ei ole, pikemminkin pitkä. Ja ujo? Ei. Jämäkkä ja osaava kuin mikä. Ehkä äiti vaan haluaa nähdä hänet eteerisenä ja hauraana keijukaisena.
Mutta niinhän se on, eihän näissä pikkuprinsessoissa ole koskaan mitään vikaa, kamalat, karskit ja vastenmieliset pojat vaan yrittävät tehdä kaikkensa että heillä olisi oikein paha olla...
Kommentit (3)
Itsestä joskus nimittäin tuntuu että alanko jo mennä liian syvälle leikki-ikäisten erimielisyyksiin, mutta toisaalta en kyllä voi mitenkään hyväksyä epäoikeudenmukaisuutta.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina komentelemassa missä kukakin saa leikkiä ja kenen kanssa. Jos heitä ei huomioi niin sitten alkaa suullinen nännättäminen kunnes pojat hermostuu. Heti kun saavat takaisin juoksevat itkemään äideilleen.
Onneks meidän pihassa on sellaisia perheitä, joissa on sekä tyttöjä, että poikia, joten näissä äidit yleensä osaavat jo kysyä, että mitäs teit ensin :D
usein on niinn että kun lapsi huomaa että vanhempaan menee hänen selitykset läpi niin tekee helposti toisesta syyllisen koska hyvä uskoinen vanhempi uskoo niin.
Meillä tyttöjenkin keskuudessa noin käy kotipihalla,ja nyt olen sitten varpaillani yhden perheen kanssa,kun siellä vanhemmat ylireagoi heti jos jotain pientäkin tulee,liian helposti lasten tekemisiin puututaan.
Naapurin tyttö tottunut että saa periksi kun alkaa itkeä,mutta sitten " valehtelee" vanhemmilleen pihan tapahtumia koska ei ole saanut kavereilta samalla keinolla periksi.Ärsyttää kun omia lapsia sitten aina syyllistetään ja sanomista tullut näiden vanhempien kanssa.
Olen monta kertaa seurannut ikkunasta tilannetta ja piha leikkejä,siksi voin sanoa miten asiat oikeesti on.
Näiden tyttö löi oksalla lastani kasvoille ja silti väitti että niin ei ole tehnyt,vanhemmat siihen että ei varmaan tahalleen tehnyt..?