Minusta on väärin tehdä lapsia yli 40-vuotiaana. Jos lasta ajattelee.

Eivät ole lapset joutuneet vanhempiaan hoitamaan. Isäni vanhemmat kuolivat 80-vuotiaina ja olivat ihan tervepäisiä ja kotona asuvia kuolemaan asti. Äitini vanhemmat ovat nyt noin 85-vuotiaita ja varsin virkeitä ihmisiä.

Hui...

Työkaverini, 3 alle kouluikäsen äiti kuoli alle 30v kohdunkaulasyöpään.

Yks tutun tuttu jäi leskeksi, kun mies kuoli 34v. Heiltä jäi 2 lasta. Tunnen myös miehen joka kuoli alle 40v ja häneltä jäi 3 alle 8v lassta.

Tässä ensimmäiset mieleen tulevat tutut, jotka menehtyneet nuorella iällä.



Millaista on näitten lasten elämä? Joutuvat varmasti toimimaan " terapeuttina" vanhemmilleen.



Koskaan ei tietä kuinka kauan elät ja missä kunnosa olet.

Ja lisään vielä että yleensä nää vanhat ensisynnyttäjät on SURKEITA kasvattajia!

Lapset saa tehdä mitä tykkää kun äiti & iskä vaan hymistelee että " voi tuota meidän Liisukkaa" .

Meidän suvussa on todella monta yli 40-v lapsensa saanutta. Suurin osa suvusta hyvin koulutettua ja yleensäkin asiansa hoitavia ihmisiä että se siitä huonosta kasvatuksesta, laitokseen ei ole kukaan muuttanut alle 85-vuotiaana...

Olen 27v ja puolitoistavuotiaani isä on 50v. Ei kukaan ole kommentoinut asiaa ainakaan päin naamaa.

Mulle riittää, jos jaksaa käydä katsomassa, hoitopalvelut hankin muualta.

Vaimo 40 tai 41v.

Ensinnä olen töissä isossa päiväkodissa ja en todellakaan voi väittää yli nelikymppisiä vanhempia surkeiksi. Tietysti joukossa on epävarmoja tai persoonallisia kasvattajia, mutta niin on nuoremmissakin, ihan varmasti!

Toiseksi nämä puheet kehtaamisesta tai häpeämisestä vois jo lopettaa ja kaikki nuoret äidit voisi erinomaisella kasvatuksellaan kasvattaa jälkipolvistaan avarakatseisempia ja sosiaalisempia. Olkoon se sitten vaikka hyvän kasvatuksen mittari kenen lapset ei hauku toisia.