Oletko synnyttänyt luonnollisesti?

jäi kesken.. siis kunhan synnytys alkaa. ei puudutteissa mitän vikaa ole! kun on niihin mahdollisuus,niitä kannattaa käyttää.

ja riippuu sun kipukynnyksestä. ei tulis mieleenkään synnyttää ilman puudutusta!!!

Ensinnäkään synnytyskipu ei ole mitään pientä särkyä. Tulet huomaamaan sen.



Meillä esikoisen synnytyksessä mulla oli epiduraali,ei muuta. Kakkosen syntymä oli luomu alusta loppuun. Siksi meille ei koskaan tule kolmatta :(

lasta ilman lääkityksiä ja puudutuksia. Ekalla kerralla ei olisi mitään edes keretty antaa, enkä edes halunnut ja tokall kerralla tarjottiin ilokaasua, mutta en halunnut. Ymmärrän kyllä että toiset haluavat ja tarvivat lievitystä, itse en kokenut tarvetta niihin.

Minä puolestani en ymmärrä, miten kivun sietämisestä on tehty hullujen ämmien kilpailulaji. Oikein toteuttettu epiduraali ei todellakaan ole vauvalle vaaraksi, se voi päinvastoin olla ainoa keino välttää sektio (näin esim. oli minulla, jolla avautumisvaihe tyssähti täysin ja ainoa keino saada avautuminen käynnistymään uudelleen oli epiduraali).

t:3 synnytystä joista yksi luomu.

klo 05 olin sairaalassa ja klo 07 lapsi oli syntynyt. Painoi 4190 g. Kätilö paineli ristiselkääni jostain akupisteistä, se lievitti vähän kipua. Jumppapallo oli myös mukava, sen päällä pystyi vähän rentoutumaan.

Kyllä sen kivun kesti. Jos olisi ollut mahdollisuus kivunlievitykseen olisin ottanut. Pyysinkin lievitystä mutta siinä vaiheessa oli jo liian myöhäistä :/

Mutta ei jäänyt silti synnytyksestä mitään traumoja.

epparia leikattiin liki peräaukkoon ja kursittiin kokoon liki 2 tuntia ja 3 kerrokseen...



toisella en ehtinyt saada mitään lievityksiä ja hengissä selvittiin.

jos valita saisin ottaisin kuitenkin ehkä jotain pientä lievitystä ponnistukseen ja loppu ompeluun.



kukin tavallaan.



pointti on se että ei ehkä kannata suuniotella liikaa etukäteen koska esim. voidaan joutua myös sektioon...

olen kuullut niin paljon negatiivista mm.epiduraalista, että en halua moisia. Ennen lapset pykättiin maailmaan ihan luomusti, miksei nyt? Ei se kipu niin kauheata voi olla.

kera 38 cm pään sieltä syntyi, vaikka ponnistusvaihe pitkälti yli tunnin olikin. Ei mulla mitään periaatepäätöstä ollut, mut mulla ilmeisesti suht korkee kipukynnys, kun en tuota nyt niin kauheana pitänyt. Migreeni on tainnut jalostaa.

tyttäreni syntyi ilman minkäänlaista kipulääkitystä.kokoo oli alle 3kg. synnytys kesti reilun tunnin.sairaalaan kun pääsin lapsella oli jo jalat ulkona.ei se niin kauhean kipeää tehny.

aika kauhea on. Jos meille vielä kolmas lapsi suodaan, niin en silti halua lievityksiä, jos ei ole pakko. Olen tosin ollut molemmilla kerroilla nopea synnyttäjä. T.6.

Nyt on nyt. Sinun ei tarvitse ottaa kivunlievitystä, mutta älä kehitä siitä itsellesi tuollaisia moraalisen ylemmyyden asenteita - koska jos kuitenkin tarvitset lievitystä, kannoistasi luopuminen voi olla kova paikka.



Totta kai monet synnyttävät ilman kivunlievitystä, monestakin syystä:

-lievitystä ei ehditä antamaan

-lapsi on sellaisen kokoinen ja sellaisessa asennossa, että synnytys ei niin satu

-naisten lantiotkin ovat erimallisia

-kudokset venyvät ja repeytyvät eri naisilla eri tavoin

-kivunsietokyky on eri naisilla erilainen



Mutta ei siitä mitään kilpailulajia kannata tehdä. Pääasia on vauvan syntymä, ja aika usein se kivunlievitys jopa edesauttaa synnytystä, kun se poistaa krampit ja rentouttaa kohtulihasta.

Mies hieroi supistuksen aikana voimakkaasti alaselästä pitkin pystyvedoin. Hyvin kestin, ja omin jaloin kävelin salista osastolle. Mukavat muistot jäi!

Neljännen lapsen synnytyksessä ehdin ottaa muutaman henkosen ilokaasua. Jos joskus viidennen saisin, niin mielelläni jotain kipulääkettä ottaisin.

Vierailija:

olen kuullut niin paljon negatiivista mm.epiduraalista, että en halua moisia. Ennen lapset pykättiin maailmaan ihan luomusti, miksei nyt? Ei se kipu niin kauheata voi olla.

Minä aioin myös synnyttää ilman kivunlievitystä, mutta synnytykseni jouduttiin käynnistämään, ja kivut yltyivät äkkiä niin ärhäköiksi, että meinasin pyörtyä kivusta. Sinnittelin ilman 7 senttiin. Tässä vaiheessa lääkäri määräsi minulle kivunlievitystä. Onneksi epiduraalin laitto ei onnistunut ja sain spinaalin. Onneksi siksi, että puudutus vei ponnistamistarpeen täydellisesti. Spinaalin vaikutus loppui 1,5 tunnissa jonka jälkeen pystyin alkaan vasta ponnistaan vaikka olisin ollut jo kauan auki.



Kivunlievitys tuli siihen saumaan, että pystyin levähtämään hetken ennen ponnistusvaihetta, mutta ponnistusvaiheessa se ei enää vaikuttanut. Mutta silloin ei tarvitsekaan kivunlievitystä, sillä ponnistuspolttojen välissä on hetkiä, jolloin saa kerätä voimia eikä mikään käy kipeää! Jälkeenpäin ajatellen oli onni, että sain kivunlievityksen siihen kohtaa, sillä en olisi jaksanut ponnistaa lasta ulos jos en olisi saanut hetkeä levähtää kivuilta. En olisi jaksanut, sillä ponnistusvaihe kesti 2h.

Ja ihan olen laskenut 1+1=3

t:8

Kakkosen synnytyksessä sain ilokaasua ja se oli kerrassaan loistava juttu. Sattuhan se sillonkin, mutta ei niin paljon.