Maailman tyhmin pelko: Entäs jos lapseni onkin ruma?

mutta pelko on tyhmä... :) tai turha. SUN silmissä se on, ja tulee olemaan maailman kaunein. Muut ajattelee mitä tahtoo.

Se on vain se maailman kaunein ja täydellisin ja rakastetuin



Ja muun maailman mielipiteet voi jättää kokonaan huomioitta...

Itse pelkäsin myös samaa! Kai se liittyy siihen, että sitä pelkää, ettei rumaa vauvaa kohtaan voisi tulla yhtä voimakasta rakkaudentunnetta kuin kauniiseen vauvaan! Onneksi omasta vauvastani tuli kaunis - ja onneksi se rakkaus kai myös sumentaa aivot!

Vierailija:

Se on vain se maailman kaunein ja täydellisin ja rakastetuin

Ja muun maailman mielipiteet voi jättää kokonaan huomioitta...

Mutta pelkään, että lapsi on omasta mielestäni ruma. Onko niin, että oma lapsi on aina kaunis ja ihana?

ap

Ennen esikoisen syntymää minäkin katselin vauvojen kuvia ja sieltä erottui selvästi " rumat" ja " kauniit" ja minä pelkäsin että jos mun vauva onkin ruma... Sitten kun se syntyi niin olihan se sellainen paksupää ja muistutti pitkälti sitä juontaja-Juusoa mutta mun mielestä se oli vaan hassua :) Siis sillä ei todellakaan ollut enää sitten mitään merkitystä.

Vaikka se oma lapsi onkin rakas, ihana ja maailman paras niin eihän me nyt sokeita olla.. Kyllähän me ruma ja kaunis erotetaan silti.. Minä ainakin voin sanoa rehellisesti että minun yksi lapsistani ei ole kaunis, mutta ei se tee siitä vähemmän rakasta. Kyllähän minä sen nyt näen että onhan noita kauniinpia ipanoita muilla vanhemmilla!

ja lisäks että mun lapsi on tyhmä. Siis ei mikään kehitysvammainen vaan sellainen yksinkertainen...

että aina oma vauva ei näytä syntyessää maailman kauneimmalta ja mielikuva ei vastaa todellisuutta. Ja tähän pitää varautua. Ja sitten kerrotaan kuinka lapsi voi näyttää ihan ihmeelliseltä kun on juuri syntynyt, suippopää, kasvot turvonneet ja punaiset ym.

Todellisuus on, että kovinkaan monet vauvat eivät ole varsinaisesti kauniita mutta ovat pieniä ja suloisia kuitenkin.

Odota vaan kun äitihormonit hyrähtää päälle. Se punainen näppynaama on maailman suloisin (vaikkakaan ei mikään kaunokainen välttämättä vielä).

Entäs jos poikani onkin murrosiässä joku ihan hirveä ilmestys (selailin äske IRC-galleriaa)? Tai jos tytöstäni tulee rumilus? Huomaako vanhemmat sitä itse ollenkaan?



ap

kaikilla kolmella on ollut naama turvoksissa ja sinisenpunaisenkirjava, hormoninäppyjä on ollut ja esikoisella oli lisäksi aika iso pahka päälaella. mutta siitä huolimatta he ovat olleet maailman suloisimpia poikalapsia =)



minä uskon että äidinrakkaus peittää alleen kaikki mahdolliset kauneusvirheet ja se oma vauva on maailman ihanin ja kaunein oli hän minkä näköinen tahansa.

Vierailija:

Entäs jos poikani onkin murrosiässä joku ihan hirveä ilmestys (selailin äske IRC-galleriaa)? Tai jos tytöstäni tulee rumilus? Huomaako vanhemmat sitä itse ollenkaan?

ap

Minun vanhin lapseni (14-v.) on melkoisen epäkaunis. Hänellä on huono ryhti, paljon finnejä, väärä purenta ja vieläpä ruman malliset kasvot. Emme me vanhemmatkaan nyt mitään kaunokaisia olla, mutta tyttöni on siis silmiinpistävän rujon näköinen.

Enkä voi sille mitään, että vertailin häntä sisarusteni ja työkavereiden lapsiin, samoin tyttöni kavereihin. Ruma, mutta silti rakas.

