Lue keskustelun säännöt.
Mua ahdistaa ajatukset lapsista joita hyväksikäytetään ja pahoinpidellään.
20.12.2005 |
Tämä alkaa olemaan jo todellinen vaiva. Monta kertaa päivässä tulee joku ajatus/mielikuva kuinka jotain tyttövauvaa tai jotain lasta raiskataan koko ajan jossain päin maailmaa. Ahdistus on tosi kova sen jälkeen. Varsinkin kun olen menossa nukkumaan nämä ajatukset yrittävät vallata mieleni ihan totaallisesti.
Onko kellään muulla vastaavaa?? Nämä alkoivat silloin kun vajaa 2 vuotta sitten minusta tuli äiti. Ja tuntuvat menevän kokoajan kauhemmaksi.
Tiedän kyllä että kaikkia normaaleja äitejä tälläiset ahdistaa,mutta että tollaisia ajatuksia tulee kokoajan,se ei taida olla normaalia???
Millähän hitolla nämä saisi pois...........
Kommentit (13)
itse en tosiaankaan ainakaan sellaista muista. Tämä on todella kamalaa,nytkin itken täällä simiäni päästä kun katsottiin miehen kanssa yhtä elokuvaa missä vihjattiin pienen tytön raiskaukseen. Siitä nyt on kuitenkin jo kulunut yli 30 min,pitäisi yrittää rauhoittua. Eikä auta että vaikka kuinka yritän tolkuttaa itselleni että sellaista se on ja sille minä en vain voi mitään mitä jossain kiinassa lapsille tapahtuu...... Taidan tarvita jotain psykiatria kohta näissä ongelmissa
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkia ne ahdistaa jossain määrin, varsinkin kun omat lapset ovat pieniä. Pari vinkkiä: Älä lue Iltasanomia tai Iltalehteä, äläkä seuraa uutisia. Jos ylitsepääsemättömän paljon ahdistaa, taustalla voi olla masennusta tai muuta ahdistushäiriötä ja mielenterveystoimistosta voi kysyä apua. Yritä olla onnellinen siitä mitä sinulla on. Osallistu hyväntekeväisyyteen niin se lohduttaa.
vaiheessa alkoi tuntumaan että aina kun lehden ja tv:n avasit tuli hyvä.käyttötarinoita. Aihetta hyödynnetään sensaatiohakuisesti elokuvissa, sarjoissa, keskusteluohjelmissa. Likaista uteliaisuuden kiihottamista ja ihmisten traumatoimista minusta. Tein päätöksen etten katso noita ohjelmia, en edes " asiaohjelmia" . Helpotti kuule huomattavasti, suosittelen samaa!
Ja ahdistus tuntuu tosi pahalle kun tiedostan, että minä en voi tehdä sille asialle juuri yhtään mitään. Olen ajatellut itsekkin käydä jollaikin terapeutilla tästä juttelemassa, mutta eihän se poistasi sitä itse ongelmaa joka on ne lasten kärsimykset.
Minulle syntyi tyttövauva vuosi ja 9 kk sitten.
Ja mulla on vielä semmonen ongelma että ahdistun aivan älyttömän paljon jos näen elokuvan jossa käsitellään jotain raiskausta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä heti yksi paikka, josta löydät netin kautta keskusteluapua. Rekisteröidy ja klikkaa vasemmalla " net-tuki" . Siellä viesteihisi vastaa sama nimikkohenkilö, jonka kanssa voit jutustella ajatuksiasi ja hän voi ehkä sinua auttaa työstämään asiaa.
Itse ajattelen näin: maailmassa tapahtuu pahaa siitä huolimatta, huolehdinpa ja ahdistunpa minä siitä kuinka paljon tahansa. Myönnän kyllä ajoittain tuntevani samoja tunteita, mutta en ihan tuossa määrin. Pala nousee kurkkuun aina kun tuollaisia kuulee.
Vältä lehtien lukemista liikaa. Keksi itsellesi aikaa vievä harrastus.
Itse olen hyväksikäytön (insestin) uhri. Sääli ei minuakaan auta, vaan se, että minuun suhtaudutaan normaalisti. Ja että arkpäivän tasolla jokainen yrittää pitää lähipiirinsä lapsista hyvää huolta, suojella heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkin päässäni pyörii yksi dokkari jotain 15 v takaa jossa oli pedofiileistä ja siinä yksi mies käytti hyväkseen n. 3 v tyttöä. Mietin useasti että kuinkahan vanha se tyttö nyt on jne.
Kaikista lehdistä luettavat lapsia koskevat asiat ahdistaa suunnattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täälläkin yksi, joka on alkanut surra kaikenlaisia asioita paljon enemmän kun on lapsen saanut... kai se kuuluu vanhemmuuteen..! mutta toki rajansa kaikella, ei elämäänsä saa pilata suremalla asioita, joille ei itse mitään voi.
mutta siis, et ole ainoa, ap!!
voitko muuten jutella aiheesta jonkun läheisesi kanssa? esim. miehen? tai äidin? jos he osaisivat sanoa jotain järkevää ja lohduttavaa...
Mutta se siinä jännä juttu onkin että ei minua niinkään kamalasti ahdista nämä esim tsunamissa mementetyt lapset tai esim siellä jossain missä nyt ammuskeltiin vai räjäyteltiin ja monta sataa lasta kuoli. Tottakai tuntuu pahalta mutta vain nämä hyväksikäyttö tapaukset saavat ahdistuksen nousemaan ihan omille luvuilleen. Ja kaikki tälläiset pahoinpitelyt.
Tästäkään elokuvasta en olisi voinut millään etukäteen aavistaa että siinä tulee jotain tälläistä. Siis kun en kesta edes viittausta asiaan kun kuvitelmat ja ahdistus pukkaa päälle
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin voin pahoin jo ajatuksesta että lapsia kohdellaan kaltoin. En kestä, kun nyt on viime aikoin tapahtunut niin paljon kamalia asioita lapsille. Tästä kahden pojan hukkumisjutusta olen nähnyt painajaisia. Iltaisin tulee kamalia kuvia mieleen, kuinka ne lapset makaavat veden pohjassa...ja se äidin suru, kuinka kamalaa se onkaan:`(
Odotan kolmatta lastani ja raskausaika on kyllä saanut minut tosi herkäksi.
Jotain mitä et tietoisesti muista? Ei siis välttämättä mitään saman kaliberin kauheutta mutta jotakin vääryyttä...