Tuntuuko teistä joskus, joilla isompia lapsia joskus etä ei osaa?

Siis vaikka miten haluasi ja yrittäisi ei tiedä miten olla hyvä, viisaas vanhempi. Kun lapset oli pieniä aina tiesi ja osasi, oli ehdottoman varma että ulos pitää pukea lakki päähän ja että vessaharjaa ei saa imeä, hyvä vanhemmuus riippui lähinnä viitseliäisyydestä. Nyt kun isommat kersat on kymmenen vuoden molemmin puoli tulee tilanteita joissa ei oikeasti osaa, miten selittää että joskus valkoinen valhe on parempi kuin totuus tai saako joskus lintsata liikkatunnilta kun pelkää vaativaa sijaista. Joskus ois oikeesti ihanaa kun joku isoviisas kertois ehdottoman totuuden jota ei äippänä tarttis kyseenalaistaa.