Miksi on niin paljon ihmisiä, joilla ei ole ystäviä?

Kun olin sinkku, liikuin mieluiten yksinäni: sain itse päättää menomestan ja aikataulun. Nyt perheellisenä keskitän huomioni perheeseen.

Olen joskus itsekin miettinyt samaa. Lapsen saannin jälkeen on ehkä pari kertaa joku käynyt luonani esim. kahvilla. Kerhoissa olen käynyt, mutta niistäkin tuntuu olevan vaikeeta saada oikeeta ystävää!!!

ja oma luonne: en osaa " tyrkyttää" itseäni. Vaikka olen sosiaalinen ja esim. lapsen kerhossa juttelen kovasti ihmisten kanssa, en uskalla sitten kuitenkaan tehdä " aloitetta" . Annan varmasti itsestäni erilaisen kuvan mitä oikeasti olen. Niimpä täällä ollaan tytön kanssa kotona, ulkoillaan joko omalla pihalla tai käydään rattailla kävelyllä ja kerran viikossa kerhossa. Nyt olemme miehen kanssa eroamassa ja entistä yksinäisempi elämä odottaa. Kadehdin oikeasti teitä kaikkia joilla on edes kavereita!

Enää ei jaksa olla niin aktiivinen itse. Ja jos yrittääkin olla, niin en tiedä miksi mulla on usein olo että muut eivät ole oikeasti kiinnostuneita seurastani.

Huomataan, että onkin eri käistyksiä asioista ja niistä ei osata keskustella hyväksyvästi.



On mulla kuitenkin ystäviä, he ovat nyt vain " piilossa" .

myötä viihdyn parhaiten perheeni kanssa. Mieheni on paras ystäväni ja ainoa sellainen, jonka tiedän olevan minulle luotettava ja lojaali tilanteessa kuin tilanteessa. Tässä elämänvaiheessa pidän suhteitani ystäviini virkeinä ' tulevaisuutta' varten. Sillä ikinä ei tiedä, milloin heitä tarvitsee. Tällä hetkellä koen, että en heitä tarvitse, mutta yritän itse olla kuuntelevana korvana, jos joku heistä minua tarvitsee.

Luulen siis, että ihmiset ovat nykyään perhekeskeisempiä. Halutaan elää ja olla oman perheen kesken. Ystävien puutteen huomaa vasta sitten, kun tapahtuu jotain, mikä mullistaa elämän täysin.

Uusia ei ole juurikaan tullut ja olen jo lakannut yrittämästä pitää yksipuolisesti yhteyttä. Ehkä osaan kaveerata vain niiden ujoimpien kanssa.

yksinäinen. Muutin uudelle paikkakunnalle työn perässä noin 3 kuukautta sitten. Mieheni kanssa olemme pyörineet yksissä reilu 8 vuotta. mies on ollut viimeiset 5 vuotta yksityisyrittäjä. Hän ei lähtenyt mukanani uudelle paikkakunnalle. Nyt vihdoin ja viimein koittaa sitten se aika, että hän lopettaa toiminimensä vuodenvaihteessa ja muuttaa luokseni=) Olemme nähneet melko harvoin, koska välimatkaa on reilu 500 km. Mieheni on paras ystäväni ja toivottavasti tämä arki ja yksinäisyys helpottuu miehen muuton myötä. Olen käynyt muutamalla työväenopiston viikonloppukurssilla, käyn 3 kertaa viikossa kuntosalilla ja kerran viikossa jumpassa. Ei vain ole kavereita löytynyt, saatikka sitten ystäviä. Normaalisti en edes harrastaisi näin paljon (en ole ikinä harrastanut näin usein), mutta en viitsi todellakaan nyhjätä yksin kotona tylsistyen. Työkaverit ovat myös perheellisiä ja viettävät vapaa-aikaansa perheen kesken. odotan siis mieheltäni paljon, kun hän muuttaa tänne.

minulla on vain kaksi hyvää ystävää. Jos heitä ei olisi, minulla ei olisi ketään (paitsi tietenkin perheeni). Pelkään hysteerisesti yksin jäämistä ja yritän sen takia pitää yhteyttä ystäviini usein. En osaa oikein tutustua uusiinkaan ihmisiin, koska olen niin ujo.



ap

Vierailija:

Kun olin sinkku, liikuin mieluiten yksinäni: sain itse päättää menomestan ja aikataulun. Nyt perheellisenä keskitän huomioni perheeseen.

