Miksi moni pelkää että vauva on liian iso ja pelkää siksi synnytystä??
Mulle esikoisen kohdalla tehtiin painoarvio ja sanottiin että noin 3800-4000 g olisi. Terveydenhoitajani oli kuitenkin koko ajan erittäin kannustava tuon vauvan koon takia, hän oli itse synnyttänyt liki 5 kiloisen ja sanoi sen synnytyksen olevan kaikkein helpoin koska iso vauva venyttää niin kovalla painovoimallaan kudoksia että synnytys yleensä etenee nopeammin avautumisvaiheessa etenkin. Ja sanoi että hänen kokemuksensa 20 vuoden neuvolatyöstä on se, että keskikokoisen vauvan synnyttäneet ovat saaneet kärsivä huomattavasti enemmän kivuista ja vaikeammista ponnistusvaiheista.
Siksi itselläni pelko lähti. Esikoinen tosin syntyi lopulta kiireellisellä sektiolla koska tuli ongelmia oman infektioni takia, mutta nyt toisessa odotuksessa en pelkää edelleenkään ison vauvan synnyttämistä joka toivon mukaan nyt olisi alatiesynnytys.
Miksi siis moni pelkää vauvan suurta kokoa? Ja millaisia kokemuksia on teillä jotka olette suuremman vauvan synnyttäneet alateitse?
Kommentit (10)
Jos sulkijalihasta myöten repeää, ei vamrasti se ole kovin mukava kokemus.
Esikoiseni päänympärys oli 39cm...jotenkin kyllä tuntuisi loogisemmalta, että joku 33 cm päänympäryksellä varustettu pienempi vauva olisi helpompi synnyttää.
yli 4kg lapsilta saattaa katketa solisluu (kuten minulta katkesi kun äitini synnytti, painoin lähes 4,5kg) tai tulla erbin pareesi.
pelkään myös epparin tekoa.
tahdon siksi synnytystapa-arvioon...
Minulla siis yli nelikiloinen vauva jonka toki tiesin ennen synnytystä. En pelännyt synnytystä ollenkaan mutta varmasti olisin halunnut sektion, jos olisin etukäteen tiennyt saavani 3. asteen repeämät ison vauvan takia. Näin ei onneksi käy kuin harvoin.
Esikoinen painoi yli 4,5 kiloa, eikä mahtunut edes laskeutumaan. Jos hän olisi ollut puolisen kiloa kevyempi, olisi hän saattanut jäädä lantiooni jumiin :( Lantioni kun on hiukan ahdas, röntgenarvioiden mukaan sieltä mahtuisi tulemaan max. 4 kg painoinen vauva. Ja kyllähän se repeäminenkin pelottaa... Onneksi tällä kertaa ei edes tarvitse yrittää alatiesynnytystä, jos kokoarvio on jälleen iso. Eikös tärkeintä ole lapsen ja äidin turvallisuus? Sitä kai odottajatkin miettivät ja pelkäävät, eivät niinkään kipua.
mutta seuraavaksi pelkäisin.synnytin alateitse yli 5 kg ja hyvä että vauva on hengissä..jumitti aika pahasti..käsi meni ja henki vinku ku pikku possulla.oli tosi rankkaa vauvalle.itselläkin meinasi puhti loppua työntää. onneksi kaikki kuitenkin hyvin.kätilökin selitti mitä tosellakin olis voinu käydä meille molemmille.
Joku kirjoitti, että 33 cm:n päänympärys olisi automaattisesti pienellä vauvalla. Oman nelikiloisen lapseni päänympärys oli juurikin tuo 33 cm. Ei paino automaattisesti " kasvata" isoa päätä lapselle. Ja hyvä niin. Oma synnytykseni meni hyvin, koska lapsella oli pieni pää. Tosin juuttui hartioistaan kiinni ponnistuksessa. Itse olen pienikokoinen, joten en olisi kyllä tämän isompaa lasta halunnut synnyttää.
Esikko oli " normaali" 3,5 kilonen. Synnytys kesti 23 h joista ponnistus 20 minsaa. Vauva ei laskeutunu, veikkaus oli että kohtu supisteli huonosti.
Nyt kakkosesta pelkäsin julmetusti synnytystä ja pelkäsin jos menee neljä kiloseksi niin haluan käynnistyksen ja se mulle olis annetukin.
Todellisuus oli upee! Siis loistava!! ;) Tää oli mielettömän upee synnytys, mitä nyt kaasua tuli synnärille päästessä turhankin innokkaasti ja se nous ilosesti.. Ja epiduraali ja kohdunkaulanpuudute ei toiminu.. Mutta SILTI! Synnytys kesti vajaat 6 tuntia ja ponnistus 5 minsaa apinan raivolla ilman kipulääkkeitä!
Ei tullu repeytymiä niinkun esikoisesta tuli, pari nirhaumaa vaan..
Istuin heti kunnolla, vähän mustelmaa. Lapsi paino 4 230 g. Onnesta painoarviot oli kilolla pienempi niin tuli tää synnytys näin eikä pari viikkoa aikasemmin lääkkeillä, kannatti!
Suosittelen, voit yllättyä!
4,8 kiloinen vauva mahtui juuri ja juuri tulemaan imukupilla vedettynä. Äiti leikkausaliin paikattavaksi ja vauva tehohoitoon.
Toista synnytystä pelkäsin ja ihan rukoilin sektiota. Eivät lääkärit suostuneet. 4,5 kiloisen vauvan syntymä aiheutti 2. asteen repeämät, emättimen seinämät jouduttiin myöhemmin korjaamaan edestä ja takaa.
Pelkäsin taipumukseen isoihin vauvoihin periytyvän, eikä tuo esikoinen mikään keiju ollutkaan, mutta onneksi ei siinä mittakaavassa kuin veljeni.
mutta mielessä kävi, että toivottavasti ei kasva kovin isoksi.
3930g ja ei mahtunut alateitse, kun oli päättänyt vauva kääntyä kesken kaiken kasvot ylöspäin. Joten seuraavalla kerralla voi olla etten pääse edes yrittämään synnyttämään alateitse.
Eli seuraavalla kerralla varmasti pelkään, että tulee iso vauva!