Miten te joilla elämä on jatkuvaa tragediaa pystytte olemaan katkeroitumatta?

Ilmeisesti olen ainoa luuseri :D

Ei pystykään 

Onkohan sun vanhemmat sukua toisilleen? Se selittäisi noin suuren sairastelun. 

No, ajattelen että minä voin tehdä omasta elämästäni hyvän. Ensin tietysti suren ja itken kun tulee takapakkia, mutta muutaman päivä päästä helpottaa ja uusin voimin vain eteenpäin. En vertaa itseäni muihin, olen onnellinen pienistä asioista.

Eikö sulla ole turvaa sisaruksista? 

Vierailija kirjoitti:

Onkohan sun vanhemmat sukua toisilleen? Se selittäisi noin suuren sairastelun. 

Eikö vähintään kaukainen sukulaisuus parien kesken ole aika yleistä Suomen kaltaisessa pienessä maassa? Eivät vanhempani mitään lähisukua kyllä ole.

Olen kohdannut sellaisia asioita, joista valtaosa lukee vain lehdistä. Katkeroituminen ei ole vaihtoehto, mutta se, että olen niin hyvä ihminen muille kuin mahdollista, on parantavaa.

Totean itselleni että huomenna on asiat paremmin ja pelaan eurojaskaa. Näin on tässä menty 40 vuotta ja tiedän että jossain vaiheessa sitten kohtaan lähdön tuonpuoleiseen.

Vierailija kirjoitti:

No, ajattelen että minä voin tehdä omasta elämästäni hyvän. Ensin tietysti suren ja itken kun tulee takapakkia, mutta muutaman päivä päästä helpottaa ja uusin voimin vain eteenpäin. En vertaa itseäni muihin, olen onnellinen pienistä asioista.

Ihailtavaa. Itse en saa kiinni tuollaisesta voimaannuttavasta ajattelusta. Heti kun yrittää ryhdistäytyä niin tulee uutta paskaa ja vain lisää sairauksia ja kuolemaa. 

Näin viisikymppisenä sanon, että sulla on kuitenkin vielä mahdollisuuksia. Ei se hyvä terveys oo ainakaan mulle onnea tuonut. Ainakaan sun ei tarvi itseäsi syyttää epäonnesta. Oot saanu huonot kortit sattumalta. Ei kannata vaipua epätoivoon nuorena. 

Menen välillä junalla Riihimäen asemalle munkkikahveille.

Oon elänyt läpi sellaisia painajaisia että monillakaan ei ole mitään kosketuspintaa niihin asioihin. Ihme kyllä, kaiken jälkeen olen vain tyytyväinen siihen hyvään mitä on jäljellä. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulla ole turvaa sisaruksista? 

Ei olla kovin läheisiä. Nuo heidän sairautensa myös vaikuttavat sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Tukiryhmät, potilasyhdistykset, kirkon apu, spr...

Vierailija kirjoitti:

Tukiryhmät, potilasyhdistykset, kirkon apu, spr...

Niin, kai sitä sitten voisi tuollaisia yrittää vaikka vähän skeptinen olenkin. Kriisiavusta ei ainakaan ole ollut juuri hyötyä.

Onko oma vointisi hyvä vai onko sullakin se. Entä jos joku jää kuitenkin vielä eloon kanssasi tai on muu sukulainen. Omaa tilaa voi tietysti joutua käsittelemään, jos itsellä on jotain. Muilla on ainoastaan vanha ärtyisä äiti elossa ja jään "yksin" myös tulevaisuudessa köyhänä. Ellei tilanne parane ja tietysti sitä yrittää. Vaivoja siis on monilla ihmisillä, tosin osa ei kuole, mutta nykyään tutkimusten saanti voi olla konstikasta tai jos ei halua tiettyä. Samoin hammaslääkäriin vaikea päästä jos ei ole raha valmiina. -Ehkä sinä saat muita kontakteja ihmisiin vielä. Mikä helpottaisi elämää, saako lepoa ja rauhaa. Mikä toisi iloa vähän ja voisi ajatella muutakin. Vaikka asioita käsittelee ajan myötä omassa tahdissa. Et ole vastuussa silti tilanteestanne, ettei ota kaikkea taakkaa.

Niin vihaan minäkin. Onneksi olen jo yli 5- kymppinen ja pääsen täältä kohta pois. 

Muistutan itseäni vähän väliä siitä, että myös ne, joilla menee hyvin, joutuvat pian kohtaamaan kauhuja, joita ihmismieli ei kykene rauhan oloissa edes kuvittelemaan. Tämän vuosikymmenen jälkipuolisko menee isoksi rähinäksi, eikä kukaan pohjoisella pallonpuoliskolla välty sen vaikutuksilta. Kohtalo tasaa pian huono- ja hyväosaisten väliset erot, kun maailma syttyy palamaan.

Hankkiudu jonkun yhteisön osaksi. Ihmiselle tekee hyvää olla osa suurempaa, meitä ei ole tehty pärjäämään yksin. Esim.seurakunta, järjestö, harrastus, puolue. Osana porukkaa saat merkityksellisyyttä ja kuulumisen kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Onko oma vointisi hyvä vai onko sullakin se. Entä jos joku jää kuitenkin vielä eloon kanssasi tai on muu sukulainen. Omaa tilaa voi tietysti joutua käsittelemään, jos itsellä on jotain. Muilla on ainoastaan vanha ärtyisä äiti elossa ja jään "yksin" myös tulevaisuudessa köyhänä. Ellei tilanne parane ja tietysti sitä yrittää. Vaivoja siis on monilla ihmisillä, tosin osa ei kuole, mutta nykyään tutkimusten saanti voi olla konstikasta tai jos ei halua tiettyä. Samoin hammaslääkäriin vaikea päästä jos ei ole raha valmiina. -Ehkä sinä saat muita kontakteja ihmisiin vielä. Mikä helpottaisi elämää, saako lepoa ja rauhaa. Mikä toisi iloa vähän ja voisi ajatella muutakin. Vaikka asioita käsittelee ajan myötä omassa tahdissa. Et ole vastuussa silti tilanteestanne, ettei ota kaikkea taakkaa.

Myös minulla on geenivirhe. Se on kaikilla sisaruksillani ja toisella vanhemmistani. Katsotaan jääkö kukaan eloon, eipä noista elosta olevissa paljoa ole seuraksi. Toivon että toinen vanhempani selviää sairaudestaan. Ei kukaan parikymppinen ole näin yksin.