Pojan 1 1/2 SYÖMISONGELMAT!!!

Ei se ruuan mausta ole kiinni, ihan tavallista kotiruokaa teen, pojalle suolatonta ja lähes mausteetonta.

Kyllä ne lapset syö sitten kun nälkä tulee. Älä anna yhtään periksi äläkä tarjoa jugurtin ym. kanssa. Nyt hän on huomannut että annat aina periksi kun kiukuttelee mutta nyt rupea tiukaksi.

Olen kyllä koittanut kaikkea mahdollista ruokaa, chili con carneakin, eli mausteista ei ole kiinni.. Pojalle tuli hampaat vasta tosi myöhään, josko olis siitä kiinni. !v3kk alhaalla oli vielä 2 ja ylhäällä neljä, muutenkin nyt kun niitä hampaita on tullut enemmän se pureskelu näyttää hankalalta..:)

Mies on samaa mieltä, että ruoka pois, jollei kelpaa, mutta ymmärtääkö ton ikänen vielä nälän ja syömisen yhteyttä?

Kokeileppa vaikka. Älä anna mitään välipaloja, varmasti syö kun tulee nälkä!!!

Pyydä hoidosta lista siitä mitä syö, ja mihin aikaan , ja laske kokonais kcal määrä, eli mitä tarvitsee lisäksi syödä. Meillä osa lapsista syö vähänlaisesti, mutta kasvaa hyvin. Lapsilla on kaikenlaisia kausia, ei se tarkoita sitä että jos nyt haluaa syödä jotain , haluaa sitä vielä ensikuussakin.

Kokeile ripsauttaa sekaa vähän suolaa ja mausteita. Itsekään en jaksaisi syödä mautonta ruokaa.

Tuossa iässä varmasti osaa syödä itse, ja silloin ruokakin maittaa paremmin. Ja jos ei osaa, niin nyt taitaa olla korkea aika alkaa opettelemaan :)

.. ei oo apuja, mut kerron et samansuuntainen tilanne meillä.



poika 1v8kk syö hyvin hoidossa; perhepäivähoitajan mukaan. myös kotona isän kanssa syödään, isä useimmiten syöttää ja aika napakasti, vaikka toisaalta poika osaa syödä itekin.



vaan kun pitäisi syödä minun eli äidin kanssa, niin homma onnistuu huonommin. eli ei oo kiinni ruuasta, vaan se kenen kanssa syödään. minä taidan olla hieman lepsu ja kärsivällinen, jolloin poika tietää, et kaikkea voi yrittää. eli annan syödä itse jos haluaa ja yritän myös syöttää, jos siltä näyttää. vaan useimmiten ei kiinnosta.



periaatteeni on, että syödä ei tarvitse, vaan voi lähteä pöydästä pois, ja ruokaa on sitten tarjolla seuraavalla ruokakerralla. ruokaa pojalle tarjotaan viisi kertaa päivässä, niin ei siinä muutamassa tunnissa nälkään kuole. vaan homman kanssa saa olla tosi tarkkana, koska saatan joskus siirtää puurolautasen tiskipöydälle enkä suoraan siirrä bioroskiin puuroa. niin eikö poika ole heti kohta syömässä puuroa siitä tiskipöydältä. nälkä oli, mut äidin kanssa ei syödä.



samoin pitää pitää kaikki ruoka pois pojan ulottuvilta, kun muuten nappaa esim. keittiön pöydälle jääneen leivän, jota sitten mutustelee. ja pärjäilee siten, ettei seuraavallakaan ruokakerralla tarvitse syödä äidiltä.



samoin jos ollaan isän kanssa yhtä aikaa kotosalla, niin isä hoitaa ruokajutut välillä, niin äidin vuorojen yli jaksaa helposti syömättä. toisaalta joskus on päiviä, jolloin olen kahdestaan pojan kanssa koko päivän, ja silloin yritän katsoa, et ruokaa ei tosiaan muualta tipu.



no, ' ei ole pakko syödä, seuraavalla kerralla sitten' - periaate on hyvä, vaan joskus en jaksa sitä. esim. olen nähny vaivaa ja laittanu ruokaa, ja muksupa ei syökään. samoin olen pakottanut itseni syömään puuroa pojan seurana esimerkin vuoksi, vaikka itse söisin mieluiten teetä ja leipää. tee ja leipä ei mielestäni kuitenkaan sovi noin pienelle iltapalaksi joka ilta. vaan puuron kanssa saattaa käydä siten, että itse kyllä pistelen lautasen tyhjäksi, vaan pojalle hädin tuskin menee teelusikallinen. se, jossa on ne d-vitamiinitipat, ja joka sekin lusikallinen työn takana, mut puolipakolla laitan, kun en halua jättää tippoja väliin. niin, joskus ei jaksa periaatetta. saattaa mennä hermot, ja tulee yritettyä pakolla syöttämistä jne.



jos poika joskus vanhempana ei suostu syömään, niin toivon että jaksan itse säilyttää hermoni ja että toisaalta ulkopuoliset (hoitajat, opettajat myöhemmin) ei pakota syömään, kun osaan kuvitella, et se voi tuntua lapsesta hyvin ikävältä.





tsemppiä, kohtalotoveri!