Pettynyt lapseni kummiin..ei ole kiinnostunut ollenkaan..

Kaikilla kun ei ole edes sitä " huonoa vaihtoehtoa" lapsen kummiksi.

Välien virallinen katkaiseminen kuulostaa jotenkin lapselliselta ja juhlalliselta. Entä jos entisellä ystävälläsi on jotain ongelmia, masennusta tms?

Vierailija:

Välien virallinen katkaiseminen kuulostaa jotenkin lapselliselta ja juhlalliselta. Entä jos entisellä ystävälläsi on jotain ongelmia, masennusta tms?

jos sovitaan joku meno niin peruutus tulee viime hetkellä. Eilen tuli sitten soitto psykiatrisesta sairaalasta, jonne ystäväni oli hakeutunut. Et elämä ei aina ole niin helppoa kaikilla.

meistäkin, sillä tämä ihminen on aina ollut tosi läheinen eikä lainkaan välinpitämätön, ollaan pidetty yhteyttä parikyt vuotta vaikka eri kaupungeissa asutaankin. muut yhteisen tuttumme ovat nähneet häntä,eikä tosiaan ole masentunut tms.,päinvastoin!



no onneksi lapsellamme on monta muutakin kummia jotka oikeesti välittävät. silti ketuttaa että näin kävi ja että sen takia (entinen)ystäväni valmis uhraamaan ystävyytemme,ettei osaa/kehtaa ottaa yhteyttä kun meillä lapsi. olen suoraan maililla kysynyt häneltä (hyvätahtoisesti) että " mikä mättää" , häneltä tullut vaan pari jatkopostia muttei henk.koht viestejä laisinkaan. tekispä mieli soittaa hänelle ja kysyä suoraan..v***ttaa niiiiiiin paljon!

Ootko tullut ajatelleeksi, että se ei vaan pidä sinusta enää, mutta ei saa suoraan sanottua?

Sehän voi luulla, että olet loukkaantunut hänelle jostakin syystä..

että varmuudella tieto on siitä ettei hän ole masentunut tms., ja onhan hienoa että muisti ristiäislahjalla, mut siitäkin jo yli 8KK AIKAA, enemmän meille merkitsisi jos kysyisi mitä kuuluu??? tai haluaiasi nähdä tyttömme,kun tietää että käymme silloin tällöin hänen kotipaikkakunnallaan (olen sieltä kotoisin),ja hänkin on aiemmin vieraillut meillä ainakin 2krt/vuodessa.ei ne lahjat paljon lämmitä,jos oikeeta kiinnostusta ei ole.



ap

Eikö lahja ja pari postikorttia vuodessa ole aika paljon? (Mieheni kummilapsi saa lahjan jouluksi ja synttäriksi + 1-2 puhelua vuodessa, tavataan satunnaisesti muiden asioiden yhteydessä - tosi harvoin varta vasten, matkaa 50 km, lapsi 9 vuotta)



Mitä kuulumisia voi olla alle vuoden vanhalla? Siis niin että lapsetonta todella kiinnostaisi. Eihän sen ikäinen edes osaa puhua puhelimessa.



Elämässä on erilaisia vaiheita, joskus ystäviin pidetään enemmän yhteyttä, joskus vähemmän, mutta ei kai ystävien kesken lasketa kuka viimeksi soitti, ja onko kaikkiin yhteydenottoihin varmasti muistettu.

seuraavan kerran sinne kotikaupunkiin, niin ota itse yhteyttä kummiin ja ehdota tapaamista. Älä kuitenkaan revi pelihousujasi, jos se ei onnistu. Siinäkään ei tarvitse olla takana mitään sen kummempaa. Ihmisillä vaan on kiireitä ja oma elämä. Ei se kummilapsi ole sama asia kuin oma lapsi.

ja on 2 lapsen äiti ja " uskossa" . Mikään ei viitannut tähän käytökseen ennen kummiksi suostumista. Sitä sattuu, älä ota vakavasti. Pääasia, että lapsella on hyvät vanhemmat!

aivan eri käsitys ystävyydestä ja kummiudesta kuin tähän kommentoineille!!

ei silloin oteta etäisyyttä, kun toiselle syntyy lapsi, vaan tuetaan (kuten raskaudenkin aika), ja voihan sitä puhua muistakin asioista kuin lapsesta!

luulenpa että kaverini vaan häpeää sitä että hänen yhteydenottonsa on venynyt,eikä kehtaa itse ottaa yhteyttä eikä vastata minulle.

no me emme sit moista " ystävää" enää tarvi, jos omat kiireet tärkeämpiä. onneks on paljon muitakin ja hyviä ystäviä,jotka ei ikinä tekis moista!!!



ap

Me ainakin keskusteltiin vakavasti pyytämämme ihmisen kanssa, ja hän kertoi mitä hän ajattelee ja lupaa ja toivoo, ja me kerroimme omista toiveistamme.





