Lue keskustelun säännöt.
Hoiva-alalla työskentelevät! Tuntemuksianne raskauden aikana...
08.12.2005 |
Haen vertaistukea muilta hoitajilta tuntemuksiini joita on ilmennyt raskauden aikana. Saatan joinain päivinä työssäni tuntea syvää inhoa potilaita kohtaan. Se saattaa mennä päivän aikana ohi tai sitten ei. Saan " hampaita kiristellen" tehdä hommia kun inhottaa, ärsyttää, ällöttää, suututtaa jne jne. En ääneen potilaille mitään inhottavaa tietenkään sano, pidän kaiken sisälläni. Poistuessani potilaan luota tekisi mieli karjua ja puristan nyrkkejä yhteen kun en voi kestää heitä! Kysymyksessä on nyt pitkäaikaispotilaiden hoito.
Onko kellään muulla ollut vastaavia tuntemuksia? Koen syvää syyllisyyttä ja huonon hoitajan tunnetta kun minulla on tällaisia tuntemuksia. Teen kuitenkin työni niin hyvin kun ärsytykseltäni pystyn, mutta siitä on kaukana se hyvä hoitajamalli jota yleensä olen. Tämä on kamalaa! Lohduttaisi tieto siitä, että tämä kenties on " normaalia" tai jos ei hyväksyttävää niin ainakin osin anteeksiannettavaa.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ajattele ammatillisesti; sun velvollisuus on hoitaa potilaat hyvin, toimia asiallisesti ja ammatillisesti. Sun velvollisuus EI ole tuntea potilaita kohtaan rakkautta, myötätuntoa tai muuta sellaista. Oikeus tunteisiin, siis kaikenlaisiin on hoitajallakin. Jos se ei vaikuta sun toimintaasi potilaskontaktissa, niin olet edelleen hyvä hoitaja. Potilaat näkee sun toiminnan, mutta ei ajatuksiasi.
t: kehitysvammaisten parissa työskentelevä.
ei nyt ihan noin vahvasti että olisin inhonnut potilaita mutta en jaksanut vaativia potilaita vaan he alkoivat heti ärsyttämään. en myöskään jaksanut paneutua hoitamiseen ja potilaisiin sillä empaattisuudella jolla yleensä työtä teen vaan hoidin pakolliset hommat enkä jaksanut sen enempia alkaa kyselemään että " rasvataanko mummon jalat vielä?"
en oikein tiedä mikä tuohon on syynä, ehkä mielenkiinto siirtyy niin paljon syntyvään vauvaan ettei empatiaa riitä enää muille? minulla nyt tietty oli sekin että määräaikaisuutta tekevänä tiesin etten enää ä-loman jälkeen palaa ko. paikkaan töihin, en viihtynyt siellä kovinkaan hyvin mutten yritysaikana halunnut etsiä uuttakaan työpaikkaa.
satelee joka puolelta. Omaiset ovat vittumaisia, etenkin pitkäaikaispuolella. Joudut aina jonkun valitusryöpyn kohteeksi asiassa, johon sinulla ei ole osaa eikä arpaa etkä ole edes ollut paikalla jonkun asian tapahtuessa yms. Olen niin saatanan kyllästynyt noihin valittajiin.
Samaten ottaa aivoon asiakkaat, jotka edessä päin on mielin kielin ja takana päin puhutaan paskaa minkä keretään. Kaikkia karsastetaan, auta armias jos tulee tummaihoinen hoitaja, niin siitä kuulee varmaan viereinen planeettakin. Vanhukset on tosi rasisteja ja muutenkin kiittämättömiä.
Kokemusta on ja nyt tämä ura saa päätepisteen äippäloman alkaessa.
Tajusin, kuinka pikkusieluisia työkaverit on ja kuinka paskaa koko homma on.
Kyse on pitkäaikaishoidosta myös.
En ymmärrä, miten ämmät jaksaa tapella pikkuhousujen paikasta kun maailmassa on oikeaakin elämää.
En yhtään enää ihmettele, että nuoret ei lähde alalle. Aion pitää huolen, että kukaan lapsista ei lue hoitajaksi.
Se on hyvä että tiedostat ko. asian. Itseäni ainakaan ei olisi kiinnostanut yhtään mitkään mummojen vatsan toiminnat, kun uusi elämä kasvoi omassa masussa:).