Anopeista valitetaan, mutta entä jos oma äiti on pahempi?

Mulla ongelmallisempi on oma äiti, joka jatkuvasti haukkuu appivanhempiani, koska nämä eivät ole kutsuneet häntä kylään (asuvat eri kaupungissa), eivät tuoneet viime kerralla kukkia tullessaan, ovat varakkaampia kuin omat vanhempani jne.

Kyllä raivostuttaa kuunnella.



Äitini on lisäksi siivoushullu, jota kauhistuttaa lasten ja eläinten tuoma lika ja karvat.

En ole enää vuosiin pyytänyt häntä kukkien kastelijaksi tms., kun en jaksa aina reissuun lähteissä tehdä suursiivousta. Äitini on kukkia kastellessaan esim. silittänyt kaikki pyykkimme, siivonnut koko talon, pessyt hammasmukimme (mistähän tuli edes mieleen tarkistaa, ei ainakaan vahingossa ole voinut osua silmään) jne. Kerran hän toi tuliaisiksi siivousrättejä ja -ainetta (joita on siivouskomero täynnä ja joita osaan käyttää. Olen ollut opiskeluaikaan monta vuotta duunissa siivousfirmassa.), jos ne vaikka innostaisivat siivoamaan enemmän.



Aina on joku huonosti, kun hän on käymässä. Milloin on koirat villejä, milloin sohva väärässä paikassa(!). Keittiön koneet pitäisi hänen mukaansa säilyttää jossain muovipusseissa, etteivät pölyynny (tämä on jokakertainen riita).



Kaikkein suurin riitamme oli, kun olimme menossa naimisiin. Äiti kielsi sen yksiselitteisesti. Hänen mukaansa olen menossa naimisiin vain rahasta, enkä oikeasti rakasta miestäni! Koko häävalmistelujen ajan hän pyysi minua miettimään tarkasti ja harkitsemaan. Olin niin loukkaantunut, etten varmasti unohda tuota ikinä.



Niin joo, ja tietenkin olen opiskellut ihan väärää alaa. Minusta olisi äidin mielstä pitänyt tulla lakimies tai lääkäri. Sen sijaan tuli pienipalkkainen, osa-aikainen opettaja, kun taas molemmat veljeni ovat DI:jä.



Ja lapsetkin on hankittu liian myöhäisellä iällä. Kun emme alkaneet tehdä lapsia heti häiden jälkeen, kärsimme äidin mielestä tietenkin lapsettomuudesta. Kaikenlaista brosyyriä äiti ehti meille kantaa vuosien varrella ja patistella hoitoihin ja kertoi työkavereistaan, jotka ovat saanet lapset hoitojen avulla kärsittyään lapsettomuudesta.



Tuntuu kauhealta kirjoittaa näitä asioita, kun olen niitä pitänyt sisälläni jo vuosia. Edes miehelleni en ole noita pahimpia kertonut, koska yritän pitää välit äitiin edes siedettävinä.