Pahimmat hamstraajat
Monilla on paheena hamstrata kaikki mahdollinen. Kelläpä olisi tähän hauskin kokemus? Puolisoni mummo on aivan mahdoton hamstraaja. Hän hamstraa jopa ilmaisjakelulehdet sekä lahjojen käärepaperit. Kyllä kelpaa -sillä hän asuu miehensä kanssa 200 neliön talossa kahdestaan -mutta talo on kyllä rojua täynnä.
Kokemuksia?
- Utelias -
Kommentit (11)
Onkohan sota ja pula-aika jättänyt jälkensä näihin eläkeläishamstereihin? Tuli vain mieleen...
Exäni äiti oli kans ihan mahdoton. Hän keräsi kaikkien purkkien etikettejä " kaiken varmuuden vuoksi" -nimittäin jos joskus sattuu tulemaan jokin kilpailu niin on mistä antaa...
anoppi ja appiukko asuvat myös isossa ok-talossa joka on ihan täynnä kaikkea kamaa. tavara on levittäytynyt myös talon pihalle, siellä lojuu esim. huonekaluja pressuilla peitettynä (ovat varmaan hyvässä kunnossa parin vuoden jälkeen). osa tavarasta on ihan silkkaa roskaa, esim. anoppi on säästellyt vuosikausia kananmunakennoja kun meinaa tehdä niisät joskus paperia.
talossa ei pääse siivoamaan ollenkaan eikä siellä vissiin olekaan siivottu sen jälkeen kun mies muutti pois 10 vuotta sitten. kaiken huipuksi anopilla on astma ja joutuu syömään jatkuvasti kortisonia ja vetämään suihkeita maksimiannokset päivittäin mutta " ei sillä ole mitään tekemistä tavaroiden kanssa" .
mies odottaa jo kauhulla sitä päivää kun vanhemmistaan aika jättää ja he lapset joutuvat selvittämään kuolinpesän, aikoo kuulemma heittää bensaa talonovesta sisään ja tulitikun perään...
mummoni on samanluokan hamstraaja tosin pienemmissä ympyröissä. hän asui kerrostalokaksiossa jossa oli loppuaikoina enää alle puoli metriä kapeat käytävät joita pitkin pääsi kulkemaan makuuhuoneesta keittiöön ja olkkarin läpi parvekkeelle. kaikki muut paikat oli metrin-puolitoista korkeiden tavaravuorien peitossa. nykyisin mummo ei enää saa hamstrattua kunnolla kun joutui palvelutaloon ja siellä käyvä siivooja heittää armotta kaiken ylimääräisen menemään mummon vastusteluista huolimatta.
3:lle: Appiukkoni miettii varmasti ihan samoja juttuja.. pyromaani taitaa hänestäkin tulla. Talokin vielä vanha ja homeinen ettei liene sekään rahan arvoinen....
- Utelias -
Oma mummoni oli vanhemmiten todellakin hullu hamstraaja pahimmasta päästä, mutta hänellä olikin Alzheimer, joten selittynee sillä. Mummo ei vaan hamstrannut vaan myös piilotteli erillisiin kätköihin " pahan päivän varalle" (eli oravoi?).
Koko eläkevuotensa hän oli kerännyt komeroon kaikkea perushupsua: lahjapapereita ja -naruja, vanhoja kortteja, jokaisen koskaan käyttämänsä lasipullon ja purnukan ja jossakin vaiheessa alkoi säästää jugurttipurkitkin sun muut. Sitten kun järki alkoi himmetä alkoi hän säästää mm. kaikki mainokset, ruokapakettien pahvit, muropaketit, käytetyt nenäliinat, muut ihan suoranaiset roskat yms. Oikeasti tärkeät asiat ja tavarat hukkuivat sinne samoihin pinoihin... Jossakin vaiheessa hamstrasi kaupan pullia niin, että osti niitä joka päivä ja piilotti erinäisiin tosi nokkeliin paikkoihin, mistä niitä sitten löytyi ja löytyi eri asteisen homeisina pitkäään...
