Ihan mielenkiinnosta kysyn teiltä jotka käytte lapsettomuushoidoissa?

Minulla on aina (ihan pikkutytöstä asti) ollut suuri haave saada kokea raskaus. Jos en olisi normaalilla tyylillä lapsia saanut, olisin luultavasti ainkain yrittänyt lapsettomuushoitoja, en tosin vuosikausien hoitoon olisi ollut valmis. Jos ei vuodessa lapsettomushoidotkaan auta, sitten adoptioon.



Nytkin, 2 lasta saaneena, haluaisin vielä kantaa lasta kohdussani ja synnyttää. Harkitsen sijaissynnyttäjäksi ryhtymistäkin tämän vuoksi.

Minäkään elo kokenut lapsettomuushoitoja ja olen kolmen lapsen äiti. Ensimmäistä muksua yritettiin pitkään ja sinä aikana mietittiin vaihtoehtoja. Olimme silloin vielä avopari ja adoption voi tehdä vaan naimisissa oleva pari. Lisäksi monissa kohteissa on vaatimus siitä, kuinka kauan on pitänyt olla naimisissa. Samoin ikärajat on asetettu, olisimme olleet myös liian nuoria adoptoimaan.



Kustannuskysymys se on myöskin. Kaikki asiapaperit, matkat tapaamaan ja sitten hakemaan lasta kotiin maksavat maltaita. En sano, että hoidot olisivat ilmaisia, mutta niissä maksut ajoittuvat pidemmille ajoille.



Myös tuo raskaanaolon kokeminen oli aivan ihanaa. Harmittaisi, jos olisin jäänyt siitä paitsi.

Tahtoisin ensinnäkin saada olla oman lapseni elämässä mukana sen alkuajoista saakka. Ihan siltä kannalta itsekkäästi, että minusta olisi ihana saada olla raskaana, kokea synnytys ja tuntea oma lapsi kasvamassa sisälläni ja saada kokea se siitä syntyvä tunneside lapseen. Toisaalta taas sitten tuntuu kamalalta ajatukselta, että lapselle, jota rakastaisimme, olisi menneisyydessään tapahtunut kauheuksia, emmekä voi mitenkää muuttaa sitä. En tiedä osaisinko koskaan olla tarpeeksi hyvä äiti adoptiolapselle niin, että saisin mitenkään " korvattua" hänelle niitä kamalia epäreiluuksia, mitä hänelle on jo ihan pienenä tapahtunut... En oikein osaa selittää.



Sen lisäksi suhtaudun vähän varauksella koko kansainväliseen adoptioon, mikä nykyään tuntuu olevan lähes ainoa varteenotettava vaihtoehto. Aikuiset, jotka tahtovat itselleen lapsen, maksavat suuret summat rahaa ja näin saavat oikeuden heille tuntemattomaan lapseen ja voivat viedä hänet pois kulttuuristaan, vieraaseen paikkaan, jossa hän yleensä näyttää erilaiselta, joutuu ehkä rasismin kohteeksi, ei ymmärrä kieltä, ei koskaan tule oikein oppimaan ja omaksumaan sitä kulttuuria, mihin alkunperin oli syntynyt.



Varmaankin suurin osa adoptioista koituu yksittäisten lasten parhaaksi (eli tulevaisuutensa olisi ollut paljon synkempi, jos heitä ei olisi adoptoitu), mutta noin laajemmalla tasolla tässä on melkein lapsikaupan makua, varsinkin kun ajattelee, kuinka köyhistä maista monet adoptiolapset tulevatkaan... Eli minusta olisi ainakin ajatuksen tasolla parempi (jos tahtoo auttaa muitten maitten orpoja) tukea lasten oloa heidän omissa kulttuureissaan, kun tuoda lapsia pois omista maistaan vain siksi, että ME tahdomme lapsen...



Tämän lisäksi ihan itsellämme on erilaisia käytännön syitä, miksi emme ainakaan toistaiseksi ole lähteneet adoptioon. Olemme vaihtaneet omaa asuinmaatamme aika tiuhaan ja edustamme miehen kanssa eri kansalaisuuksia, mikä tekisi koko prosessista hankalamman. Olemme koettaneet kysellä informaatiota adoptiosta ja sen järjestelyistä meidän tapauksessamme, mutta kukaan ei ole oikein osannut edes neuvoa. Aikamoinen selvittely ja paperisota ja päänsärky olisi siis edessä mahdollisesti - toki sen arvoinen sitten, jos päättäisimme, että tahdomme adoptoida. Lisäksi ihan jo raha on vaikuttajana sekin - adoptio on monin verroin kalliimpaa kuin hoitojen yrittäminen.

Paljon parempi olisi estää tulipalot ennalta, mutta jos tulipalo syttyy, ei auta että voivotellaan että olisi pitänyt estää palo. Palokunta on parempi kuin että talo palaa poroksi. Jos lapsen vaihtoehtona on elää kotimaassaan laitoksessa ilman vanhempia tai toisessa maassa perheessä vanhempien hoivissa, on jälkimmäinen ilman muuta parempi vaihtoehto.



