Eipä tarvi tänä jouluna pukkia tilata!
2 v pelkää joulupukkia ihan simona. Kauppakeskuksessa nähnyt 3 kertaa ja aina menee pupu pöksyyn. Kuitenki pukki kiinnostaa ja sitä halutaan mennä läheltä katsomaan mutta kun lähelle päästään niin itku on valtava.
No, eilen oli pientä käden vääntöä nukkumisen kanssa ja sanoin että kohta tulee joulupukki jos et nyt nuku. Taapero oli ihan hiljaa ja uhmailu loppui siihen. Äsken keräsi lelut, kun sanoin että jos et kerää niin joulupukki tulee keräämään ne ja vie pois. Johan alkoi keräämään:).
Ehkä vielä kuukauden voi joulupukilla uhkailla ja sitten jättää unholaan ja ensi vuonna tilata pukki jouluksi.
joo tiedän, olen kauhea äiti kun pelottelen joulupukilla..mutta välillä on otettava keinot käyttöön.
Kommentit (12)
eikä auttanut vaikka kuinka selitin pukista kuinka kiva jne. Nyt saa sitten pelätä sitä vielä jonkin aikaa. Ensi vuonna on jo isompi ja ymmärtää eri tavalla ja on unohtanut pelottelut:)
t.ap
Ylipäätään typerää uhkailla kenelläkään.
Älkää hurskastelko " ei saa pelotella pukilla tai millään muullakaan.." -tyypit! Jotain yllä mainittua keinoa käytätte tekin. Kaikki yhtä kyseenalaisia. Suurin osa meistä käyttää kaikkia -ja homma toimii!
pukkia pelkää anyway pelottelee sillä tai ei. Eikä tule tästä mitään traumoja jäämään eli kenenkään ei tarvi soittaa sossuun;). t.ap
Eipä jäänyt traumoja ja aina odotettiin innolla pukkia.
pahemman kerran hukassa jos lasta pitää pelotella jollain ulkopuolisella jotta saa lapsen tekemään jotain.
Tai ylipäänsä pelotella. Ei vanhemman tehtävä ole pelotella lasta. Vanhempi on se _aikuinen_ jonka tulisi pysytelläkin aikuisena.
Ja ihan vinkkinä: lapsi muistaa kyllä tuon aikuisenakin, asiasta jää muistikuva. Ystäväni äiti pelotteli ystävääni (kun hän oli alle 2v) poliisilla " jos et nyt tule niin poliisi tulee jne" - ystäväni tuntee outoa pelkoa vieläkin poliisia kohtaan - ja ystäväni on 35-vuotias.
Ihanko oikeasti kuvittelette, että ihan pienelle lapselle voi sanoa ja tehdä " mitä vain" ja tämä sitten unohtaa ne? Koko ihmisen persoonallisuuden perusta kehittyy (ja luodaan) 0-3-vuotiaana.
Tietynlaista uhkailua toki saatan käyttää; " Jos et osaa käyttäytyä kaupassa, lähdemme kotiin" jne.
Siis " kaikkihan" " uhkailee" pukilla ja tontuilla. Pukkikinhan kysyy että: ONko täällä kilttejä lapsia ja jos ei ole ollut ei saa lahjoja! Ja laulussakin sanotaan että tontut kurkkii ikkunoista ja merkitsee kuka on ollut kiltti ja kuka tuhma. Kyllä varmasti moni sanoo näin joulun alla että oleppa nyt Taavi kiltti ja auta äitiä, muuten tontut kirjaa ylös ettet ole ollut kiltti. Sehän kuuluu asiaan. Eikä siitä mitään traumoja jää, sehän kuuluu jouluun.
kyse on nyt vain siitä,miten sen tekee.
On aivan eri asia sanoa lapselle " jos nyt et mene pesulle niin se ja se lelu lähtee jäähylle" tai " jos et nyt mene pesulle niin joulupukki/ poliisi tai mikä lie tulee" .
On aivan kaksi eri asiaa esittää lapselle konkreettinen seuraamus (lelun lähtö) tai ulkopuolinen, pelottava uhka (se joulupukki esim.)
Lisäksi miettikääpä tätä: vanhemman tehtävä on suojella lasta ja lapsen pitäisi tuntea olonsa turvalliseksi vanhemman kanssa, kokea että vanhempi suojelee. Kun vanhempi uhkailee ja pelottelee lasta ulkopuolisella, kertoo hän myös lapselle " etten pysty sinua suojelemaan" - eihän se muuten olisi pelottava. Näin lapsi asian kokee.
Ja vielä yksi asia: uhkailussa, lahjonnassa ja kiristyksessä pitäisi sen " uhattavan" asian olla konkreettisesti toteuttettavissa (esim. se lelun pois laitto), silloin homma toimii. Homma taas menee pahemman kerran p***lleen, jos vain pelolla uhkailee - jos pitemmällä tähtäimellä asiaa ajattelee.
t. se ystävänsä poliisipelosta kertonut
Olen kuullut nyt parina aamuna, että jos ette istu nätisti tontut kurkkivat ikkunan takaa ja kertovat pukille..
että ihan koulutetut ihmiset pelottelevat lapsia. Ties vaikka oman lapsen pukkikammo sai sieltä alkunsa:)
t.ap
Kyllä meilläkin pukilla " uhkaillaan" mutta sanotaan, että jää lahjat saamatta jos tontut näkee...