Muita, jotka kertovat raskausuutiset aina heti?

ei yhtään kannattavaa..

taidat olla aika pumpulissa elänyt?

toisen kerroin muutaman kuukauden kuluttua. Kolmatta kun odotin, en malttanut pitää tietoa itselläni, vaan kerroin ennen kuin olin 12:sta rv:lla j amiten kävi. Vauvanalku oli kuollut kohtuun vkolla 11. Taidan olla hyvin taikauskoinen, koska ekoilla kerroilla en juuri osittain siksi halunnut asiasta aiemmin puhua, koska pelkäsin, että jotain pahaa voisi vielä tapahtua. Ja juuri niin kävikin, kun komatta odottaesani kerroin raskaudestani. Vieläkin, vaikka siitä on jo vuosia aikaa tunnen syyllisyyttä ja kuvittelen, mikä olisi ollut tilanne, jos olisin vain vaiennut....

Ja kolme lasta olen saanut. Koskaan ei tiedä mitä elämä antaa ja ottaa pois mutta miksi pelätä jo etukäteen..?

Olen kertonut molemmilla kerroilla heti äidille, anopille ja parhaalle ystävälle. Muille sitten vatsan kasvun mukana. Mä en kyllä ihan ymmärtänyt tuota nro 2 kommenttia pumpulissa kasvamisesta. Elämään mahtuu kaikenlaista, ei sen pitäisi estää silti iloitsemasta niistä mukavista asioista :-)



Jokaisen oma asiahan se tietysti on milloin kertoo. Mahdollisesta keskenmenostakin kun sitten joutuu kertomaan. Mutta itse ajattelin niin, että juuri nuo henkilöt, joille raskaudestakin kerroin, olisivat ne, joilta haluaisin tukea, jos ikäviä uutisia tulee.

Tai siis kai noille ihmisille olisin muutenkin kertonut, jos keskenmeno tulee vaikken olisi ehtinyt kertoa, että olen raskaana. Tai siis jos nyt ihan kaikki samat ei oliskaan ehtinyt tietää, niin mitä se haittaa, jos tietää keskenmenosta?!? Sehän on vaan hyvä, että sitten on enemmän lohduttelijoita ja eiköhän se puskaradio siinäkin aika nopeasti toimi niin päin...?



Ja miten se pumpulissa eläminen liittyy siihen, että haluaa kertoa heti?!? Ai onko se pumpulissa elämistä, ettei ole kokenut keskemenoa?



Ja sitä paitsi, jos pelkää keskenmenoa, niin sen logiikan mukaanhan on sitä parempi, mitä useammalle kertoo mahdollisimman aikaisin, koska silloin useammat ihmiset muistavat esim iltarukouksessa ja jos vaavinalulle tulee ongelmia, häntä kantavat muidenkin kuin vain isin ja äidin rukoukset. Ja vastaavasti, jos tulee keskenmeno, on heti paljon enemmän ihmisiä, jotka sitä asiaa sitten kantavat Taivaan Isälle, jolloin on todennäköisempää, että siitäkin sitten selviää paremmin kuin jos olisi surrut ihan yksin.



Ja sittenkin, tarvitseeko kaikkea ajatella pahimman mukaan. Jos keskenmeno tulee, se tulee. Se on kuitenkin pienempi todennäköisyys, jota varmasti surisi hirveästi, jos sen aika tulee. Mutta mitä sitä jo etukäteen huolehtimaan, sittenhän jos se ei tule, mikä on paljon todennäköisempää, olisin ihan turhaan surrut, paljon loogisempaa ja iloisempaa elämä niin päin.



Vähän sama kuin jos pelkäisi sairauksia, onnettomuuksia , työttömyttä, kaikkea mikä voisi tapahtua, mutta ei välttämättä koskaan tule omalle kohdalle.

Vierailija:

Helppohan se on etukäteen sanoa, mutta jos oikeasti sitten vielä monen kuukauden päästä tapahtuneestä joku puolituttu tulee vastaan ja kyselee vauvasta niin onpa kiva sata kertaa selittää, ettei mitään vauvaa ainakaan vielä tule...

rv 12 jälkeen on kuitenkin jo niin paljon pienempi keskenmenon riski, että sinne kyllä kannattaa odotella uutisia

kerroin myos keskenmenosta.

Tai heti vanhemmille jne ja muille sitten sitä mukaa kun tavataan ja kysellään kuulumisia jne. Muutenha sitäpaitsi joutuisin valehtelemaan, tyyliin joku kysyy " Mitä teille kuuluu" , " no ei nyt m itään kummempaa" vaikka oikeasti raskaus iso asia, jota ajattelee koko ajan!



