Oletko onnellisempi nyt kuin ennen lapsia? ev

Sydän ihan pakahtuu rakkaudesta. :)

Lapsi tuonut valtavasti sisältöä elämään.

Aikaisemmin elämä oli vaatteita,meikkejä,koruja,bailuja bailujen perään ym sellaista tosi pinnallista.



Ihanaa,kun saa laskea naama lumesta märkänä pulkkamäkeä se paljon parjattu ja haukuttu ulkoilupuku päällä ja sekä minulla,että lapsella on kivaa.

Se pitkään toivottu pieni lapsi on tuonnut suurta iloa elämääni vaikka se välillä käykin hermoille. = ))

Olin jo siinä pisteessä, että kaipasin kovasti perhe-elämää. Nuoren aikuisen bile-elämä tuntui kovin tyhjältä ja yhdentekevältä.

Ennen lapsia (2kpl) olin todella laiska ja saamaton, lapset toi ryhtiä ja iloa elämään. Puhumattakaan siitä, että ovat aivan mahtavia persoonia ja todella mukavaa seuraa. Todella tykkään heistä ihmisinäkin, saati että rakastan heitä yli kaiken koska ovat omat lapset.



Miehen kanssa just yks ilta pohdittiin illallispöydässä kun istuttiin kahdestaan, (vauva nukkui, 2-vuotias oli jo syönyt), että miten kummassa jotkut haluaa aina vaan istua siinä pöydässä kahdestaan, eikä kokea esim kaikkea sitä hupia mitä tollanen 2-vuotias hölpöttäjä vanhemmilleen antaa...

Silloinkin, kun lapsiperhearki oikein potkii päähän, nousevat mieleeni helposti lapsettomuusajan toivottomat, yksinäiset muistot, ja tunnen valtavaa onnea. Hullumminkin voisi olla: voisimme olla lapsettomuushoitorumbassa, tai surra merkityksetöntä lapsetonta elämäämme. Tai vaikka lapsettomuus olisi surtukin - yksinkertaisesti, jos elämässämme ei olisi tuota ihanaa mustatukkaa mustasilmää enkeliä, joka saa onnen, rakkauden ja kiitollisuuden kyyneleet nousemaan silmiin melkein päivittäin, emme olisi tämä ihana perhe :´)

halutaan istua siinä pöydässäkin kahdestaan. Ei vaan lapsia kaivata. Monesti nähdään myös ystäviä ja läheistä sukua.

Itse asiassa olin onnellisempi ENNEN lapsia, mutta elämällä on nyt selvä tarkoitus. Pidemmän päälle itsekeskeinen elämä olisi kyllä tuntunut tyhjältä.