Kysymys uskovaisille :)
Ehkäpä tämä palsta olisi oikea paikka kysyä ajatuksianne yhdestä asiasta. Tutustuimme kahteen uskovaiseen kristittyyn pariskuntaan syksyllä ja olemme pitäneet porukalla jonkin verran yhteyttä. Kaikki nämä tyypit ovat mukavia ja huumorintajuisia ihmisiä. Olen kuitenkin huomannut, että he menevät joissakin asioissa hiljaisiksi kuin yhteisestä sopimuksesta. Puhelin kerrankin ihan muiden asioiden ohella eräästä (mies)kaveristani, joka oli muuttanut yhteen miesystävänsä kanssa. Minulle on täysin luonnollista, etteivät kaikki ole heteroita eikä heidän taipumuksensa muille kuulu. En osannut ajatella etukäteen, etteivät nämä kaverini saisi sanaa suustaan kertomani jälkeen.
Kerran taas me kolme vaimoa olimme syömässä. Kun mainitsin, että olimme miehen kanssa riidelleet itkien ja huutaen, nämä kaksi hiljenivät välittömästi. Jotenkin odotin saavani ymmärrystä tai vastauksen, että kyllä sitä meilläkin sattuu tai jotain. Sen sijaan naiset katselivat lautasiaan kunnes toinen hymähti vaivautuneesti. :/ Vaihdoin puheenaihetta päästäkseni kiusallisesta tilanteesta, mutta jäin ajattelemaan, onko tällainen riitely uskovaisten keskuudessa jotenkin kiellettyä vai miksi siitä ei pystytä puhumaan.
En kysy tätä olleenkaan ilkeilläkseni, joten ettehän loukkaannu. Kiinnostaisi vain tietää, onko tällainen hiljaiseksi meno tyypillistä piireissänne. Tunnetteko te elävänne niin eri maailmassa meidän tavisten kanssa vai mistä se johtuu?
Voihan olla, etten minäkään kaikkia teidän juttujanne ymmärtäisi, eli ehkä lähentyminen puolin ja toisin olisi paikallaan? ;)
Kommentit (10)
Mutta siinä mitä kerroin oli ensisijaisesti kyse kaveristani muuttorumban läpikäyneenä ihmisenä. En odottanutkaan mitään kannanottoja homoliitoista, vaan ihan vaan normaalia arkista rupattelua. Oli aika hämmentävää, kun toiset vaikenivat kuultuaan kaverini olevan homo. Eikä siinä tilanteessa voi itsekään oikein ruveta kyselemään, että mikäs teille tuli. :)
Voi olla, että pariskunnan molemmat jäsenet ovat vähän introvertteja ihmisiä. He vain eivät aina osaa kommentoida juttujasi. Jos olisit ensin mailaillut heidän kanssaan, he ehkä olisivat kirjoittaneet enemmän kuin puhuneet.
että tuohon homokysymykseen on uskovan aika vaikea suhtautua. Ainakin minusta on. Minulla ei ole mitään homoja vastaan henkilökohtaisesti, mutta Raamatusta olen ymmärtänyt, että sellainen elämäntapa on Jumalan silmissä kauhistus. En haluaisi mukautua siihen, että nykyaikana asiasta koetetaan kaikin keinoin tehdä jokapäiväinen ja normaali. En kuitenkaan halua kärkkäästi tuomita ja tuputtaa omia näkemyksiäni. Ehkä siksi itsekin toimisin juuri niin kuin ystäväsi - en osaisi sanoa oikein mitään.
Mitä tulee tuohon riitelyjuttuun, uskon ettei se oikeastaan liity uskoon mitenkään. Se riippuu niin ihmisestä - toiset voivat kokea huutamisen ja itkemisen paljon raskaammin kuin toiset. Itselläni ainakin on uskovia ystäväpariskuntia, jotka harrastavat riidellessään huutamista ja jos totta puhutaan, on minulla ja miehellänikin joskus aika kovaäänisiä erimielisyyksiä ;) Mutta anteeksi pyytämällähän niistä selvitään...