Ja oikeasti en ole koskaan tajunnut, miten ne, jotka odottaa esim. pari kuukauttakin kertomista, pystyvät elämään ilman, että kukaan sinä aikana kysyy tyyliin. " oletteko ajatelleet perheelisäystä" tai " joko on tärpännyt" tai uteluista tulevaisuudesta, joka on kovin erilainen, koska siinä on vauva verrannut jos ei olisi. Mulla meni vain pari päivää nytkin kun joku kysyi lähdetäänkö jonnekin matkalle ensi kesänä. Hetihän se vauva siitäkin paljastui, kun piti sanoa, että ei men nyt mennä, kun on laskettu aika niin lähellä. Valehteleeko kaikki vain sitten ja sitten peruu? MIksei voi samantien kertoa, että jos kaikki menee hyvin, niin vauva sieltä on tulossa.

Ihan vain mielekiinnosta kyselen. Nyt tulikin mieleen, että kerran onnittelin tulevaa isää ja sanoi, että älä vielä, ettei tule huonoa onnea. Luulin lähinnä vitsiksi, mutta nyt tuli mieleen, että uskooko joku näin oikeasti?

no ei meille tulekaan vauvaa, kun tuli keskenmeno...



Helppohan se on etukäteen sanoa, mutta jos oikeasti sitten vielä monen kuukauden päästä tapahtuneestä joku puolituttu tulee vastaan ja kyselee vauvasta niin onpa kiva sata kertaa selittää, ettei mitään vauvaa ainakaan vielä tule...



rv 12 jälkeen on kuitenkin jo niin paljon pienempi keskenmenon riski, että sinne kyllä kannattaa odotella uutisia

Molemmissa tavoissa kai omat hyvät ja huonot puolensa:



NOPEA KERTOMINEN: ei tule tilanteita, joissa joutuu valehtelemaan, saa täysillä iloita kaikkien kanssa alusta asti, jos keskenmeno tulee, on paljon tukea, myös raskaudessa alusta asti paljon tukea: ymmärrystä väsymykselle yms.



HIDAS KERTOMINEN: saa odotella meheviä kertomistilanteista ultrakuvineen jne., ei tartte selitellä liian moneen kertaan tuntemattomille ettei vauvaa tulekaan, jos keskenmeno tulee, joutuu ehkä valehtelemaan tietyissä tilanteissa tai ainakin jättää kertomatta totuuden

Jos just luottais Jumalaan tai rukoukseen, että tuli mitä tuli, niin Hän antaa voimaa tai että monien rukouksilla keskenmeno voidaan jopa välttää. (Esim ystävälläni alkoi kova vuoto alkuraskaudessa aamulla ja n. 30 henkee keskeytettiin kaikki työ siltä päivältä ja vaan rukoiltiin monta tuntia. ILtapäivällä vuoto loppui ja ultrassa näkyi terve alkio ja kaikki oli ok.)



Mutta ei nykyisin monet usko Jumalaan ja siksi sillä ei sikäli ole merkitystä kertooko kellekään kun ei välttämättä ole ketään, joka rukoilisi tai vaikka olisi, ei usko, että se vaikuttaa mitään.

sekä masuvauva, ja raskaana ehkä viikolla 7. Mitä vaan voi sattua. Toisaalta eihän se haittaa vaikka kertookin, jos itsestä tuntuu siltä. Pienille sisaruksille en missään tapauksessa kertoisi heti. Ei ole tarpeellista tietää viikolla viisi, että meille ehkä tulee vauva. ´Pienen lapsen on vaikea käsitellä asiaa, jos sitä vauvaa ei tulekaan, sitä keretään odottaa sitten vaikka ns. maagisen rajan jälkeenkin tai vaikka puolenvälin jälkeen.

mutta jokainenhan tekee kuten tahtoo. Edellisen kanssa samaa mieltä, pienelle sisarukselle /sisaruksille en heti kertoisi (ajattelen lähinnä alle kouluikäisiä).

Neljänne kanssa odotin n. rv 15 ennen kuin kaikki tiesivät asiasta.



Viidettä odottaessani kerroin siitä vain kolmelle ihmiselle, ja hyvä näin koska sain keskenmenon rv 13. Ikävää kun joutuu kertomaan kaikille keskenmenosta kun he kysyvät miten raskaus etenee..

joka kertoi kaikille heti. Vähänkös " naurattaa" kun niin tosissaan puhuu vauvasta ja kertoo kaikille asian heti varmana ja on kerennyt soitella kelat ja laskea ä-rahat ja kaikki eikä viikkoja varmaan edes neljää takana. No kukin taplaa tyylillään, itse kerroin mun kahdesta raskaudesta viikon 12 jälkeen.

kuin raskaudestaan jatkuvasti. Sellaisiakin on.