Kyllähän se harmittaa jos lapsi saa niitä piirteitä tai ominaisuuksia, mistä itse ei ole itsessään ollut tyytyväinen, pahimmassa tapauksessa kummaltakin vanhemmalta ne vähemmän toivotut. Mutta äitiyttä se ei vähennä. Loppu eli hyvä itseluottamus onkin sitten sinun, eli äidin vastuulla. Vähemmän kauniista lapsesta voi puhjeta eksoottinen tai muuten kaunis nuori nainen vanhempana..

Sitten synty tosi söpö sulonen ihana pieni mussukka. Varmaan peri isältänsä geenit. ; )

Mitä väliä jos lapsesi on ruma? Kai se rumakin lapsi ansaitsee äitinsä täyden rakkauden ja hyväksynnän??



Tämä nyt kun EI ole täydellinen maailma missä eletään, jossa kaikki olisi kauniita ja rikkaita ja laihoja ja fiksuja ja ...



Älä ota sellaista asennetta, että voisit vaatia lapseltasi ko. asioita kuin kauneus, älykkyys, terveys jne. Kyseiset asiat kun on korkeimman kädes.



Sinun lapsesi on lahja ja varmasti Sinulle maailman ihanin asia (ja voi olla sitä samaa sitten muillekin esim. lapsesi tuleville tyttö/poikaystäville, kavereille jne).



Eiköhän tulisi suhteuttaa asioita. Oletko AP elänyt helpon elämän, kun moista pelkäät? Ajattele jos saatkin vaikka vaikeasti sairaan tai vammaisen lapsen??? Kyllä unohtuisi hermoilu ulkonäöstä tai älystä...

Vierailija:

Mitä väliä jos lapsesi on ruma? Kai se rumakin lapsi ansaitsee äitinsä täyden rakkauden ja hyväksynnän??

Mutta kyllä minäkin mietin sitä että entäs jos minun lapseni on sellainen pitkulapäinen löllöposki, epäkaunisvauva, en siksi, että olisin epäillyt rakkauteni olevan vähäisempää vaan ihan vain siksi, että asia tuli mieleen.

vaikka näyttikin ihan pieneltä linnunpoikaselta, oli hän kaunis ja ihana omissa silmissäni. Yksi sukulainen, joka tuli lastamme katsomaan hänen kotiuduttuaan tokaisi ääneen (varmaankin vahingossa) " No onhan se ihan söpö" .



Kauneus on siis katsojan silmissä. Niin, ja mielestäni on erilaisesti kauniita ihmisiä: On söpöjä, kauniita, näyttäviä.....

nyt tyttö on niiiin söpö ja olisi varmasti vaikkei olisikiaan oma!

keltaiset voi olla vaikeita jos lämpimän sävyisiä. Kirkasvärinen narrinhattu (niitäkin on nähty!) saa lapsen näyttämään pulla naamalta, yksinkertainen sininen pipo taas tyylikkäältä. Tyttäreni ei ole mitenkään klassisen kaunis, mutta aina puettu hyvin, ja iloinen ja hyvän tuulinen lapsi, ja jatkuvasti sanotaan kauniiksi, ihan tuntemattomat ihmiset, arvelen sen johtuvan yleisvaikutelmasta, en kauniista kasvon piirteistä.

että lapseni on anopin näköinen. Anoppi kun ei mielestäni ole mikään kaunis ja on minusta ärsyttävä ihminen. No, tyttö syntyi ja on enemmän mieheni kuin minun näköiseni. Ja anopin piirteitäkin löytyy... Hän on kuitenkin minusta söpönnäköinen eikä missään nimessä ruma.

Mutta niin se luonto on asian järjestänyt, että kaikkein ryppyisinkin vauva näyttää äidin mielestä maailman kauneimmalta olennolta! Muistan ihmetelleeni osastolla mieheni kanssa, miten kaunis vauva meillä onkaan ja miten hän joka päivä vain muuttui ihanammaksi.



Pelko on siis aivan turha, ja huomaat sen, kun saat vastasyntyneen pienen ihmeen syliisi ensimmäistä kertaa!