Lue keskustelun säännöt.
sielunkumppanuus?
03.03.2006 |
ollaan naimissa, ja meillä on kaksi lasta. Mutta nyt olen löytänyt tai siis jo 1,5v sitten löysin yhdestä ihmisestä itselleni sellaisen " kuin luotu" minulle tyypin. Mieheni kaveri tämä mies, joten vaikeuttaa tilannetta aivan kamalasti. meillä on tämän miehen kanssa ollut muutamat juttutuokiot ja muutenkin tullaa aivan liiankin hyvin toimeen, kaikki menee aina omalla painollaan ilman mitää stressiä tai vastaavaa. Olen vaan kertakaikkiaan hukassa, että mitä tämä kaikki tarkoittaa ja mihin tämä johtaa?
Olen kotona lasten kanssa ja olen sellainen joka ei koskaan käy misään, eikä vaadi mieheltä mitään kotitöitä tai lastenhoitoa, vaan olen aika pitkälle yh-äiti joka tekee kaiken itse. Mies elää aika paljon ns. omaa elämäänsä, on ulkona ja käväisee ovella ilmoittamassa menen sinne ja sinne... tai perjantaina ilmoittaa lähden huomenna aamuna sinne ja sinne... olen aina yksin, ja saan syyttää siitä kyllä itseäni kun olen antanut miehen mennä, jotenkin mun on paljon mukavampi kuitenkin olla yksin kun miehen kanssa... en tiedä itsekkään mitä oikein oikeasti haluan ja mitä en...
Kommentit (32)
ja hän on sanonut, että ottaa suorastaan vitusti päähän, että tavataan tämmöisessä tilanteessa... Itsekkin sanoi että kun voisi kellosta kääntää taakse päin joitakin vuosia niin helpottaisi kummasti elämää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis pystytkö kuvittelemaan hänet isäpuoleksi lapsille. Jos et, tilanne on aika paha.
annatko meili osottees niin voitas kirjotella... mulla samantapainen juttu paitsi että ollaan tän miehen kanssa tavattu jo 8 vuotta sitten...
ja edelleen ollaan välillä yhteyksissä ja molemmat haluis olla yhdessä mutta siihen ei vieläkään ole ollut tilaisuutta.
ja vaikka oli melkein 8 vuotta väliä että eikuultu toisistamme mitään niin tämän miehehnkanssa on niin helppo puhua kaikista asioista ja jo yhdestä sanasta melkein ymmärretään toisiamme.
" vanha" suola janottaa se on mun kirjottama siinä vähän taustaa.
T:5
Nykyisin erotaan niin helposti. Jos toisaalta elämä on kotona kuvaamasi kaltaista, helposti alkaa ajatella, että jonkun muun kanssa kaikki olisi toisin. Olisiko niin todellisuudessa, sitä on todella vaikeaa tietää. Yhtä hyvin ihminen voi halutessaan tehdä " parannuksen" olemassa olevassa parisuhteessa kuin uudessakin. Yhtä hyvin hän saattaa tehdä samat virheet uudestaan. Muuttuminen, jos se ylipäänsä on mahdollista, on suuren, aktiivisen työn takana.
Sinunkin olisi muututtava " vaativammaksi" , muuten olisit pian uudelleen samassa asemassa yh-fiiliksiesi kanssa. Olettaen tietysti, että uusi mies ei ottaisi harvinaisen aktiivista roolia ihan oma-aloitteisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ja miehelläni oli tosiaan upea sielunkumppanuus, joskus.. nyt arki on sen latistanut, kuten edellinen vastaaja sanoikin.
on koittanut tota että puhuu miehen kanssa ja kaikkea mahdollista mutta ei se vaan näytä muuttuvan mihinkään suuntaan... tai o ehkä huonompaan vaan. Itellä ahdistus kasvaa koko ajan ja paha olo.
Meillä on kyllä alkanut menemään huonosti jo n vuosi ennen kun edes oltiin tän toisen kanssa yhteydessä.
T:5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jonkun ihmisen kanssa arkikin voi olla hyvää, toisen kanssa helvettiä. Näin on. Ei se arkea kummempaa tarvitse olla, mutta jos siinä kulkee yhdessä toisiaan kunnioittaen ja arvostaen... ja saa siinä vähän seksiäkin olla.
Joidenkin kanssa taas arjessa ei kunnioituksesta tai seksistä tai yhdessä kulkemisesta paljon puhua.
sielunkumppanuutta ei ole koskaan tuntenut miehensä kanssa?
jos koko sen ajan kun on ollut toisen kanssa on vähän väliä ajatellut/ikävöinyt toista???
Mitä jos ei keksi mitään syytä miksi on alkanut olemaan nykyisen miehen kanssa? jos se on ollut vaan sitä nuoruuden huumaa???
JOs on kaikkensa yrittänyt että parisuhde paranis mutta mies ei tee sen asian eteen mitään, pitäskö sitten vaan tyytyä siihen huonoon parisuhteeseen jossa ite ei ole onnellinen???
