Lue keskustelun säännöt.
Tyytymättömät lapset
17.01.2006 |
Onko muita joilla erittäin tyytymättömiä lapsia? Minkälaisia piirteitä ja miten koet ne?
Meillä 2 vuotias lapsi joka on ollut erittäin vaativa jo vauvana, aina pitänyt hirveästi olla kaikkia virikkeitä yms. että lapsi on viihtynyt. Hirmuinen huuto ollut jo vauvasta asti jos joutunut lattialla olemaan yksin. Sitä olen miettinyt että mikä on syytä ja mikä seurausta - olisiko pitänyt vaan jo vauvana huudattaa lattialla ettei nyt olisi niin vaativa ja tyytymätön. Joskus tuntuu että kaikki illat on vaan yhtä kitinää ja natinaa ja esim. leikkiessämmekin lelut saavat kyytiä jos eivät toimi ihan lapsen mielen mukaan ja koko ajan on sellainen tyytymättömän oloinen. Onko MITÄÄN tehtävissä? Vai onko tämäkin sellainen luonnekysymys? Täytyykö meidän vanhempien vaan jaksaa kuunnella tätä jatkuvaa narinaa?
Kommentit (5)
Meillä on neljä lasta, ja jos jompikumpi kahdesta pienemmästä on yksin kotona (siis aikuisen kanssa tietysti mutta ainoana lapsena), se on tuota yhtä natinaa ja kitinää. Lapset viihdyttävät toisiaan kun kotona on leikkikavereita. Vauva viihtyy toisten touhuja seuratessa mutta auta armias jos ei ole kuin äiti kotona hänen lisäkseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi seurannut paljon muuta kuin se, että vauva olisi oppinut, ettei hänen viesteihinsä vastata ja että hänen tarpeensa eivät ole niin tärkeitä.
Parivuotiasta voi sitten jo vähän kasvattaakin. Mutta minusta on edelleen tärkeää ottaa lapsen viestit vakavasti, vaikka se olisikin vanhemmille työlästä.
Ja kaikkihan tuntevat myös aikuisia, jotka eivät oikein koskaan ole tyytyväisiä, aina on jotenkin hankalaa. Niin miksei sitten olisi vähemmän tyytyväisiä lapsiakin.
Meidän esikoinen oli juuri kuvailemasi kaltainen. Kyllä kuultaan jatkuvasti siitä miten on tyttö opettettu vaikeaksi ja olis pitänyt vaan pakottaa leikkimään yksin ja antaa risata.
No, nyt tyttö on 3v ja leikkii aivan mielettömän upeita mielikuvitus. yms leikkejä ja yksin. Perusluottamus tuolla tuntuu olevan erityisen hyvä ja tyttö on muutenkin hirmuisen tasapainoinen ja tyyni. Olen ajatellut sen niin, että tyttö on rauhassa saanut imeä huomion ja läheisyyden kun hän on sitä tarvinnut ja nyt kun hän ei sitä enää jatkuvasti tarvitse (vaikka sylissä pyörähtääkin halimassa ja pusimassa vähän väliä) hän voi levollisesti touhuta tietäen, että tarpeen tullen ollaan lähellä.
Joten sanoisin, että noita vaiheita on toisilla lapsilla ja lapsen luonteesta on paljon kiinni. Minun mielestäni lapsen luonnetta ja tarpeita tulee kunnioittaa, kunhan se pysyy järkevyyden rajoissa. Meillä ei esim koskaan ole ruokailua tms vanhemmat lopettaneet lapsen kiukun takia. Periksi antaminen ihan eri juttu... Tsemppiä teille!
7-vuotiaalle on tullut joku nurinavaihe...marinaa ja kitinää kaikesta. pitäis riisua, pukea, pyyhkiä jopa pylly ja passata ihan hulluna. en kyllä tee, mut ärsyttää tuollainen kitinä ja tyytymättömyys. koskaan ei muka saa mitään mitä kaikilla muilla on ja marimarivalivali..puuuh. välillä kyllä ärsyttää kuunnella. onneksi se ei ole IHAN päivittäistä...
on kyllä anoa lapsi...isän luona on siskopuolia kaksi, mut kotona ei. kuulemma ei kitise isän luona samalla tavalla...onko kenelläkään muulla ekaluokkalaisen kitinästä ongelmaa? mutaman tutun lapsella sama, mut tuntuu, et toiset lapset ovat täysin kitinättömiä ;)
Mutta kyllä sitä tyytymättömyyttä voi opettaakin. Jos lapsi on tottunut siihen että aina viihdytetään ja pyritään toimimaan hänen oikkujensa mukaan niin se vaan lisää sitä vaativuutta. Kyse voi olla myös uhmakaudesta, tai väsymyksestä, saako riittävästi unta?