Mutta nyt hoitovapaalla ollessani olisi kuitenkin kiva jos olisi enemmän ystäviä tai ees tuttavia. Tapaan silloin tällöin muita mammoja mutta heidän kanssaan puhutaan enimmäkseen lapsista ja tuttavuus ei yllä ystävyyden tasolle. Naapureissa on paljon mammoja mutta totuus on, ettei meikäläistä pyydetä heidän rientoihin ja se kieltämättä kirpaisee. Ehkä mussa on jotain vikaa.... Onneksi hiljattain muutti naapuriin mamma, jonka lapsen kanssa lapsellani synkkaa ja äidelläkin on paljon puhuttavaa. Ehkäpä hänestä saisin ystävän, johon tulisi pidettyä yhteyttä.

Tuttuja kyllä piisaa, kyllä mä hyvänpäivän tasolla pärjään ihmisten kanssa, mutta mitään lähempää suhdetta en halua, koska ihmissuhteen on aina mun puolelta silkkaa työtä ja esittämistä. Mä yritän siis esittää sellaista yleisesti hyväksyttyä ihmistä, mikä käy raskaaksi. Mä haluan olla oma itseni joten en halua mitään ystäviä urkkimaan ja kauhistelemaan! Toki ihanaa olis jos jostain löytäis sukulaissielun, mutta toisaalta viihdyn hyvin itsekin ja ihmissuhteiksi riittää kyllä nuo lapset (ja miehenkin kanssa keritään ehkä kerran parissa kuussa vähän juttelemaan).



Jotta ymmärtäisitte mitä tarkoitan niin tässä joitain ominaisuuksiani jota muut ei voi ymmärtää ja joita en siksi ihmisille kerro:



- halveksin kaikkia ihmisiä jotka käyttävät alkoholia (edes juhlissa) tai harrastavat seksiä olematta naimisissa.

-eronneet on epäonnistuneita ihmisiä, heistä kannattaa pysytellä kukana.

-Inhoan siisteysfriikkejä ihmisiä. Turha keittiötä on koko ajan kuurata, se sotkeentuu kuitenkin taas. Ja vessanpytyn kuuluukin olla paskainen.

-Minun arvolleni ei muutenkaan sovi tehdä kotitöitä, en ole mikään siivoaja tai palvelija. Inhoan sitä että joudun tekemään jotain toisten puolesta.

-Lapset on tehty sitä varten että ne tekisivät kotityöt. Kaikista paras olis kyllä oma kotiapulainen. Maksettua siivousta käytetäänkin niin paljon kuin mahdollista, mutta hitto ku ollaan niin köyhiä!

-Ulkoilu ja urheilu on ihan turhia asioita.

-Syöminenkin on hukkaan heitettyä aikaa, sitä tehdään mahdollisimman harvoin ja mahdollisimman vähällä vaivalla.

-Noin kerran viikossa peseytyminen riittää ihan hyvin.

-Lapset on syytä pitää mahdollisimman hyvin erossa ns. kavereista. Opettavat kuitenkin pahoja tapoja. Joka illaksi joku harrastus niin ei ehditä luuhaamaan.

-mitä se rakkaus muka on? En minä ainakaan rakasta ketään, paitsi ehkä itseäni.

-naurettavaa että nykyään yritetään olla niin turvallisia; kaiken maailman turvavyöt ja kypärät. minusta on kiva jakaa aamulla sanomalehtiä, kun saa ajaa tien väärää puolta ja ilman turvavöitä! Kun ajan yksin päivällä, laitan turvavyön vain silmänlumeeksi toisen olkpään yli, niin ettei poliisit huomaa ettei se ole kunnolla kiinni. lapsille en näytä sellaista, ettei ne ala matkia ja paljasta minua.