Suomesta käsin tapahtuva kansainvälinen adoptio ei ole mitään lapsikauppaa, sillä lapsesta ei makseta penniäkään. Kulut syntyvät adoptiosta, ei lapsen ostamisesta. On todella loukkaavaa rinnastaa adoptio ja lapsikauppa.

Adoptio maksaa kohdemaasta riippuen 4000-16 000 euroa. Adoptiotukea maksaa Kela useita tuhansia euroja maasta riipppuen. Suurimmat kustannukset tulevat lapsen hakumatkasta, joka voi kestää viikon tai yli kuukauden maasta riippuen. Muita kuluja tulee asiakirjojen kääntämisestä, lääkärintodistuksista ym.

Jotkut hankalimmat fyysiset sairaudet testataan kyllä, muttei kaikkia.

Eikä ollut tarkoitus loukata ja oikeasti olen pahoillaan, jos mielipide jotakuta loukkaa! Tämä ei ole adoptiovanhempien kritiikkiä!

Totuushan adoptiossa kuitenkin on se, että siinä rikkaitten maitten aikuiset maksavat rahaa ja saavat itselleen lapsen köyhästä maasta. Totta kai se on usein onnenpotku tuolle yksittäiselle köyhälle lapselle. Mielestäni kuitenkin asetelmassa on silti jotakin väärää.

Paljon parempi olisi estää tulipalot ennalta, mutta jos tulipalo syttyy, ei auta että voivotellaan että olisi pitänyt estää palo. Palokunta on parempi kuin että talo palaa poroksi. Jos lapsen vaihtoehtona on elää kotimaassaan laitoksessa ilman vanhempia tai toisessa maassa perheessä vanhempien hoivissa, on jälkimmäinen ilman muuta parempi vaihtoehto.

Suomesta käsin tapahtuva kansainvälinen adoptio ei ole mitään lapsikauppaa, sillä lapsesta ei makseta penniäkään. Kulut syntyvät adoptiosta, ei lapsen ostamisesta. On todella loukkaavaa rinnastaa adoptio ja lapsikauppa.

Tuttavaperheeni ainakin sai Suomalaisen vauvan vajaa 2 vuoden odotuksella. Kustannuksista en sen paremmin tiedä, mutta puuttuivat siitä ainakin kalliit matkakulut ja oleskelu ulkomailla. Lisäksi lapsi kasvaa ainakin samassa kulttuurissa, kuin mihin on syntynyt. Jos sillä nyt on yhtään mitään merkitystä. Eikös se kulttuuri ole kuitenki ihan opittua, eikä syntymässä perittyä?

Ja maailman epätasa-arvoa ei poista se, että työntää pään pensaaseen. Suomi oli 1970-luvulle asti köyhä maa ja täältä vietiin lapsia kansainväliseen adoptioon enemmän kuin mistään muusta Euroopan maasta. Niin ne asetelmat kääntyvät päälaelleen. Aiemmin suomalaisilla lapsille ei meinannut kotimaasta löytyä adoptioperheitä, nyt on asetelma toisinpäin.



Adoptiossa lasta ei osteta, adoptiokulut sensijaan joutuu maksamaan. Ja millä tavalla maailma olisi parempi paikka, jos adoptiota ei olisi?

Olen kyllä miettinut adoptiota, mutta sekin on todella pitkä ja kivinen ( myös hintava!! ) prosessi. Haluan ensin yrittää lasta näillä hoidoilla. Olen samalla linjalla kuin toinenkin vastajaa ( sori en muista nroa ) Haluan myös kokea raskauden, vauvan potkut ja liikkeet, synnytyksen, imetyksen, kaikki vaiheet ja kehityksen. Uskon, että lasta rakastaa ihan yhtä paljon on se omista geeneistä tai adoptoitu. HEdelmöitys hoidot ovat vaiketa henkisesti ja fyysisesti, mutta mitä sitä ei teksi jos vain pieninkin mahdollisuus. En rupea tässä nyt selittämään adoption eri vaiheita, mutta tuskastun aina kun luen niitä..

Kutonen puhui asiaa.

Ja kyllä adoption kulut ovat todella suuret mutta kuluihin saa myös apua.

Muutama ystäväpariskunta käy lapsettomuushoidoissa ja rahaa on siihen mennyt niin paljon että sillä rahalla olisi jo adoption hoitanut.

Mutta kukin tekee niin kuin parhaalta tuntuu.

Itse en ole kokenut raskautta mitenkään tärkeäksi vaan lapsen. Minulla siis kaksi biologista lasta mutta varmasti adoptoitu olisi yhtä tärkeä. Yhtä oma.

Enkä ymmärrä sitä, että jonkun mielestä on väärin viedä lapsi pois köyhästä maasta? Ja mitä sitten vaikka lapsi olisikin sairas. Onhan sairaallakin lapsella oikeus hyvään elämään.



