Lue keskustelun säännöt.
Pystyykö muut käymään esim. ostoksilla taaperon kanssa?
25.02.2006 |
Minä en pysty. Kauppareissut hoituu vain niin, että ollaan miehen kanssa molemmat kaupassa jolloin toinen pystyy katsomaan lapsen perään. Tai jos olen yksin lapsen kanssa, niin minuutin pikapyrähdys lähikauppaan onnistuu ok jos kannan lasta toisella käsivarrella. Kyseessä siis vilkas vajaa 1.5-vuotias. Rattaissa tai ostoskärryissä ei pysy ja jos päästää lattialle niin juoksee päätä pahkaa minne sattuu.
MILLOIN tämä helpottaa?
Itse en pääse oikein koskaan esim. vaateostoksille tai rauhassa kauppaan miehen työaikojen takia. Joskus harvoin viikonloppuisin on siihen mahdollisuus.
Kommentit (17)
Monesti kyllä joudun keksimään kaikenlaista tarinaa ja houkutusta, jotta pysyisi. Jos esim. lähden hänen kanssaan kaupungille, niin kaupasta ulostultaessa annan hänen juosta ja olla rattaitta, mutta kaupassa ollaan rattaissa, muutoin hommasta ei tulisi mitään. Kadehdin niitä, joiden lapsen kiltisti seisoo vieressä tai pitää rattaista kiinni, kun kävellään/katsotaan jotain. Ei toimi meillä, ei vaikka kuinka opettaisi. Poika ei koskaan kävele mihinkään, aina mennään juoksuaskelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei viihdy ollenkaan eli ihan tajuton huuto. Yritä siinä sitten ostoksia tehdä...
Kärryissä ei pysy, kiipeää pois.
ap
Rattaissa viihtyy myös oikein mainiosti ja kattelee ihmisiä. Usein otan mukaan myös jotain puuhattavaa, kuten muutaman pienen lelun ja vaikka palan näkkäriä ja vesipullon.
on vilkas, mutta kyllä me kaupassa ollaan aina pystytty käymään. Pienenä lapsi istui joko rattaissa (valjaat tarvittaessa kiinni) tai kaupan kärryjen istuinosassa. Nyt joskus työntelee omia rattaitaan (lähikaupassa) tai ajaa markettien autokärryillä. Toki välillä livahtaa omille teilleen (leluosastolle), joten markettiin yleensä mennäänkin niin että mieskin on mukana tai sitten koitan tehdä niin pikapyrähdyksen kuin mahdollista.
Joku lahjonta varmaan auttaa, meillä ainakin yllättävän nopeasti oppi että saa valita jonkun karkin/pienen tavaran, jonka saa sitten kun on ollut nätisti ja on käyty kassalla ja maksettu, haluaa monesti itse laittaa oman ostoksensa hihnalle.
Joidenkin mielestä tuollainen lahjonta on tietysti ihan väärin, ja lapsi vaan oppii siinä aina saamaan haluamansa, mutta kyllähän sitä usein itsensäkin palkitsee kauppareissuilla ostamalla jotain hyvää/kivaa. Niin että miksi hurskastella, etenkin kun kauppareissu sujuu paremmin jonkun pienen porkkanan avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuo pienempi pysyy onneksi aika hyvin ostoskärryissä.
Vierailija:
on vilkas, mutta kyllä me kaupassa ollaan aina pystytty käymään. Pienenä lapsi istui joko rattaissa (valjaat tarvittaessa kiinni) tai kaupan kärryjen istuinosassa. Nyt joskus työntelee omia rattaitaan (lähikaupassa) tai ajaa markettien autokärryillä. Toki välillä livahtaa omille teilleen (leluosastolle), joten markettiin yleensä mennäänkin niin että mieskin on mukana tai sitten koitan tehdä niin pikapyrähdyksen kuin mahdollista.Joku lahjonta varmaan auttaa, meillä ainakin yllättävän nopeasti oppi että saa valita jonkun karkin/pienen tavaran, jonka saa sitten kun on ollut nätisti ja on käyty kassalla ja maksettu, haluaa monesti itse laittaa oman ostoksensa hihnalle.
Joidenkin mielestä tuollainen lahjonta on tietysti ihan väärin, ja lapsi vaan oppii siinä aina saamaan haluamansa, mutta kyllähän sitä usein itsensäkin palkitsee kauppareissuilla ostamalla jotain hyvää/kivaa. Niin että miksi hurskastella, etenkin kun kauppareissu sujuu paremmin jonkun pienen porkkanan avulla.