-Palkkatöitä haluan tehdä vain silloin tällöin kun huvittaa. En halua olla tilivelvollinen kenellekään enkä tehdä niin kuin joku käskee. mitään raskasta en halua tehdä.



tässä nyt joitakin. Tiedän että kaikki huutaa tähän kuorossa että provo, mutta sitä se ei ole vaan totista totta. Eikä sitä kukaan tiedä (ei mies eikä lapsetkaan kaikkia). ihmisten seurassa esitän jotain toista koska en halua paskaa niskaan. Mutta eipä paljon siis huvita olla tekemisissä typerien ihmisetn kanssa, joitten seurassa ei saa olla oma itsensä!

seineni. En muutakaan selitystä kiusaamiselleni ole keksinyt.

Nykyään olen sitten niiin arka, etten uskalla edes lähestyä ketään. Minä pelkään, että joudun vaan taas pilkan kohteeksi. Että kiitos vitusti vaan kaikille kiusaajilleni! Mahtaa nyt olla megamahtava olo kun olette saaneet pilattua minun elämäni!

johtuu siitä että olen nirso, vaadin ystäviltäni todella paljon ja kukaan nykyajan naisista ei oikein yllä tälle tasolle.

tutustun kyllä helposti, jos haluan, en ole ujo.

- halveksin kaikkia ihmisiä jotka käyttävät alkoholia (edes juhlissa) tai harrastavat seksiä olematta naimisissa.



Tutustu siis lestadiolaisiin tai joihinkin muihin uskiksiin.



-eronneet on epäonnistuneita ihmisiä, heistä kannattaa pysytellä kukana.



Miksi epäonnistuneista ihmisistä pitää pysyä kaukana? Ei se tartu!



-Inhoan siisteysfriikkejä ihmisiä. Turha keittiötä on koko ajan kuurata, se sotkeentuu kuitenkin taas. Ja vessanpytyn kuuluukin olla paskainen.



Moni muukin ajattelee noin, päätellen siitä miltä ihmisten kodeissa näyttää...



-Minun arvolleni ei muutenkaan sovi tehdä kotitöitä, en ole mikään siivoaja tai palvelija. Inhoan sitä että joudun tekemään jotain toisten puolesta.



Tuskin mikään ystävyys kaatuu mielipiteeseen ettei tykkää olla toisten palvelija tai siivoaja. Kukapa meistä tykkäisi? En minä ainakaan.



-Lapset on tehty sitä varten että ne tekisivät kotityöt. Kaikista paras olis kyllä oma kotiapulainen. Maksettua siivousta käytetäänkin niin paljon kuin mahdollista, mutta hitto ku ollaan niin köyhiä!



Maksullista siivousta ei varmaan kukaan paheksu :) Lapsetkin on hyvä opettaa tekemään kotitöitä mutta ei kai niitä pelkästään kotitöiden tekemistä varten ole tehty? Nehän lisää niitä kotitöitä!



-Ulkoilu ja urheilu on ihan turhia asioita.



No ei ne pakollisia ole. Meita on paljon jotka inhoaa ko toimintoja.



-Syöminenkin on hukkaan heitettyä aikaa, sitä tehdään mahdollisimman harvoin ja mahdollisimman vähällä vaivalla.



Näin monet tuntuvat ajattelevan...



-Noin kerran viikossa peseytyminen riittää ihan hyvin.



No lapsille ainakin, ja ainakin jos eivät ulkoile tai urheile :)



-Lapset on syytä pitää mahdollisimman hyvin erossa ns. kavereista. Opettavat kuitenkin pahoja tapoja. Joka illaksi joku harrastus niin ei ehditä luuhaamaan.



Mutta ehkä niiltä kavereilta voisi oppia esim sosiaalisia taitoja jotka auttavat pärjäämään tässä maailmassa?



-mitä se rakkaus muka on? En minä ainakaan rakasta ketään, paitsi ehkä itseäni.



Kuulostaa aika pahalta. Surulliselta. Tunnevammaiselta?



-naurettavaa että nykyään yritetään olla niin turvallisia; kaiken maailman turvavyöt ja kypärät.



MInäkin itseasiassa ajattelen noin mutta pakotan kuitenkin lapset käyttämään turvavöitä ja pyöräilykypäriä.