Toinen sukulainen, ihan vasta keski-ikäinen, sen sijaan on kaatopaikkadyykkari. Hänellä on tosi iso ja hieno tontti suurine puineen ja puroineen, mutta koko n. 6000-8000 neliön tontti on oikeasti täynnä kaatopaikalta kannettua romua (mm. rikkinäisiä pakastimia ja jääkaappeja ja ruosteisia auton koreja ja muuta kivaa) ja pinoittain jotakin halpaa rakennusmateriaalia (" kun sai ilmaiseksi, niin pakko ottaa, tiedä mitä sitä joskus rakentaa, kato..." ).
Isoäitini kätköistä löytyi pari isoa, siististi pakattua laatikkoa täynnä lumppua (ts. ei edes rätiksi kelpaavaa, puhki käytettyä vaatteenretaletta), keittiön yläkaapit olivat täynnä tyhjiä kaurahiutale- ym. paketteja (jos joskus pitää jotain pakata), kellarissa oli aatikkokaupalla tyhjiä lasipurkkeja (hilloa hän ei ollut keittänyt yli 40 vuoteen) ym. " arvojäämistöä" , mutta nämä olivat vasta alkusoittoa. Yhdessä kaapissa oli kymmeniä joululahjapaketteja. Ryhdyimme innolla näitä aukomaan, mutta leuat loksahtivat siinä vaiheessa, kun tajusimme pakettien olevan tyhjiä. Isoäitini oli avannut joululahjapaketit varovaisesti, ottanut lahjan talteen ja sitten paketoinut tyhjän laatikon uudestaan ja ilmeisesti ihaillut näitä paketteja sitten joulun jälkeen. Siinä vaiheessa ei todellakaan enää tiennyt itkeäkö vai nauraa!
Samainen isoäiti harrasti prinsessakuvakirjojen tekemistä. Hän osti isoja valokuva-albumeja ja liimasi niihin lehdistä leikkaamiaan prinsessojen kuvia. Näitä albumeja oli tietysti monia, mutta - ei siinä kaikki - tallella olivat myös lehdet, joista kuvat oli leikattu (kymmenien vuosien ajalta). Ehjinä noilla lehdillä olisi ehkä ollut jotain keräilyarvoa, mutta kuka ostaisi leikellyn lehden...
..että kaatopaikat tulee kuormittumaan aika lailla kun nämä suuret ikäluokat heittää veivinsä....
niin ihan oikeasti melkein kaikki voisivat vähän ottaa oppia siitä, miten vanhaa tavaraa voi kierrättää ja näin ollen säästää luonnonvaroja edes hiukkasen.
Nykyisin kun viskataan roskiin surutta ihan käyttökelpoistakin tavaraa. Ei vaivauduta lajittelemaan ja kierrättämään ollenkaan :(.
Joo, kerätään kaikki tavara kotiin ja varastoihin, muu perhe voi muuttaa muualle, jos tavarakasojen keskellä hiippailu ei miellytä.
Hamstraan Xtra tuotteita ja Lidlistä soijasuikaleet,maksavat muissa kaupoissa yli 3€ Lidlissä 0,79€. Lisäksi nyt sitä makaronia. Oon huomannut miten säästynyt rahaa. Aiemmin meni kaikki mitä tuli. Nyt on säästössäkin:)
siellä olivat kauniisti säilytettyinä muun muassa kaikki lahjapaperit ja niiden narut, sekä kaikkien lelujen alkuperäiset laatikot. Ja mun mies on 45... Alettiin jo miettiä että näillä melkein on keräilyarvoa. Olihan siellä sitten kaikki muukin tallessa, 40 vuotta lehtien vuosikertoja, vaatteita, kenkiä, verhoja, parittomia astioita, koulukirjoja jne