Tykkääkö tiedän lapset oikeasti noin paljon vihanneksista? Meillä eivät suostu syömään millään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänäänkin käytiin kaupoilla ja kirjastossa. 2,5v ja 4,5v mukana eikä rattaita. Ei se lapsi koskaan opi käyttäytymään, jos ei viedä paikkoihin ja opeteta miten siellä ollaan.
En usko, että rauhallisempien vanhammet tajuavat, millaista melskausta ja helvettiä se ostoksilla olo voikaan olla. Vasta lähempänä parin vuoden ikää alkoi helpottamaan, kun sai suosiolla jätettyä rattaat kotiin tai autoon kokonaan ja lapsi kävelee itse (tai ruokakaupassa saa olla kärryissä). Nykyään pystyn jo ihan välttämättömämmät ostokset tekemään kun 2 v., tyyliin 14 min ruokakauppareissu tai jossain liikkeessä pistäytyminen, mm. viime viikolla kävimme rakennustarvikekaupassa ja ostimme hyllynkannattimet, että olin ylpeä meistä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokeilkaa vaan, ne on melkein karkkia lapsen mielestä
= hetkeäkään ei paikalla kotonakaan ja kaikki kiinnostaa. Ei vielä oikein usko puhetta (selityksiä miksi kaupassa ei saa juosta tai tavaroita ottaa hyllystä tai sovituskopin ovea avata kun äiti sovittaa vaatteita ;) joten hankalaa on ostosten tekeminen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä ole ikinä lahjottu. Tytär (nyt 3,5 v) on ihan kiltisti kulkenut aina vieressä, käy kyllä katselemassa tavaroita, mutta ei lähde kauas. Hakee kyllä välillä jotain ylimääräistä siihen ostoskärryyn ;) Yleensä keksejä, jotka on lähikaupassamme houkuttelevasti sopivan alhaalla ja ihan heti siinä sisääntulon jälkeen... Ei kuitenkaan kiukuttele, jos laitan ne pois ja sanon, että katsotaan sitten huomenna, jos ostetaan keksejä. Ja seuraavana päivänä sama juttu. Joskus niitä toki sitten ostetaan tai jotain muuta kivaa :)
Mutta kyllä hän rattaissa pysyy kaupassa. Jutellaan koko ajan mitä ostetaan, hän höpöttelee juttuja ja minä vastailen. Joskus on mehupullo mukana. Olen pari kertaa käynyt myös vaateostoksilla hänen kanssaan, täytyy vaan jättää sitten sovituskopin ovi auki ja rattaat siihen oviaukkoon. Mieluummin kyllä hoidan vaateostokset yksin.
Ja jos lapsi karjuu kaupassa, niin mitä sitten? Kyllä maailmaan ääntä mahtuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä meneekin niin, että lähden ennemmin yksin lasten 8v, 4v ja 9kk kauppoja kiertelemään, kuin, että ottaisin vielä miehenikin sinne mukaan kitisemään;) Ja oikeesti lasten kanssa menee tosi hyvin kauppareissut, kun sopii säännöt etukäteen... Miehen kanssa tuokaan ei aina onnistu=)
ja kattelee tyytyväisenä ympärilleen. Tosin jätän mieluusti iskän kanssa kotiin ja menen kauppaan yksin!
Ruokakaupassa käyn, kun pakkohan tuota on syödä. Mies on niin vähän kotona, että muuten olisimme syömättä, jos en lasten kanssa kävisi.
En päästä pienempää(nyt 2v) juoksemaan lattialle. Istuu rattaissa tai ostoskärryissä -vaikka karjuisi itsensä tajuttomaksi. Jonkun kuukauden sitä karjumista joutuikin kuuntelemaan joka hemmetin kauppareissu, mutta oppihan tuo viimeinkin.
Minun ohjeeni on, että koetat suoriutua ripeästi ostoksista, pysyt rauhallisena, mutta annat lapsen karjua kärryissä. Ei sitä voi lapsen pillin mukaan alkaa tanssahtelemaan. kyllä lapsi oppii pikkuhiljaa, mikä on jutun juoni.
Itsellä ei ole ollut ongelmia muuten, mutta kaks ja puolvuotias nykyään joskus jää lattialle makaamaan, ja joudun retuuttamaan kainalossa.