Kyllä ne lapsetkin sen vaistoo että äidillä ei ole kaikki hyvin.
Onko sitten " tuhlattava" monta vuotta elämästään huonossa parisuhteessa?
T:5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin alapa toteuttaa sitä jo nyt, ennen eroa. Mieti mitä tekisit jos olisit vapaa, ja tee niitä asioita nyt. Se on hyvä testi avioliitolle, parisuhteelle ja itsellesi.
Jos et pysty niihin asioihin ilman sielunkumppaniasi, niin teidän ennuste ei ole hyvä, päädytte vain samaan missä olet nyt ekan miehesi kanssa.
Jos taas muutut jo nyt, miehesi joutuu valinnan eteen.
sellaisia että löydän niistä ne asiat joita itse pohdin päivät pitkät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen sitä mieltä että JOS se mies herää siinä vaiheessa, sen kanssa voi ajatella vielä jotain. Mutta jos mies ei yhtään herää tekemään mitään perheen ja suhteen eteen, sellaisessa suhteessa ei kannata olla. Ei se ole hyväksi lapsellekaan.
naimisissa ihan erilaisen miehen kanssa. Sielunveljien kanssa on muka jutella, matkustaa, olla sängyssä, ja tehdä projekteja, mutta yhteiselämä on sellaista että molempia alkaa ahdistaa, suhde ei jotenkin hengitä, puuttuu se tasapaino. Tää on vaan mun omalta kohdalta, muista en tiedä, mun oman miehen kanssa on se ihme tasapaino vaikka oli kuinka kaukana siitä, en koskaan tiedä mitä se seuraavaksi tekee, kun on niin erilainen, ja elämä on täynnä mitä ihmeellisimpi käänteitä, ja koko ajan puhaltaa raikkaat tuulet. Sielunkumppaneiden kanssa ollaan ankkurissa satamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
annatko meili osottees niin voitas kirjotella... mulla samantapainen juttu paitsi että ollaan tän miehen kanssa tavattu jo 8 vuotta sitten...
ja edelleen ollaan välillä yhteyksissä ja molemmat haluis olla yhdessä mutta siihen ei vieläkään ole ollut tilaisuutta.
ja vaikka oli melkein 8 vuotta väliä että eikuultu toisistamme mitään niin tämän miehehnkanssa on niin helppo puhua kaikista asioista ja jo yhdestä sanasta melkein ymmärretään toisiamme.
voi ei jos se onkin toi toinen... pitää mennä uudestaan kirjottaan...
T:5
että miehen kanssa ollaan kyllä ankkurissa satamassa, mutta vedet ei kyllä vaihdu eikä tuulet puhalla. Sielunkumppanin kanssa ajatus virtaa vapaasti eikä stressiä tai vaatimuksia ole.
Tietysti sitä lopullista totuutta ei tiedä ennen kuin on elänyt arkea sen kanssa. Mutta jotain kertoo sekin miten nää erilaiset ihmiset yleensä suhtautuu elämään ja toisiin ihmisiin.
tekiskö mieli koittaa tuleeko meistä jotain...
mutta kun on lapisa ja ei sen takia pysty eroomaan, jos ei lapsia olis mä olisin ajat asitten ollut tuon miehen luona.
Mei ei olla koskaan oltu yhdessä, ollaan oltu pelkkiä kavereita on tietty se huomattu että mein välillä sitä jotain oli mutta kun tämä mies seurusteli sillon kun tavattiin, no kun hän eros olin minä jo oman mieheni kanssa... nyt meillä menee huonosti (mennyt jo pari vuotta) ja tämä toinen on eronnut... pettämään en ala, pysykööt tämä nyt vaan viestittelyn ja soittelun asteella...
Ja kun tuo mies on sellainen että jo eka tapaamisella tuntui siltä että oltas aina tunnettu ja sen kanssa on niin helppo puhua ihan kaikesta näinkin pitkän " eron" jälkeen.
T:5
jännä että mulla on niin hyvä ja helpottunut olo kun mies on poissa kotoota ja kun se tulee kotiin olen kiukkunen enkä edes sitä haluis nähdä. paljon paremmin pärjään täällä keskenään lasten kanssa, mun miees kun oikeesti on kolmas lapsi hyvä ettei enää syöttää tarvii.
T:5
Vierailija:
jännä että mulla on niin hyvä ja helpottunut olo kun mies on poissa kotoota ja kun se tulee kotiin olen kiukkunen enkä edes sitä haluis nähdä. paljon paremmin pärjään täällä keskenään lasten kanssa, mun miees kun oikeesti on kolmas lapsi hyvä ettei enää syöttää tarvii.
T:5
mutta ole tarkkana että se on molemminpuolista! Jos ei ole, sinä vain satutat itseäsi ja kaikkia ympärilläsi, ja turhaan. Mutta jos olette molemmat sitä mieltä että tämä ihminen on se jonka kanssa haluaisin elämäni viettää...
Mitä mieltä tämä toinen on?