Mitä tehdä kun lapsi ei nukahda?? 1-vuotias nukahti ennen vaivatta

Menettekö oitis lapsen luo kun hän huutaa, vai miten kuvio menee?

olla, että unentarve on vähentynyt ja siksi uni ei tule samaan aikaan kuin ennen?



Vai pitäiskö päivällä olla enemmän toimintaa? Ulkoilkaa kunnolla iltapäivällä / illalla, pihalla tai puistossa siten, että lapsi on itse maassa ja liikkuu, vaikkei kävelisikään, eiköhän siinä liiat energiat lähde.



Onhan hetket ennen nukkumaanmenoa rauhallisia? Meillä ei tuntiin ennen nukkumaanmenoaikaa kuunnella musaa, pidetä telkkaria päällä eikä leikitä rajuja leikkejä, vaan jäähdytellään tunnelmia pikku hiljaa.



Jos kaikki em. jutut on kunnossa ja iltarutiinitkin olemassa, sanoisin, että tuo on joku vaihe vaan, lapsen pään sisällä käynnissä joku kehitysvaihe tai mieltä jännittävä prosessi, ei vaan pysty rauhoittumaan. Tähän auttaa aika.

en rupea miksikään rääkkäriksi ja lapsenitkettäjäksi.

Jos olen vieressä, pyörii vaan sängyssään.



ap

toimintaa ja päiväunistakin on jo tuntitolkulla (nukkui vain ekat). Aina rauhoitetaan nukkumaanmeno, meilläkin on tuollainen " tuntia ennen" käytäntö.





ap

Meillä oli taannoin vähän sama tilanne, tunninkin sai istua vieressä ennen kuin nukahti. Päätin kokeilla seuraavaa: poistun heti huoneesta iltapusujen ja silittelyjen jälkeen, sanon hyvää yötä ja vedän oven kiinni. Ekalla kerralla huuto kesti alle 5 minuuttia. Olin juuri menossa huoneeseen kun lakkasi. Kun kurkkasin oven raosta, niin siellähän se muksu pyöri sängyssään ja haki unta. Nykyään ei tarvitse mennä kovin usein lohduttelemaan. Tietää, ettei ole mitään hätää ja äiti ja isä tuleva kyllä tarvittaessa paikalle, esim. jos yöllä herää.

Meidän lapselle sopikin näköjään paremmin yksin nukahtaminen kuin se, että istun (tai isä) vieressä. Silloin lapsi vain rupesi höpöttämään minulle eikä rauhoittunut unille.

lapselle viestitään että sen tunteista ei välitetä.

Tietysti lapsi lopulta nukahtaa - koska se on " hylätty" .

Miten selitätte tämän?



Jos nukutan poikamme (vähän yli 1-vuotta) niin että olen itse vieressä ja silittelen tai jopa kanniskelen, hän ei välttämättä nukahda vaan pyörii ja naureskelee ja touhuaa.



Mutta jos menen pariksi minuutiksi pois ja poikamme huutaa ja itkee perään ja kun palaan parin minuutin päästä (pyyhin naaman ja asetan pitkälleen sänkyynsä) hän nukahtaa heti.

lapsen terveen kasvun kannalta ja erityisesti tunne-elämän kannalta on tärkeä saada kokemuksia myöskin siitä että pärjää vaikkei asiat aina mene niinkuin itse toivoo. Lapsi oppii ne tavat joita vanhemmat opettaa- itkemällä tahto menee läpi = oikeasti osittain myös opittua. Kannattaa oikeasti koittaa miettiä haluaako auttaa lastaan vai itseään tuntemaan itsensä tärkeäksi. Aiheesta on myös paljon kirjallisuutta tarjolla. Ja jos joku oikeasti kuvittelee tekevänsä lapselleen palveluksen sillä ettei lapsi saa kunnolla raivota ja itkeä, niin on kyllä heikoissa kantimissa lapsen tuleva tunne-elämä. OIKEASTI!!

" Kannattaa oikeasti koittaa miettiä haluaako auttaa lastaan vai itseään tuntemaan itsensä tärkeäksi."





Asiasi on varmasti merkittävä, mutta tuossa on kieliopillisesti jotakin niin outoa, etten tajua viittausuhteita. Voisitko vääntää rautalangasta?

Voitko perustella tuon että lapsen tunne elämä on heikoissa kantimissa jos ei huudateta?

muuta kuin itkemällä. Mutta jos vanhempi joka vingahduksesta singahtaa salamana paikalle, niin lapsi saa väärän mallin. Ajattelin itse niin, että jos tämä sama jatkuu vanhemmiten niin, että lasta varjellaan pettymykseltä ja pahalta ololta olemalla aina lohduttelemassa, ei se ole lapselle hyväksi. Ja huom, minä en siis kannata mitään " anna huutaa niin keuhkot vahvistuu" periaatetta. Olen itse vaan häsännyt ja höslännyt esikoiseni kanssa ihan turhaan ja juossut joka itkusta paikalle kunnes opin vähän järkevämmäksi.

Vierailija:

Voitko perustella tuon että lapsen tunne elämä on heikoissa kantimissa jos ei huudateta?

minkä lapsi kokee olevan itselleen hyväksi, minkä nujertamisena?