Kyllä meillä riidellään, mutta itse en halua mun ja miehen riitoja ruotia julkisesti. Eli meillä riidat pysyy meidän kahden puolison välisinä asioina. Itse kokisin aika loukkaavana jos mies kertoilisi kavereilleen meidän kahden välisiä asioita, joten en tee sitä itsekään. Samassa tilanteessa olisin ehkä voinut todeta, että eiköhän joka perheessä välillä riidellä ja yrittänyt päästä aiheesta eroon...
Niin ja en tiedä liittyykö tuo juttu uskoon... Kunnioitan vaan puolisoani ja meidän suhdetta.
Mielestäni tässä ollaan " taviksia" kaikki. JOkainen ihminen on vaan erilainen persoona. Toiset juttelee ihan ventovieraillekin tosi henkilökohtaisia asioita, toisten on taas vaikea kertoa omalle puolisolleenkan jotain.
Homot on yhtä arvokkaita ihmisiä siinä missä heterotkin. Kristityt on yhtä arvokkaita kuin islamilaiset. Raamatun mukaan jokainen on yhtä arvokas, yhtä syntinen ja yhtä paljon tarvitsee pelastusta eli Jeesusta.
Mitä tulee Raamatun (kristinuskon) opetukseen seksuaalisuudesta: se on Jumalan lahja, tarkoitettu miehen ja naisen väliseen suhteeseen.
Riitelystä: " sopikaa riitanne ennenkuin aurinko laskee" eli kyllä meilläkin riidellään itkien ja huutaen, mutta kun pahin pöly on laskeutunut, niin pyydetään ja annetaan anteeksi.
Täytyy rehellisesti sanoa, että hieman ihmettelen ajattelutapaasi. Toki jos riidoistanne vaikeneminen teille sopii ja tiedätte voivanne hyvin, niin mikäs siinä. Minusta kuitenkin tuntui jopa vähän pahalta lukea, että yrittäisit vastaavassa tilanteessa päästä jotenkin aiheesta eroon. Sehän on melkein kuin sanoisi kaverilleen, että sori, en välitä ongelmistasi, hoida itse asiasi. En tiedä mahtoivatko minunkin kaverini sitten viestittää rivien välistä näin. :(
Yleisellä tasolla (ei siis nyt sinuun liittyen, enhän tiedä sinusta mitään) tuo tyyli että halutaan pitää kaikki kodin seinien sisäpuolella on oikeastaan aika huolestuttava. Puolisoiden keskinäinen kunnioitus on tärkeää, mutta entäs jos siitä joutuu loppupelissä maksamaan hinnan? Pahimmillaan pariskunta pitää yllä kulisseja, joiden takana tapahtuu kauheita asioita - kun eihän perheen asioita sovi muille levitellä. Surullisena esimerkkinä tästä on Paula Björkqvistin tapaus.
En minäkään meidän riitojamme " ruodi" julkisesti. Mutta mitä peiteltävää siinä on, että joskus riidellään? Tiedän ettei mieheni loukkaannu tällaisesta. Kyllä hänkin yhden kaverinsa kanssa puhuu avioliitostamme. Hyvänen aika, useinhan ulkopuolinen näkökulma ongelmiin auttaa avamaan solmuja, joita pariskunta ei välttämättä yksin pysty setvimään.
