Repeääkö (melkein) kaikki synnytyksessä?

kaikki vaikuttaa. Ja tuuri

Joten ei ainakaan pahasti revenny :)

ja se epparihaava repesi vielä lisää

mutta minulle tehtiin eppari. Se parani ihan normaalisti eikä ole aiheuttanut mitään ongelmia jälkikäteen.

itselläni on helposti hiertyvä kudostyyppi alapäässä (kätilö sanoi niin kun ompeli pari tikkiä alapäähän). Mutta en silti revennyt.



Synnytyksestä on todella hyvät muistot (olin ensisynnyttäjä), kysyinkin ensimmäisenä kun vauva oli tullut ulos, että " Tässäkö se kaikki oli???" kun olin koko ajan odottanut milloin se todellinen kidutus alkaa...



Jos olisin vain malttanut olla ponnistamatta silloin kun kätilö sanoi ettei saa ponnistaa, niin ei olisi tuota kahtakaan tikkiä tarvinnut sinne alapäähän laittaa. Mutta vaikka tiesin, ettei saanut ponnistaa annoin mielihalulle periksi hetkeksi kun tuntui että on oikeasti PAKKO saada ponnistaa. Onneksi sitten hillitsin haluni ja sain sitten itseni keskittymään siihen etten ponnista.



Se seikka mitä itse painottaisin odottajalle on henkinen valmistautuminen. Pitää olla henkisesti valmistautunut että synnytykseeen kuuluu se, että tuntee supistuskipua. Itse olin niin hyvin valmistautunut " kidutukseen" että koko synnytys olikin sitten positiivinen yllätys ja osasin olla rentona mikä on tärkein seikka.

Neuvoksi annan, että kun lähdet synnyttämään, jätä kotiin kaikki yrittäminen; sinun tehtäväsi synnytyksessä on ainoastaan olla. Hengittää. Keskittyä rentouttamaan itse. Siinä se. Mitään muuta et tarvitse. Näillä eväillä synnytys sujuu niin hyvin kuin se vain voi. Itse et voi vaikuttaa vauvan tarjontaan, ja pään asentoon joten pitää vain hyväksyä että kätilö hoitaa kaiken mitä tarvitaan, synnyttäjän tulee vain muistaa rentoutua ja hyväksyä kipu, sillä se on luonnollista kipua. Kipu vie lasta aina eteenpäin kohti syntymistä.





Ps. otin itse loppuvaiheessa epiduraalipuudutuksen kun kivut kovenivat loppuvaiheessa niin koviksi että alkoi tuo hengitys unohtua.

Epiduraali kesti hyvin koko loppuajan ja synnytys oli loppuvaiheessä 100 % kivuton. Oli turvallista tietää että jos ei kestä kipua siihen saa kyllä helpotusta. Kannattaa synnärillä kuitenkin huomoida, että anestesialääkärillä saattaa kestää puolikin tuntia, että ehtii paikalle... Joten kannattaa reilusti sitten pyytää ajoissa helpostusta tuskaan kun tuntuu ettei todellakaan enää jaksa aina vain kovenevia kipuja.

Tsemppiä sinulle!



(Huoh tulee ihan ikävä niitä hetkiä :)

hyvin parani, ei ole ollut ongelmia synnytyksen jälkeen.

Eikä tuo edes pidä paikkaansa! Vauvan pää on niin iso, ettei synnytykseen vaginan koko vaikuta!



Taitaa sielä joku pienikyrpäinenmies taas purkaa katkeruuttaan

Vauva oli suht pieni kyllä, pää 34cm(jos sillä on väliä) .



Ei sanonut mitään mun kudostyypistä tai muusta, mutta oli todella hyvä synnytys!



Pelkäsin ihan mielettömästi etukäteen repeämistä ja muuta, mutta mitään pahaa (pahempaa kuin itsesynnytystuskat) ei tapahtunut, en edes tarvinnut kipulääkkeitä.

koska vauva oli vain 2.5 kg, jos olisi saanut tulla rauhassa. Jouduttiin vetämään imukupilla ja silloin oli pakko saksaista välilihaa. Käsittääkseeni aina kun otetaan imukupilla, leikataan.

että juuri tuo rentoutuminen edistää synnytyksen etenemistä. Jos alkaa tappelemaan kipua vastaan se vain hidastaa koko hommaa.

molemmilla kerroilla tuollainen pieni repeämä.

Eppari oli pakko tehdä, koska käytettiin imukuppia.

ainuttakaan, miten muilla jotka vähän tai ei ollenkaan revenneet, onko vatsanahka venynyt yhtä hyvin?

Vatsanahassa mulla on ilmeisesti eri kudostyyppi, raskausarpia alkoi tulla heti kun vatsa alkoi kunnolla kasvaa.

Mutta ei tarvinnut tikin tikkiä. Ainut haitta oli verenvuoto, jota menetin reilu litran ja olo oli tosi hutera. Mutta positiivinen kokemus kokonaisuudessaan. Ja mulla oli sama juttu kuin edeltäjä kirjoitti; rentoutuminen ja synnytykseen valmentautuminen henkisesti auttoi. Että kykenee sen kivun keskellä rentoutumaan, eikä anna kivulle periksi...Tsemppiä!

En pystynyt olla ponnistamatta, lääkäri joutui tulla ompelemaan. Mutta repeäminen ei edes pahemmin sattunut eikä ompeleminenkaan. Kyllähän se myöhemmin vähän kiristi ja tuntui epämukavalta mutta nyt sitä ei edes huomaa että olisin joskus revennyt. Ei sitä kannata ainakaan pelätä! Mutta totta on että kaikki eivät repee, tuttuni (ensisynnyttäjä) lapsi jouduttiin ottamaan imukupilla ja siltikään hänelle ei tullut tikin tikkiä.

en revennyt. tehtiin eppari joka oli kipeä pitkään.

toinen kun syntyi ei ehty epparia vaan sisemmät häppärit repesi vähän, mutta ei ollu kipeät juuri lainkaan.

eka 3250g tehtiin eppari ja repesin,

toka 3920g ei leikattu, mutta repesin jonkuverran. Sisemmät häpyhuulet repesi myös mulla ja ne ommeltiin.



Repeäminen, epparin leikkuu eikä tikkien ompelu ole sattuneet ainakaan mulla.

taitaa olla muuten aika harvinaista, lähes kaikki taitaa revetä välilihasta tai häpyhuulista, eikö?



mutta niin, emättimeen pistettiin n.4 tikkiä. ei ole vaivannut, tosin yhdynnässä mies huomaa repeämäkohdan, jos ei ole tarpeeksi kostunut paikat.



vauvat painoivat 2500g (kaksoset)



ja raskausarpia tuli, maha on ihan hirvittävän näköinen..tai no, ei enää, on niin vaalentuneet..