-Palkkatöitä haluan tehdä vain silloin tällöin kun huvittaa. En halua olla tilivelvollinen kenellekään enkä tehdä niin kuin joku käskee. mitään raskasta en halua tehdä.



Varmaan et ole yksin tämän ajatuksesi kanssa :)

enää ei jaksa luoda rinkiä ympärille kun sen hoitaminen tulevan muuton jälkeen on kuitenkin mahdootonta. Ja toisaalta neljän lapsen taloutta pyörittäessä ei oikein tahdo löytyä aikaa sellaisille kahvihetkille...

olikohan nro 15. nykyajan naiset on sellaisia että ei niiden kanssa tällainen perinteinen nainen kertakaikkiaan tule toimeen. minä en todellakaan jaksaisi katsoa " ystäväni" vaihtuvia miehiä ja valitusta aina siitä miten miehet on paskoja.. hoh hoi. missä on naiset jotka menee naimisiin, harrastaa seksiä vasta hääyönä ja ovat siinä liitossa ikuisesti, niin kuin luvataan? missä on naiset, jotka rakastavat miestään eivätkä valita jatkuvasti miten reiska on paska ja nyt kyllä erotaan, ja sitten ei kuitenkaan. missä on naiset, joille tärkeintä ei ole viihteellä käynti, työ ja omat jutut, vaan oma puoliso ja lapset?

jos löytäisin ihmisen, jolla on samat elämänarvot kuin minulla, luulen että voisinkin ystävystyä.

ja minusta antaa ihmisestä ihan halvan kuvan jos ei ole siisti koti :(

Minä en uskalla tehdä tuttavuutta kenenkään kanssa, koska olen niin ujo. Jotkut ovat yrittäneet ystävystyä minuun, mutta yritän pitää tietyn välimatkan. En halua lähempää ystävyyttä, koska luulen ihmisten pettyvän pahasti tutustuessaan minuun lähemmin. Minussa ei ole mitään mielenkiintoista; en ole kenenkään ystävyyden arvoinen. Koulu- ja opiskeluaikoina minulla oli aina joku hyvä ystävä, mutta sitten siihen tuli joku kolmas osapuoli mukaan. Alkuperäinen ystäväni pitikin sitten tätä kolmatta aina parempana ystävänä, ja minä sain jäädä. Siispä olen oikeasti huono ystävä. Juttelen kyllä ihan sujuvasti, jos joku tekee aloitteen, mutta itse en tee aloitetta koskaan. Jutustelun tasolle " ystävyys" saa jäädä. Olen ihan tyytyväinen näin.

Vierailija:

olikohan nro 15. nykyajan naiset on sellaisia että ei niiden kanssa tällainen perinteinen nainen kertakaikkiaan tule toimeen. minä en todellakaan jaksaisi katsoa " ystäväni" vaihtuvia miehiä ja valitusta aina siitä miten miehet on paskoja.. hoh hoi. missä on naiset jotka menee naimisiin, harrastaa seksiä vasta hääyönä ja ovat siinä liitossa ikuisesti, niin kuin luvataan? missä on naiset, jotka rakastavat miestään eivätkä valita jatkuvasti miten reiska on paska ja nyt kyllä erotaan, ja sitten ei kuitenkaan. missä on naiset, joille tärkeintä ei ole viihteellä käynti, työ ja omat jutut, vaan oma puoliso ja lapset?

jos löytäisin ihmisen, jolla on samat elämänarvot kuin minulla, luulen että voisinkin ystävystyä.

ja minusta antaa ihmisestä ihan halvan kuvan jos ei ole siisti koti :(

masennusta!Jos perustelee,että on niin ujo niin eikö silloin olisi jo aika mennä ammattiauttajalle puhumaan?

Kavereita ja tuttuja minulla on paljon, mutta olen huono pitämään ihmisiin yhteyttä. Työ ja lapsiperheen arki vie kaiken aikani. Suurin syy tähän asiaan on kuitenkin se, että olen opiskellut tai tehnyt töitä useilla paikkakunnilla ja kun olen siellä ystävystynyt joidenkin ihmisten kanssa, kohta on taas täytynyt muuttaa.