Mulla sit..

aivan eri käsitys ystävyydestä ja kummiudesta kuin tähän kommentoineille!! --> ja jos sulla on ihan eri käsitys kuin lapsesi kummilla, niin voit vain syyttää itseäsi.

Meidänkin esikoisella kukaan kummeista ei ole kiinnostunut lapsesta. Jouluna ja syntymäpäivänä saa jotain lahjaa, kaikilta ei edes sitä. Pari vuotta sitten kun lapsi oli 1 sai hän kummitädiltään 128 cm lyhythihaisen paitapuseron lahjaksi. Annoinkin palautetta, että lapsi käyttää 80 -86 cm vaatteita. Mistä lienee löytänyt avomiehensä pojan käyttämättömän paidan =) Olisi voinut jättää antamatta. Nyt lapsi sai joululahjaksi 100x100cm olevan fleece huovan. En edes tiedä missä se nyt on. Eipä sillekään kyllä käyttöä meillä ole. En halua olla kiittämätön, mutta ihmettelen vaan..



Toisen lapsen kummeista pari on kiinnostuneita myös lapsesta, toinen hoitaa mielellään. Yksi kummeista ei koskaan kysy mitä kuuluu. Vaikka itse hänen lapsen kummitätinään paljon hoidin häntä ja otin yökylään jne. Nyt ei ole kahteen vuoteen tapahtunut mitään. Toisekseen en minäkään ole ehtinyt omilta lapsilta huomioimaan häntä niinkuin ennen.

se, mitä kummeilta nykyään vaaditaan/toivotaan, on monien kohdalta karannut käsistä. Kummilasten vanhempien (erityisesti äitien) näyttää olevan jotenkin vaikeaa asettua kummien asemaan, monilla on itselläänkin omat pienet lapset ja sinkuille usein kiireiset työt ja muut kuviot. Voisi kuvitella, että pyytäessään jotakuta kummiksi ihminen myös tuntee ja tietää tämän elämäntilanteen - osaa siis varautua, mitä on tulossa. Itsestä ainakin tuntuisi tylyltä sanoa kummiksi pyydettäessä, että kuule kyllä mä mielelläni ryhdyn kummiksi, mutta tiedäthän sä, että mulla on omankin arjen kanssa aika kiire ja paljon mietittävää.. Silti olen todella mielelläni kaikkien niiden kolmen lapsen kummi, joiden kummiksi on pyydetty. On selvää, että olen erilailla läsnä sen lapsen elämässä, joka asuu 2km päässä ja on lähisukulaiseni kuin niiden kahden, joihin on välimatkaa satoja kilometrejä ja joista toisen perheen kanssa olen ollut viime vuosina ennen kummeutta tekemisissä varsin vähän. Yritän kyllä muistaa näitä kahtakin muulloinkin kuin merkkipäivinä, ja tavataankin muutaman kerran vuodessa. Ja ihan varmasti olen vilpittömästi kiinnostunut siitä, mitä heidän elämäänsä kuuluu. Silti en oman pienen lapseni kanssa touhutessa voi lähteä 400 km:n päähän lapsenvahdiksi tai ei tule viikottain hetkeä rauhassa soittaa ja kysyä, miten kävelyharjoitukset etenevät.



Purkauksen pointti oli kai se, että siinä missä kummeilta odotetaan sitä ja tätä, voisivat myös kummeiksi pyytävät miettiä jo etukäteen, millaiset resurssit ja elämäntilanne kummilla on olla heidän lapsensa elämässä läsnä. Jos pyytää kummiksi henkilöä, joka asuu toisella puolella maata, ei mielestäni voi realistisesti odottaa, että hän on käytettävissä lapsenvahtina tai pystyy tulemaan kylään juuri silloin kun sattuu olemaan nimipäivä tms. Kaukaakin voi mielestäni olla hyvä kummi, jos kummiuden luonne voidaan ymmärtää toisinkin. Jos kaipaa tukea ja läsnäoloa kummilta arkeensa, niin silloin ehkä on hyvä valita joku välittömästä lähipiiristä ja sellainen, joka asuu lähellä. Jos tällaisia ihmisiä ei ole, on tilanne tietenkin kurjanlainen.. Ehkä silloin täytyy tarkistaa kummiuden kriteerejä ja miettiä sitä, voiko hyvä kummius olla jotakin muutakin. Aamen :).