Olenko ainoa, jolle on " sattunut" kolme tottelevaista lasta?

Minullakin on kolme tottelevaista lasta.

Ja yksi joka tarvitsee hieman enemmän kasvattamista ja tiukempaa kuria. Sellaista se on elämä.

vanhemmillani on myös kolme hyvinkäyttäytyvää lasta :)

Ainakin nämä:



-lasten sukupuoli

-lasten luonteet

-vanhempien kasvatustaidot

-yleinen ilmapiiri kodissa (onko sairautta, stressiä, väsymystä yms.)

serkulla on kaksi poikaa ja yksi tyttö, joille on opetettu erittäin hienot kyläilytavat. Siis kyläillessä on jopa sukulaisten mielestä vähän liian tiukat tavat. Kätellään, käyttäydytään rauhassa ja nätisti jne. Kotona lapset sitten ovat villimpiä ja etenkin mummolassa kuri on löysää.



Minulla on myös kiltti ja kuuntelevainen, lempeäluonteinen tyttö, siis TYTTÖ, kun sukupuolesta on ollut puhetta.. Yritän olla kasvatuksessa jämäkkä

- meillä puhutaan paljon, kerrotaan mitä tapahtuu, miksi ja milloin, joten lapsi osaa ennakoida ja varautua

- tekemisistä ei kuitenkaan neuvotella ja kun ei anna vaihtoehtoja niin ei tarvitse kuunnella äkäilyä ja jahkata mennäänkö vai ei

- kaikkea saa tutkia, kaikkeen saa koskea, mitään ei kielletä vain periaatteesta, vaan jos siitä on uhkaa terveydelle tai suuria taloudellisia seurauksia.. itse asiassa kielletään harvoin..



kun seuraan poikalapsia niin kieltämättä hirvittää, miten pärjäisin niiden kanssa.

Uskovat kerrasta, eivät ole koskaan kaupassa heittäytyneet kiukuttelemaan vaan ovat uskoneet, kun on sanottu, ettei karkkia tai leluja tule tällä kertaa. Eivät kiroile, yleisillä paikoilla muutenkin käyttätyvät tosi hienosti. Ratikassa kun menemme, niin istuvat ja puhuvat normaaliin ääneen, eivät huuda ja hötkyile.

Olen todella ylpeä äiti :)

Kiltit siitä kun vain kiltistyvät. Voi käydä, etteivät osaa pitää

puoliaan kovassa maailmassa, sitten kun sen aika on. Meillä kävi

niin. Olen vielä aikuisenakin suorittamassa elämääni kilttinä.

terv. Kiltteydestä kipeä

Olen kai lyhytpinnainen ihminen, mutta en pärjää näille riiviöille. Helpompi on antaa periksi, ovatpahan ainakin hiljaa.

Eka on maailman riiviöin, ei koskaan tottele, kieroilee ja venkoilee minkä kerkiää.

Toka on maailman kiltein, tottelee pienestä vihjauksestakin, suunnilleen kysyy saako nyt hengittää.

Kaksi vimppaa ovat siltä väliltä, ehkä enemmän sieltä kiltistä päästä.



millainen kasvattaja minä mahdan olla?

Taitaa olla herkkä paikka monille..



Kasvatusmetodeista ja temperamentista taitaa olla homma kiinni, ainakin itse luulisin näin.



Ja pojista - miehellä on kaksi veljeä eli heitä on yhteensä kolme veljestä. Yksikään ei ole KOSKAAN huutanut kaupassa, näin minulle ovat kaikki sukulaiset ja muut vakuuttaneet. Ja nuorin veljistä on murrosiässä, mutta aivan ihmeellisen tottelevainen ja kiltti..

Että niin.. Eikä heillä ole mitään suurta kurikasvatusta ollut, että josko vaan on tottelevaiset lapset sattunu perheeseen..



Mutta ei tule aliarvioida hienoja kasvattajia!

Miksei lasta voisi silloin tällöin kauppareissulla ilahduttaa esim. xylitol-askilla ilman, että siitä pitää neuvotella kotona etukäteen.



Minun äidilläni on kolme äärimmäisen hyvinkäyttäytyvää lasta - vaikka lapsena olimmekin villejä ja vilkkaita. Olimme todella läheinen perhe ja vietimme aikaa neljästään TOSI paljon. Veikkaisin, että tämä vaikutti " kiltteyteen" . Kuri oli tiukkaa, mutta esim. tiesin saavani ostaa lähes tulkoon kaikkea, mitä ehdottomasti halusin. Koskaan en kuitenkaan kinunnut mitään, koska tiesin, että yh-äidilläni ei ollut varaa kaikeen.



Hmm, taisin eksyä jo aiheestakin. Anyway, meillä 2 poikaa ei vielä ainakaan osoita kovin suurta tottelevaisuutta tahi kiltteyttä, mutta toisaalta noin pieniltä en sitä odoakaan (alle 4-v. molemmat). Katsotaan sitten myöhemmin. Eiköhän se murrkuiän käytös ole merkittävämpää kuin pienen uhmaikäisen...

