Lasten ikäero 2 vuotta

kireitä. En tekis noin pienellä ikäerolla vaikka hyvät tappelukaverit lapset saisivatkin toisistaan.

Pyysin siis kokemuksia enkä mielipiteitä.

ikäerona ja hyvin on mennyt. Kaksostenrattaat oli turhat (asuttiin metroaseman vieressä). Yllättävän pian muksuista oli seuraa toisilleen, kuopus oli 3-4kk kun alkoivat ihan yhdessä leikkimään jatkuvalla syötöllä. Ei kamalaa mustasukkaisuutta, luullakseni siksi, että nukutin molemmat samassa huoneessa ja itse nukuin muualla.

ollut itselläni ja kaikilla tuttavillanikin, joiden lapsilla ikäeroa tuo kaksi vuotta. Onhan ikäerossa paljon hyviäkin puolia. Meillä vauva oppi isomman rytmiin jo hyvin varhain ja vauva-aika hänellä muodostui hyvin helpoksi. Lapsista on lisäksi ollut toisilleen valtavasti seuraa alusta asti. Vaikka kaksivuotias on joissakin asioissa jo hyvinkin omatoiminen, niin taantumia saattaa vauvan syntymän takia tulla. Toisaalta kaksivuotias on niin pieni, että hänenkin pitäisi antaa olla rauhassa pieni eikä olettaa, että kaikki sujuu ilman apuja. Koko ajan on kuitenkin tietynlainen syyllisyys siitä, että lapset joutuvat vuorotellen odottelemaan äidin huomiota. Tuntuu, että ei riitä koko ajan kahdelle.

meillä esikoisella ja keskimmäisellä ikäeroa 1,5v ja keskimmäisellä ja kuopuksella 1v7kk. Kaikki on mennyt ihan mukavasti, lapsilla on paljon seuraa toisistaan ja äidillä mukavasti tekemistä. Oikeesti, mun mielestä kaikki on nyt seesteisempää ja helpompaa kun pelkän esikoisen kanssa. KOKO ajan on jotain tekemistä ja lapset pitää vauhdissa. Ihanaa aikaa :))

Meillä ensimmäisen kanssa on ollut sen verran helppoa, että energiaa on riittänyt moneen asiaan. Onneksi esikoinen nukkuu yöt ilman heräilyjä. Tai ehkä sen takia en ole kokenut raskaaksi olla kotona, koska minulla on paljon projekteja meneillään. Saas nyt nähdä miten jaksan raskausajan ja kaksi lasta, mutta minusta on mukana kun voi hoitaa lapset kotona -siksikin tykkään pienestä ikäerosta. Myös tietysti se että ovat sitten isona enemmän kavereita -ehkä- eihän sitä voi tietää. Meniskö toinen lapsi myös samaan putkeen paremmin, kaikki rintapumput ja muut tarvikkeet on vielä kaapissa..

ja kaikki on mennyt tosi hyvin!!olen ollut tosi tyytyväinen ikäeroon.nyt lapset 3v ja 1v ja leikkii hienosti yhdessä, eikä vielä ainakaan kovia tappeluita ollut!isoveli on " huolehtivainen" pienemmästään, ja mitään isoa mustasukkaisuutta ei ole ollut missään vaiheessa.tosin meillä molemmat pojat on ollut ns. helppoja.

Kuopus on nyt 4kk ja kaikki on mennyt tosi hyvin. En ole erityisen väsynyt, kuopus on helppo vauva ja esikoinen on sopeutunut melko hyvin. Tietysti kahden lapsen vaippojen vaihtamisessa ja syöttämisessä on oma hommansa, mutta ihan hyvin pärjäillään. Onneksi mies osallistuu paljon lasten hoitoon.

ja on ollut välillä raskasta mutta ei ikäeron takia tai kahden pienen lapsen takia vaan siksi että vauva on ollut aika vaativa ja itkuinen. eihän vauva ole vasta kun 8kk mutta minusta tuo ikäero on ollut ihan hyvä. isompi ei ole toistaseksi ollut edes kovin mustasukkainen ja jostain sitä aikaa on aina löytynyt kaikille. toki taapero joskus hermostuu vauvaan mutta sattuu sitä isommallakin ikäerolla.



minusta suurin osa riippuu lasten luonteesta ja siitä miten vanhemmat asiaan suhtautuvat, ei mikään ikäero ole itsessään huono tai hyvä.

ei liian pieni ikäero eikä liian suuri!mitä pienempi ikäero niin lapsillehan se vain on mukavaa..äidin jaksaminen on yksilöllistä..siitä ei voi väitellä.jollekin yksi lapsikin on tarpeeksi!

ei liian pieni ikäero eikä liian suuri!mitä pienempi ikäero niin lapsillehan se vain on mukavaa..äidin jaksaminen on yksilöllistä..siitä ei voi väitellä.jollekin yksi lapsikin on tarpeeksi!

Minulle yhden lapsen kanssa eläminen oli rankempaa kuin vauvan ja kaksivuotiaan. Esikoinen huusi jatkuvasti ja nukkui huonosti, oli tosi rankkaa.

Ikäeroa kuopukseen tuli tarkoituksella 1v10kk. ja kaikki on mennyt hyvin, kuopus on todella kärsivällinen ja mukautuvainen vauva, eikä esikoisella ole pahaa uhmaa ainakaan vielä. Itse olen ollut paljon onnellisempi ja virkeämpi kahden kuin yhden lapsen kanssa. Vauvalla tosin on ikää vasta pari kuukautta, joten ehtiihän tämä muuttuakin, mutta ainakin toistaiseksi meillä on mennyt paremmin kuin uskalsin odottaa.



Sitä paitsi, se pikkulapsiaika kestää vain pienen osan elämästä. Me emme ainakaan suunnitelleet elämäämme vain sen mukaan, vaan pitemmällä tähtäimellä.