Ja varmaa adoptiossa on se ,että lapsi saa paremman kodin. Mitä ihmettä lapsi tekee omassa maassaan, jossa ei ole yhtään " omaa" aikuista, ja jopa ruoka saattaa olla kiven alla. Useat lapset lääkitään myös väärin lastenkodeissa.



Mitä enemmän adoptoidaan ulkomailta, sitä enemmän suvaitsevaisuus lisääntyy. Eihän maailmaan voisi synnyttää yhtään lasta, jos pelkää hänen tulevan syrjityksi. Syrjitäänhän homoja, vammaisia jne. muutenkin.

Muistaakseni maksaa noin 7000 euroa ja siihen saa kelalta avustusta 3000 euroa. 4000 hulahtaa kuulemma äkkiä hoitoihinkin.

Te aina ajattelette kauheen ihanan pehmosesti noi jutut täällä.. Toudella syvällistä..



Mut kuinka moni teistä on adoptioprosessissa OIKEESTI mukana ???







Nimim. kumpikin tuttua

Jos minä näen itse epäkohtia systeemissä ja omina mielipiteinäni käytän niitä perustelemaan sitä, miksi en henkilökohtaisesti ole (toistaiseksi ainakaan) valinnut adoptiota, ei se tarkoita sitä, että minun olisi joko tarjottava parempi vaihtoehto maailman ongelmiin, taikka oltava hiljaa.



Ja toki tiedän, että adoption kulut eivät ole varsinaisesti lapsen ostamista, vaan kaikenlaisia kuluja, jotka myös (olettaisin, voi olla että olen väärässä) monissa maissa osittain menevät myös erilaisiin maksuihin, jotka puolestaan rahoittavat alkuperämaissa (joista monet ovat hyvin korruptoituneita) itse adoptiokäytäntöä ja adoptiota hoitavien ihmisten palkkoja yms.



Kuitenkin alkuperämaissa lapset aina tulevat " jostakin" ja mm. Ranskassahan paljastui, että monet adoptoidut lapset olivat päätyneet adoptioon, koska kouluttamattomat/lukutaidottomat vanhemmat oli suorastaan huijattu antamaan lapsensa muka tilapäisesti pois, lupauksin, että saavat parempaa ruokaa yms. ja lapset olivatkin siis päätyneet kansainväliseen adoptioon, mikä oli selvinnyt vanhemmille vasta liian myöhään, eikä heillä kouluttamattomina köyhinä muutenkaan olisi ollut resursseja aloittaa taistelua prosessia vastaan, kun kerran olivat tulleet huijatuiksi.

kotimaassaan kidnapattuja lapsia, jotka sitten myytiin ulkomaille. Vanhempien lupa väärennettiin. En muista mikä maa oli kyseessä. Siinä puhui naisia, joilta oli kadonnut lapsia. Ei se ollut kiina, intia, venäjä tms. En muista enempää. Miten lie äiti hoitanut terveyttään raskausaikana. Miten lie lasta hoidettu kotimaassaan. Silti kuitenkin en ole täysin adoptiovastainenkaan.

Itseasiassa adoptio minullekin lähipiirin kautta tuttu prosessi, ei kutosen viestissä ollut minulle mitään uutta.

Tutustukaa ensin adoptioon Suomessa, ennen kuin kritisoitte. Suomeen valittavat kontaktit on valittu erittäin huolella, eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia väärinkäytöksissä. Joka muuta väittää, kertokoon päinvastaisen esimerkin.



Adoptiolla Suomesta käsin ei tee KUKAAN voittoa, ei Suomessa eikä kohdemaassa. Ja tottahan toki adoptiossa joutuu maksamaan adoptiokulut kuten asiakirjamaksut, mutta niin joutuu kotimaisessakin adoptiossa. Korruptiota kenties? Mitään voitelumaksuja ei ole. Ja ilman viranomaisten yhteistyötä adoptio on mahdotonta, niin ulkomailta kuin Suomesta käsin.

mutta eivät voi sille mitään, jos ulkomaalaiset yhteistyökumppanit pettävät. Siis joku esiintyy lapsen äitinä. Niin kauan kun äidiltä ja lapselta ei vaadita dna-testiä on huijaaminen väestön rekisteröinnissä surkeassa maassa aivan helppoa. Se maa oli muuten Kolumbia muistaakseni, missä todella paljon välitettiin varastettuja lapsia.

Jos adoptoi lapsen suomalaisen palvelunantajan kautta, lapsesta ei makseta pennin hyrrää, eikä näin ollen lapsikaupan mahdollisuutta ole. Jotta lapsi voidaan myydä, on oltava ostaja. Ja kun lapsesta ei makseta, ei häntä myöskään myydä. Meneekö tämä yksinkertainen matematiikka perille?



Koskaan ei suomalaisen palvelunantajan kautta tapahtuvissa adoptioissa ole ollut mitään hämärää.