Kai tärkein juttu tuossa on, että perheen elämä muuten on kunnossa ja vanhemmilla päänuppi järjestyksessä. Ja kuten itsekin sanoit, sovittujen sääntöjen tinkimätön noudattaminen. Ja rikkomista seuraa aina rangaistus.



Meillä on 2 lasta joita muut kadehtivat, itse emme kehu, koska meidän perheessä on perussäännöt olleet aina selviä, ei mitään hetken mielijohteita. Ja vanhemmat pitävät yhtä. Mielestäni rajat ja säännöt tuovat turvallisuutta.



Säännöistä joustetaan sitä mukaa kun lapsi kasvaa, nyt vanhin (12v) saa katsoa jo kello kymmeneen telkkaria ja käyttää tietsikkaa yksin iltapäivisin.



Järkeä kasvatukseen tunnepuuskien sijaan.

näistä ihanista, kilteistä lapsista. Ja olkaa tyytyväisiä itseenne, koska olette tehneet hyvää työtä. Toki luonne-eroja on, mutta kyllä se pitkäjänteinen työ siellä vauvaiässä palkitsee juuri noin myöhemmin. Älkää välittäkö kateellisista ihmisistä. Tälläkin palstalla tulet saamaan lokaa naamallesi; se on vain kateutta.

Uhmaa on ollut, mutta mennyt tosi nopeasti ohi, ja lapset tuntuvat olevan aina oikeasti tosi pahoillaan, jos tekevät jotain, mitä ei pitäisi. Varmasti äitinsä on nähnyt enemmän riiviöpuoliakin lapsissaan, mutta näin läheisen silmissä ovat kyllä oikeita enkeleitä. Vaikka oma lapsenikaan ei ole mikään riiviö, niin tulee väkisinkin huono omatunto, kun vierailee sukulaisissa.



Oikeasti luulen, että on vain sattunut kaksi temperamentiltaan rauhallista lasta perheeseen. Kolmas voi jo olla vaikka minkälainen, ei sitä tiedä.

tosin koita hyvä ihminen pitää mielessä että aikuiset ja lapset ovat yksilöitä. yksisilmäistä olisi väittää että tuolla ohjeella kaikki suomen lapset olisivat tottelevaisia.

oikea taktiikka lapsenkasvatuksessa ja pitkä pinna. (:

ärsyttää vaan kun tämäkin on sellainen asia, josta ei saa puhua, omia lapsia pitäisi aina haukkua tai ainakin muistaa sanoa, että kyllä meilläkin joskus ollaan tottelemattomia. Minä ainakin olen aidosti ylpeä lapsistani, että he ovat omaksuneet nämä sääntömme niin hyvin ja viimeksi tänään kuulin kun 4-v tyttäreni sanoi pikkusiskoilleen että meillä on niin ihana perhe. Lämmitti sydäntä. ap

lapsellinen kun lapseni ovat, mutta minkäs luonteelleen voi. meillä on aina ollut myös muuttumattomat säännöt eikä periksi ole annettu mutta aika itsepäisiä nuo jätkät tahtoo olla mutta tiedän kyllä missä on mennyt vikaan ja harmittaa kun ei ole semmosta viitseliäisyyttä aina toimia oikein vain sitte vain karjuu ja rähjää ja huono omatunto tulee perässä. onnea sulle olet palkintosi ansainnut

onko teillä paljon sääntöjä, noita muuttumattomia siis?

Oletko siis jo alusta asti aina opettanut kaikki mahdolliset asit, esim. mihin ei saa koskea tai ettei ruokailua saa aloittaa ennen lupaa.



Mietin siis sitä, että minulla ei ole tottelevaisia lapsia. Mutta olen sitä mieltä, että olen johdonmukainen, ja kun äiti/isä jotain sanoo, on häntä toteltava. Sitten tuli mieleen, että minä en yleensä ensimmäisellä kerralla kiellä lapsilta mitään. Kaikella saa leikkiä, kaukosäätimillä summuilla, jos niillä leikkii nätisti. Jos ei, niin sitten kielletään. Onko teillä toisin päin?

Meillä esikoisen kanssa on aina voinut selittää asioita pienestä pitäen ja tottelee hyvin. kakkonen on eri maata, vaikka samalla tavalla on kasvatettu. On vaan luonteeltaan tosi raisu.

perheisiin on kummallisesti " sattunut hyvin käyttäytyvät lapset ja joihinkin sitten on " sattunut" ne kaikki olemaan huonokäytöksisiä =DDD



Valitettavasti näitä hyvin käyttäytyviä " sattuu" nykyään niin harvoihin perheisiin....



P.S meillä 11 kuinen tietää mitä EI tarkoittaa ja myös noudattaa kieltoa =)