En siis näe mitään syytä teeskennellä ihmisten edessä, että kaikki on aina hyvin. Tämä on juuri sitä mitä jäin uskovaisten ystävieni reaktioista miettimään: Eli onko riitely tai ainakin sen tunnustaminen jollain lailla kiellettyä uskovaisten piireissä??? Pitävätkö uskovaiset keskimääräistä enemmän naamallaan kestohymyä sisimpänsä tunnoista huolimatta? Vai liittyykö tämä hyssyttely tosiaan ihan muihin asioihin kuin uskoon? Siinä tilanteessa jossa kerroin meidän riidastamme kaipasin tukea ja ymmärrystä, jota en tosiaan lopulta saanut. Toivottavasti naiset eivät kuitenkaan hirveästi taivastelleen asiaa keskenään jälkeenpäin. ;(
että " kaikki" uskovaiset hyssyttelisivät riitelyään. En korostanut tätä tarpeeksi edellisessä viestissäni, sori.
Meidän perheessä se ainakin liittyy aivan muihin asioihin kuin uskoon:) Minä luontaisesti kerron avoimesti ikävistä asioista ja riidoista. Mies sen sijaan ei tykkää sellaisesta yhtään ja siitä aikoinaan tulikin uusia riitoja, kun en tajunnut, että asioista täytyy pitää suu kiinni. Nykyään olen huomattavasti varvovaisempi puheissani kuin ennen vanhaan.
Joten palaanpa asiaan nyt paremmalla ajalla :)
Eli sillä etten halua ruotia riitoja julkisesti tarkoitan nimen omaan sitä, että kyllä (totta kai!) myönnän, että meilläkin riidellään. En itse usko, että voi olla sellaista suhdetta, jossa ei välillä toiseen suutu enemmän tai vähemmän :) Mutta sillä " hyssyttelyllä" tarkoitan sitä, etten halua ystävilleni kertoa niitä " likaisia yksityiskohtia" . Riidoissa on aina se huono puoli, että on kaksi kantaa asioihin. Mua ainakin hävettäis, jos suutuspäissäni kertoisin ystävälle, että mies on täysi paska ja taas eilen se teki sitä ja tätä ja voitko uskoa miten ärsyynnyin ja huusin jne. Eri asia on todeta, että riideltiin eilen miehen kanssa mutta onneksi jo sovittiin :) Tai sitten todeta, että ollaan vieläkin miehen kanssa riidoissa, mutta koitetaan kovasti päästä sopua kohti. Tai että ollaan riidoissa, mutta en vielä ole valmis sopuun. jne... Mutta siis niitä yksityiskohtia, mistä riidellään, niitä en halua kertoa. Siinä on kuitenkin ne omat tunteet ja ajatukset jotka jyllää, enkä tosiaan halua antaa miehestäni ns. väärää kuvaa sen perusteella, mitä riidoissa on tapahtunut.
Ja siis näillä riidoilla tarkoitan nimen omaan sellaisia ISOJA juttuja. arkipäivän erimielisyydet on ihan sellaista " sallittua kamaa" mullekin ;)
Ja siis toki minä ystävien kesken voin paljastaa, että meillä ei ole täydellistä :) Heh, juuri tuossa vitsailtiin uskovan pariskunnan kanssa seksielämästä (tai sen puutteesta). Että ei meillä mitään julkisivua ole :) Mutta tuossa " seksivitsailussakaan" menty yksityiskohtiin. Todettiin vain puolin ja toisin, että vois kai sitä olla enemmänkin ;)
Minusta siis tietyt asiat kuuluu VAIN siihen puolisojen väliseen suhteesees.
Ehkäpä ystäväsi ovat vain hienotunteisia sinua kohtaan.
Koska jos he alkaisivat kertomaan vapaasti, mitä ajattelevat homoista, se saattaisi suututtaa sinua. Ja mitä tulee mainitsemaasi riitelyesimerkkiin, niin voi olla, että rajunluonteinen riitelytilanne ei ole kovin tuttu ystävillesi. Tai jos sitä tapahtuu, sitä ei mielellään haluta julkisesti ruotia, vaan se käsitellään perheen sisällä.
Vaikeahan tähän on ottaa kantaa, kun en tunne ystäviäsi tarkemmin, mutta jostakin tämän suuntaisesta saattaa olla kyse.