Itku herkässä, ja turhaan kait... raskaus teettää mielialan heittelyitä...

Oloni on kuin valaalla, kuukausi vielä laskettuun aikaan. Itseni tunnen vähemmän seksikkääksi vaikka halut ovat todellakin tallella.



Miehellä on kovasti kiirettä töittensä puolesta ja illat tekee risusavottaa. Minä toivoisin läheisyyttä todella paljon ja vipinää peiton alle, mutta mieheni kaatuu sänkyyn, höpöttää päivän tapahtumat ja sitten nukahtaa, usein koskematta minuun tai sanomatta mitään, joka liittyisi suhteeseemme. Minä kaipaan sitä hyväksyntää ja lämpöä, syliä mihin käpertyä... käännyn kyljelteni sängyn reunaan ja mies tekee samoin omalla puolellaan, itken itseni hiljalleen uneen. Yöllä kampesi kuopus väliin nukkumaan taas, joten se siitä hiljaisesta hivuttautumisesta miehen kylkeen kiinni etsimään lämpöä...



Aamu meni tuijotellessa seinää sängystä käsin kun mies lähti töihin, sanoi vain " moi" ja " taidat olla väsynyt" ja minä menin laittamaan lapsille aamupalaa itku kurkussa.



En siis tiedä saanko normaalia vähemmän huomiota kiireiden vuoksi vai kaipaanko normaalia enemmän huomiota. Itse olen aina ohi mennen kosketellut miestäni, halannut tai mennyt syliin, mutta enään (pariin viikkoon) en sitäkään tee koska en saa vastakaikua tai samanlaista koskettelua. Merkkiä hyväksynnästä ja rakkaudesta...



Tämä vain lisää pahaa oloani, olen valas, varmasti todella karseannäköinen iso pallo, mies ei sen takia halua koskea minua kun kuvittelee vauvaa vatsassani joka tuntee kaiken ja liikkuu vilkkaasti. Tai sitten tämä johtuu vain kiireestä jaminun hormoneista ja suuresta mielikuvituksesta, joka ei helpota oloani ollenkaan =(



Ja mollaajat voivat perustaa oman pinonsa... en kaipaa yhtään haukkumisia pilaamaan jo pilalle mennyttä päivääni.