päättävätkö tulevaisuuden mahdolliset koulukiusaajat kaikista teidän perheen asioista?

sitä paitsi kyllä lapset JONKUN kiusaamisen aiheen aina keksivät, jos ei nimi niin sitten jotain muuta

Lapsille annettiin nimet syntymävuotensa top10-nimilistan mukaan, niille ostettiin ehdottomasti vain omalle sukupuolelleen sopivia leluja ja sopivanvärisiä vaatteita, ruokavalio ja liikuntaharrastukset valittiin normaalipainossa pysymistä silmällä pitäen, alunperinkään en mennyt huononäköisen tai lihavan kanssa lapsia pykäämään (ilmeinen riski, että lapsistä tulee rillipäisiä ja lihavia), me vanhemmat olemme tavallisissa ammateissa emmekä pidä ääntä itsestämme (kysykääpä vain kuinka moni opettajan tai poliitikon lapsi kärsii vanhemmistaan), lapset saavat katsoa uusimmat elokuvat ja niille ostetaan suosituimmat lelut, mutta ei missään nimessä pröystäilllä rahalla. Hiukan ihmettelen niitä vanhempia, jotka eivät tee kaikkeaan estääkseen lapsen koulukiusatuksi tulemisen!

Aivan uskomattoman häijyjä ilkeitä osaavat olla.



Terv. ala-asteen ope

Tietenkin vanhemmat on päävastuussa, mutta kyllä opettajakunnankin tehtävissä olisi vielä paljon suvaitsevaisuuden eteen. Sitä ei edistä ainakaan se, että varoittelet täällä vanhempia antamasta lapsille epätavallisia nimiä.

Totta kai koulussa teen kaikkeni, jotta lapset hyväksyisivät toisensa, turha siitä on sanoa. Mutta jos ekaluokalle tulee lapsi, jolle on jo kotona " opetettu" kiusaamisen alkeet, opettajalla on aika vähän mahdollisuuksia kasvattaa lasta tuosta pois. Joskus ihan kylmät väreet kulkevat selkää pitkin, kun oppilaat kirkkain silmin kertovat koulussa, mitä isä on käskenyt tuolle naapurin Villelle sanoa.... On siinö keskustelemista ja selvittämistä, miksi niin ei saa tehdä.



Terv. se ope

Mulla oli erikoinen nimi (niin etu- kuin sukunimi), olin pullea, pidin silmälaseja, kuljin välillä koulussa kummallisissa vaatteissa; en koskaan pitänyt " muotivaatteita" , vaikka äitini niitä ostikin; leikin ala-asteikäisenä vielä nukeilla, kuuluin eri uskontokuntaan kuin loput luokastani, luin pitkää ruotsia (toisin kuin koko muu luokkani), kehityin fyysisesti aikaisin jne. jne.



Ja minua ei kiusattu koskaan koko peruskoulu-urani aikana. Mulla oli paljon hyviä kavereita (jotka kyllä saattoivat välillä ilmoittaa, että olen outo, mutta entä sitten?) enkä muista kertaakaan joutuneeni haukutuksi, saati sitten syrjityksi.

Satuin vaan olee nätti ja herkkä tyttö, osuva kohde kun mut sain niin helposti itkemään. Ei siinä muuta tarvittu.

Vierailija:

Totta kai koulussa teen kaikkeni, jotta lapset hyväksyisivät toisensa, turha siitä on sanoa. Mutta jos ekaluokalle tulee lapsi, jolle on jo kotona " opetettu" kiusaamisen alkeet, opettajalla on aika vähän mahdollisuuksia kasvattaa lasta tuosta pois. Joskus ihan kylmät väreet kulkevat selkää pitkin, kun oppilaat kirkkain silmin kertovat koulussa, mitä isä on käskenyt tuolle naapurin Villelle sanoa.... On siinö keskustelemista ja selvittämistä, miksi niin ei saa tehdä.

Terv. se ope

mutta olisko nyt ehkä asiallista lakata syyllistämästä koulukiusaamisesta uhrien vanhempia ja syyttää ..hmm.. vaikka sitten näitä tapauksia jotka oikein valmentavat lapsiaan alistamaan muita?